Pokerinpelaajalta ei vaadita akateemista loppututkintoa. Useimmat ammattipelaajan urasta haaveilevat viittaavatkin kintaalla muodolliselle koulutukselle. Miksi hankkia mitään tutkintoa, kun netistä saa hiirtä painelemalla paremmat tulot kuin mistään tavallisesta palkkatyöstä? Tällä logiikalla on moni pokeriuransa alussa menestynyt keskeyttänyt opintonsa.
Todellisuudessa tulonmuodostus on pokerissa hyvin epäsäännöllistä verrattuna useimpiin muihin ammatteihin. Joka päivä ei ole tilipäivä kuten ravintolan ovimiehellä. Huono (tai lähinnä epäsuositun ravintolan) ovimies tienaa vähän tai ei mitään. Pokerissa voi käydä vielä huonommin – huono pelaaja joutuu maksamaan pelaamisestaan.
Hyvälläkin pelaajalla tulee tappiollisia jaksoja. Valitettavasti pokeriin kuuluu satunnaisvaihtelu, selkokielellä sanottuna ajoittainen huono tuuri. Vain saduissa on sellaisia ammattipelaajia, joilla ei ole ollut tappiollisia viikkoja tai kuukausia. Tai satuja kertovien pelureiden jutuissa.
Pokerinpeluu ammattina sopii hyvin harvalle, ja tappioiden kestäminen on vaikea pala pitkän linjan ammattilaisillekin. Lisäksi ammattipelaaja joutuu opiskelemaan enemmän kuin mihinkään tutkintoon vaaditaan. Jos ei opiskelu maistu pätkääkään, on pokerinpelaajan ammatista turha haaveilla.
Itse olen opiskellut pokeria monikymmenkertaisen määrän verrattuna siihen, mitä ekonomin tutkintoon vaadittiin. Opiskelu jatkuu joka päivä. Opiskelun on pakko jatkua, koska vastustajatkin oppivat koko ajan.
Vaikka olisi valmis tekemään pokerin eteen sen vaatiman valtavan työmäärän, menestys ei ole silti taattua. Perusasiat ovat sinänsä yksinkertaisia, mutta niiden omaksuminen ja soveltaminen on vaativaa. Tappioputket voivat tuntua kestämättömiltä. Jokainen kokenut peluri voi kertoa miten vaikeaa tappiolla pelatessa on pelata parasta peliään.
Jotkut väittävät, että tappiolla olo ei vaikuta heidän peliinsä ollenkaan. Minä en ole tällaista pelaajaa vielä tavannut. Kyky kestää tappioita on välttämätön edellytys menestyksekkäälle pokeriuralle.
Etukäteen ei tiedä, kestääkö tappioita vai ei. Kaikista ei edes ole pokerinpelaajiksi, vaikka kuinka haluaisivat. Pokerinpelaajana oleminen ei välttämättä jaksa kiinnostaa koko ikää. Aina on hyvä olla vaihtoehto B, jos pelit eivät suju.
Itse olen tehnyt koko pokeriurani ajan monenlaisia muitakin töitä kaiken varalta. Vaikka en ole varsinaisia laskentaekonomin töitä koskaan tehnytkään, on koulutuksestani ollut paljon hyötyä myös pokerin parissa.
Ensinnäkin ulkomaalaisten pelaajien kanssa on huomattavasti miellyttävämpi jutella, jos osaa heidän kieltään. Opiskellessa kehittyy myös pokerin vaatima itsekuri. Matematiikan perusasiat on pakko osata. Siksi suosittelen kaikille pokeriurasta haaveileville kunnon koulutuksen hankkimista, ennen kuin he kokeilevat siipiään ammattilaisina.
