Mikään ei saa suomalaista miestä niin luovaksi, kuin tilanne, jossa häneltä yritetään evätä haluamansa alkoholi. Appelsiineihin on injektoitu pirtua jo 1950-luvun kertausharjoituksissa. Eli niin kauan kuin appelsiineja on Suomessa saanut.
Useimmat meistä ovat harjoitelleet taitojaan lähes koko ikänsä. Ensin otetaan äitiltä salaa. Kaljakassin tallettaminen syvälle hankeen, etteivät oluet jäädy, on suoritus, joka löytyy monen miehen nuoruusvuosien meriittilistalta.
Ovimiesten kysymykseen ”riittääkö kunto” opimme aikuisiällä valehtelemaan lyhytsanaisesti ja selkeästi ”kyllä” tai pelkästään nyökkäämään. En suosittele viimekertaista vastaustani ”nippa nappa”, vaikka se sillä kertaa riittikin.
Myöhemmin siirrytään vaimoille hivenen muunnellun totuuden kertomiseen. ”Montako otit?” kysymykseen vastaamme luontevasti pienimmän mahdollisen uskottavan luvun.
Lopuksi otamme lääkäriltä salaa. Aikuisiän diabetekset eivät paljon paina, kun ugri tarttuu mukiinsa. Juopporemmimme harvetessa luonnollisen ja itse aiheutetun poistuman kautta, otamme pienet napanderit sellaisen miehen muistolle, joka on oikeasti lopettanut läträämisen.
Ensimmäisissä häissäni minussa herätti hilpeyttä, kun tätini (ravintolavastaava) ryntäsi miesten vessaan enonsa ja tämän kahden pojan perään. Suomalaiset miehet eivät nimittäin mene vessaan yhdessä kuin taskumatille. Kiinnijääneet syylliset kieltäytyivät luovuttamasta todistusaineistoa, mutta lupasivat tuhota todisteet ravintola-alueen ulkopuolella.
Pokerimatkoilla tarjoilupolitiikka vaihtelee paikkakunnittain. Brittein saarilla oli pitkään käytäntönä, että pelipöytiin ei tarjoilla lainkaan alkoholia. Casino Victorian yläbaarissa toki kauppa kävi. Miehemme maailmalla osti luonnollisesti kaksi vodkashottia ja tuoremehun ilman jäitä. Pelkältä appelsiinimehulta näyttävää ruuvimeisseliä oli melko vaivatonta juoda myös pelipöydässä.
Myöhemmin Victoriassa siirryttiin käytäntöön, jossa alkoholin myyminen ja nauttiminen loppui kello kaksi, vaikka kasino meni viideltä kiinni. Pelottavan pitkät 180 minuuttia olisivat saattaneet tulla vastaan, ellei olisi ollut jo kieltolain aikana opittuja taitoja olemassa.
Amsterdamissa Casino Hollandissa oli 1990-luvulla sama käytäntö kuin Lontoossa. Ilman viinaa olisi pitänyt pelata. Viimeisenä turnauspäivänä koko Suomen joukkue joi gintonicia ilman tikkua, sitruunaa tai jäitä hymy naamallaan.
Vastakkaisen puolen tarjoiluongelmia on Pariisissa ja Barcelonassa. Molemmissa kaadetaan ison lasiin niin paljon viinaa, kuin tilaaja haluaa. Ugrit tavallisesti haluavat melko paljon. Kolme neljä tällaista grogia vie kokeneenkin sotaratsun taistelukyvyttömään tilaan.
Aviation Club de Francella olen nähnyt tarjoilun evättävän vain Padraig Parkinsonilta. Hänellekään ei olisi välttämättä käynyt näin, ellei hän olisi joka lauseessaan pilkannut äänekkäästi Ranskaa yleensä ja paikalla olevia ranskalaisia erityisesti. Jos olisi edes joka toisessa lauseessa sanonut jotain muuta, niin olisi voinut tarjoilu pelata vääjäämättömään poikkimenoon asti. Kenenkään muun sen enempää ugrin tai irkun en ole nähnyt menettävän nautinto-oikeuttaan.
Pietarissa tarjoilua en ole nähnyt lopetettavan keneltäkään mistään syystä. Pari kertaa esimerkiksi minulta olisi voinut laittaa hanan kiinni, enkä olisi kokenut varsinaista oikeusmurhaa…
Olen kuullut, että nykyisin Tallinnassa on mahdollista, että tarjoilu lopetetaan. Tätä se Euroopan integraatio teettää. 2000-luvun alussa tilanne oli vielä toinen. Kenenkään pelaajan, jolla oli vielä rahaa jäljellä, tarjoilu ei loppunut millään. Ehkä nyt fyysinen väkivalta olisi riittänyt tähän, en tiedä. Millään ei pystynyt kuitenkaan itseään niin känniin juomaan, ettei lisää olisi tuotu. Vaikka yritimme välillä tätä varsin tosissamme.
Amerikassa jos nukahtaa pöytään ja tiputtaa lasiin lattialle, kehotetaan yleensä siirtymään kasinon seuraavaan baariin. Teoreettisesti on mahdollista, että tarjoilu loppuu. Uhkaavissa tilanteissa kannattaa vedota jet lagiin. Vaikka olisi ollut maassa jo kolme kuukautta.
Ruotsissa ei-niin-yllättäen nipotetaan enemmän. Ovimiehillä on Tukholman Casino Cosmopolilla perusohjeena käännyttää kolmannes asiakkaista perjantai- ja lauantai-iltana. Kerran yksi ugri erehtyi hymyilemään ovimiehen nähden. Tämä on vakava virhe. Sisään hän pääsi kuitenkin, kun kävi hotellilla vaihtamassa takin ja ottamassa yhden neuvoa-antavan.
Tukholmassa tarjoilu pelaa pelipöytään, mutta baarissa kannattaa olla varovainen. Lisäksi vahvalla Suomen nuotilla käytetty ruotsin kieli ei ole eduksi tarjoilun jatkumisen kannalta. Jos ollaan harmaalla alueella, kannattaa pysytellä pöydässä ja englannissa.
Jos Ruotsissa ei saa hymyillä, niin Suomessa ei saa puhua. Pahin virhe tarjoilun kannalta on pitää isoa meteliä pokeripöydässä. Rulettipöydässä nyt voi vähän möykätäkin.Grand Casinolla on paljon henkilökuntaa, jolla on oikeus tarjoilun lopettamiseen.
Normaalin baarihenkilökunnan lisäksi pitää väistellä turvamiehiä ja vuoropäällikköä.
Meillä on mennyt lähiaikoina parit pelit poikki, kun harvinaisemmalta kävijältä on lopetettu alkoholinosto-oikeus. Vakkarit ottopäällä ollessaan ymmärtävät olla hiljaa ja tilailla huomiota herättämättä. Turisteilta tämä ei aina onnistu. Kantapelaajat luonnollisesti kannattavat turisteille tarjoilun ylläpitämistä alkoholimyrkytyksen rajoille asti. Tosin ymmärtävät olla hiljaa myös täsmäkieltolain iskiessä. Onko joku joskus onnistunut puhumaan itselleen tarjoilun takaisin tuomiopäivän koittaessa? Minä olen yrittänyt viimeksi 1995. Ei muuten onnistunut.
Kieltämällä normaalia suomipoikaa saa tämän yleensä lähinnä innostumaan. Olen saanut taas pyyhkeitä alkoholimyönteisyydestäni ja rivosta kielenkäytöstäni. Pitää yrittää keksiä jotain rivoa ensi viikoksi.
P.S. Esimerkkinä siitä, että suomalainen jaksaa hakata päätä seinään, yritämme laittaa virtaa pokeriyhdistykseen. Ensi viikon tiistaina kokoonnumme ravintola Teerenpeliin kokoustamaan kello 19. Ei peliä eikä ilmaista alkoholitarjoilua. Tästä huolimatta pöydän alla tavataan.
