Jos minulla olisi ollut pienikin realistinen mahdollisuus päästä NFL:ään, olisin tehnyt kaikkeni sen eteen. Kun sanon kaikkeni, se pitää sisällään steroidit ja muut myrkyt sekä alkoholista luopumisen.
Napittamisen ja dokaamiseen yhdistämisessä ei nimittäin ole mitään valoa. Olen joskus vierestä seurannut kuurilla olleiden kavereiden ottavan habandaa – ja pyrkinyt nopeasti poistumaan paikalta. Nappimiehet kännissä ovat melko arvaamattomia ja aggressiivisia veikkoja.
Onneksi aloitin pöhköpallon liian myöhään, eivätkä ominaisuudet muutenkaan olisi luultavasti riittäneet juuri mihinkään. Lisäksi vielä ymmärsin tämän. Joten pelasin heikohkon urani jenkkifudista Suomen sarjoissa ruisleivän ja keskioluen voimalla. Jälkikäteen tarkastellen olisi voinut panostaa enemmän raejuustoon ja proteiinijuomiin.
NFL-ammattilainen voi tienata kaudessa enemmän kuin keskivertokansalainen koko työuransa aikana. Drew Brees sai 2013 reilut 50 miljoonaa (tosin vain dollareita) pelaamisesta, tähän sitten mainostulot päälle.
Olin valintoihini entistä tyytyväisempi lukiessani, että 78 prosenttia NFL-ammattilaisista on konkurssissa (henkilökohtainen konkurssi on USA:ssa mahdollinen) viiden vuoden kuluessa uran päättymisestä.
Tämä järkytti jopa kaltaistani kyynikkoa. Kaikki eivät tietenkään saa Breesin liksaa, mutta keskipalkka NFL:ssä huitelee kuitenkin kahden miljoonan paikkeilla, eikä alle 300.000 dollarin tarvitse edes vaihtopenkillä istua.
Onko kiva katsella filmejä vanhoista peleistä poikkinaisena terveytensä hormoneilla ja vaarallisella lajilla riskeeranneena tai menettäneenä? Ja miksi näin käy?
Minä ainakin muistelen mieluummin vanhoja pallontiputtamisiani taloudellisesti turvatussa asemassa. Pojat ovat ilmeisesti mieluummin käyttäneet rahansa kuin sijoittaneet ne.
Olen koko pokeriurani pitänyt huolta myös vanhoista sijoitusyhtiöistäni. Jos jonain päivänä nuoret miehet pyyhkivät kaljullani pokeripöydän verkaa, enkä löydä enää rinkiä, jossa pärjään, en silti mene poikki.
Eläketurvaa ei pokerinpelaajilla ole, joten se pitää hoitaa ihan itse. Eläkevakuutuksia en ole ottanut (realistisella eliniänodotteellani tämä olisikin holhottavaksi julistamisen peruste), mutta sijoitusteni perään olen katsellut.
Tämä katseleminen lienee ollut tuntituotoiltaan siedettävää puuhaa. Tai sitten olen ollut hyvin onnekas. Minun spekulatiivisella sijoitusstrategiallani onnen osuus sijoittamisessa onkin varmasti suurempi kuin pokerissa.
Olen puolitoista vuosikymmentä seurannut hivenen kauhistellen nuorten pokeriammattilaisten kello- ja autoinvestointeja. Nämä eivät muuten ole investointeja lainkaan, vaan kulutusta.
Varsinaiset investoinnitkaan eivät välttämättä ole olleet laadukkaimmasta päästä. Asuntoja ovat monet ostelleet. Tämä nyt ei ole kaikkein toivottomin kohde, mutta omistusasunto on enemmän kulutusta kuin sijoittamista ja pokerinpelaajien remontit ovat havaintojeni mukaan lähinnä tuhlausta.
Finanssi-investointeja on vedetty pohjalta ”kaveri kertoi jotakin” kohteeseen perehtymättä ja myyntiajankohdat ovat liittyneet enimmäkseen pokerimenestykseen.
Olen aika ajoin rasittanut pokeriyhteisöä sijoitusaiheisilla kolumneillani. Tarkoitukseni on ollut vähän parantaa maailmaa – tai ainakin pitää nuorison rahassa, jotta voisin ottaa sen heiltä pois häiritsemästä. No mas.
Jatkossa kirjoitan sijoituskolumnini sunnuntaisin osoitteeseen https://www.sijoitustieto.fi/. Sivusto on perustettu opastamaan pelureita ja muitakin sijoittamisen ihmeelliseen maailmaan.
Minä kirjoitan spekulantin näkökulmasta. Minun on turha ruveta Marko Erolana saarnaamaan, kun en itse toimi näin. Tämä siitä huolimatta, että erolan pelaaminen on suurimmalle osalle parempi sijoitusstrategia kuin sekä nykyinen ”ei kiinnosta”- että minun ” laita tyhjäksi” – metodini.
Muut kirjoittavat sitten vastuullisemmasta sijoittamisesta. Kukin pelaa kykyjensä mukaan.
Joka tapauksessa miettikää uransa päättänyttä NFL-linjamiestä poikkinaisena kiikkustuolissa odottamassa koska aivosyöpä iskee. Ja harkitkaa uudelleen, kannattaako sijoittamiseen perehtyä. Vaikka aivosyöpä iskisikin, olisi hauskempaa, jos olisi hoitoihin tai edes huumeisiin varaa.
Sijoittaminen ei ole rakettitiedettä. Ystäväni Marko Erolakin on kasannut kohtuullisen sijoitusvarallisuuden, vaikka pelkääkin varjojaan tai ainakin sijoitusten keskittämistä.
Minä tiedän pokerinpelaajani, joten en usko kaikkien indeksisijoituksiin lämpenevän. Mutta jos sijoittaa aggressiivisesti, voi sen tehdä muutenkin kuin tikkaa heittämällä tai muistamalla baarikeskustelusta osan. Yritän opettaa tästä alkeet ja mennä välillä vähän pidemmällekin.
Pokeriammattilaisilla on vielä parempia mahdollisuuksia katkeilla kuin ammattiurheilijoilla. Voi mennä poikki sekä ammatin harjoittamiseen että sijoituksiin.
Toisaalta menestyvältä pokerinpelaajalta vaadittavat ominaisuudet ovat samoja kuin hyvältä sijoittajalta. Harkitusta riskinotosta ja odotusarvoista on molemmissa kysymys. Suurin este sijoittamiseen perehtymiselle useimmilla pokerinpelaajilla lienee laiskuus.
Jos käyttää yhden päivän elämästään perusasioiden sisäistämiseen, on jo pitkällä etumatkalla tuulipukukansaan nähden. Vaikutukset kestävät loppuiän verran. Tämän asian opiskeluun sijoittaminen on tuntituotoltaan aivan ylivoimaista moneen muuhun puuhaan verrattuna.
Joten annetaan palloilijoiden katkeilla keskenään ja pysytään me pokerinpelaajat rahassa. Biittejään on parempi itkeä lämpimissä sisätiloissa kuin kadulla. Siellä on vielä helvetin kylmäkin – ainakin näin Suomen kesässä.
P.S. Sijoitustiedon keskustelupalsta tulee olemaan natsimoderoitu, toisin kuin Pokeritiedon vastaava. En ole jaksanut vuosiin oikein lukea Kauppalehden keskustelupalstaa, kun siellä keskinäisen egoilun keskeltä asiallisen sisällön löytäminen on niin tuskaista. Kaikki henkilökohtaiset hyökkäykset lähtevät bittihelvettiin helpommalla kuin turkki hutsulta.
Tähtäämme Suomen johtavaksi sijoitusaiheiseksi keskustelupalstaksi – tai ainakin parhaaksi. Tämä on realistisempi tavoite kuin NFL:ään pääsy. Siellä on nimittäin aika hirveitä äijiä, tässä vastaavia 195cm/120kg/ei yhtään rasvaa -kilpailijoita ei ole.
