Taloustieteiden teorioita kritisoidaan usein siitä, että mallien oletukset ovat tosielämälle niin vieraita, että mallit ovat käyttökelvottomia. Tällainen väite perustuu esittäjänsä ymmärtämättömyyteen tieteen teosta ja sen tarkoituksesta.
Totta on, että esimerkiksi osakkeiden hinnoittelumallit tai tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on kehitetty alun perin tiukkojen reunaehtojen oletuksella. Silti alkuperäisetkin mallit ja teoriat kuvaavat yllättävän hyvin olemassa olevia markkinoita: miten esimerkiksi yrityksen tulos näkyy osakkeen hinnassa tai miten korkotaso vaikuttaa markkinoihin?
Yksinkertaistaminen on sitä paitsi välttämätöntä opeteltaessa ymmärtämään markkinoiden toimintaa, sillä jo yksinkertaisenkin mallin ymmärtäminen vaatii paljon opiskelua. Myöhemmin malleja voidaan toki kehittää avaamalla rajoitteita, niin kuin on tehtykin. Samalla mallista tulee monimutkaisempi ja aika mahdoton ymmärtää, ellei ensin ole sisäistänyt alkuperäistä yksinkertaisempaa mallia.
Yksi tällainen rajoite tai oletus koskee sijoittajien rationalisuutta eli toiminnan järkevyyttä: oletetaan, että jokainen sijoittaja toimii omaa hyötyään maksimoiden. Tämän rajoitteen kimpussa on työskennellyt myös tuore Nobel-palkinnon saaja Richard H. Thaler, Chicagon yliopiston taloustieteen professori. Hän on esittänyt, että sijoittajat eivät suinkaan aina toimi rationaalisesti tai itsekkäästi.
Esimerkkejä Thalerin ajatuksista taloustieteisiin on vaikkapa ajatustilinpito (mental accounting), missä ihminen omassa päässään asettaa omat rahansa eriarvoiseen asemaan sen suhteen, mistä ne ovat tulleet. Joku esimerkiksi säästää matkaa varten pankkitilille nollakorolla ja samaan aikaan käyttää elämiseen luottokorttilainaa maksaen siitä helposti yli kymmenen prosentin korkoa.
Tai joku ei menettämisen pelossa uskalla sijoittaa rahoja, jotka on itse työllä ansainnut, mutta arpajaisvoitot tai perinnöt kyllä voi sijoittaa. Kuitenkin, samaa rahaahan ne ovat kaikki riippumatta siitä, mistä ne ovat tulleet!
Toinen hyvä esimerkki on ankkuroituminen, jonka mukaan ihmiset ”ankkuroivat” ajatuksensa johonkin referenssipisteeseen. Nähdäkseni tämä on yksi suurimpia sijoittajien tekemiä virheitä, joita moni ei edes ymmärrä tekevänsä.
Otetaan esimerkiksi osakkeen hinta. Jos yrityksen X osake maksoi aiemmin kaksi euroa ja nyt sitä saa eurolla, niin sitä kannattaa ostaa, eikö vain? No, ei välttämättä. Kannattiko Talvivaaraa ostaa aina, kun sen hinta oli puoliintunut?
Jos yrityksen odotetaan tekevän tulosta vuosittain 1 euro per osake pitkälle tulevaisuuteen, osakkeesta kannattaa ehkä maksaa 10 euroa. Jos odotus putoaa 50 senttiin ja osakkeen hinta näin 5 euroon, kannattaako sitä silloin ostaa? Moni ostaa ajatellen saavansa osaketta puoleen hintaan sen ”arvosta” eli kymmenestä eurosta, mihin sijoittaja on ankkuroitunut.
Osakkeen hinnan arviointi pitäisi kuitenkin aina aloittaa tyhjältä pöydältä ja unohtaa se, mitä hinta on joskus ollut tai mitä siitä itse aikoinaan on maksanut.
Lisää esimerkkejä löytyy vaikkapa Thalerin kirjoittamista kirjoista, joista yksi on käännetty suomeksikin nimellä Väärin käyttäytyminen: Käyttäytymistaloustieteen synty. Suosittelen lukemaan ja oppimaan.
Osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtaja Timo Rothoviuksen kolumni on julkaistu liiton jäsenelhdessä Viisas Raha 8/2017. Rothovius on Vaasan yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen professori.
