Elokuva-arvostelujen lukeminen ennen leffaa on varsin arveluttavaa, ellei sitten halua lukea juonta puoleenväliin. Onkohan muuten kriitikoille lakisääteistä spoilata vähintään puolet elokuvasta? Etelä-Saimaan legendaarisen Hannu-Pekka Wettenhovin käsikirjoitusreferaatit opettivat jo 80-luvulla lukemaan arvostelut jälkikäteen. Hesarin ja HBL:n kriitikotkin vaikuttavat suorittaneen erinomaisin arvosanoin saman kurssin ”Kuinka vien lukijalta jännityksen elokuvasta”.
Tämän takia päädyinkin hiljan Kinopalatsiin katsomaan Aretha Franklinin gospelkonserttia elämäkertaelokuvan sijaan. Tykkään Arethasta lähes yhtä paljon kuin Bon Scottista, mutta gospelista vähemmän kuin maakuntalauluista. Hesarin arvion viisi tähteä kyllä näin, enkä ymmärtänyt ottaa tätä varoitusmerkkinä. En halunnut lukea arviota, koska en ollut juuri lainkaan kartalla Franklinin elämänvaiheista, jolloin elämäkertadokkarin voisi ottaa jännärinäkin. Amazing Gracen toisella puoliskolla pysyin yllättävän hyvin hereillä, kun pälyilin kellosta koska täältä pääseekään lähtemään baariin.
Sen sijaan maailman katsotuimmassa X-rated (USA) leffassa Jokerissa ei nukuttanut yhtään. Koska vuosikymmen on melko loppupuolella, julistan elokuvan oman listani vuosikymmenen parhaaksi. Spoilaan leffasta ihan pikkiriikkisen ja vain aivan alusta seuraavassa kappaleessa. Joten jos haluaa ottaa ihan absoluuttiset maksimijännitykset irti, kannattaa hypätä kolumnijunasta nyt ja mennä katsomaan huikea elokuva ensin.
Leffan sanoma on nähdäkseni selkeä: Päähän potkitut voivat potkia takaisin. Esimerkiksi ylimielisiä ja sikailevia investointipankkiireita.
Vaikka valtaosa rahoitusalan työntekijöistä käyttäytyy sisäsiististi, olen vuosikymmenten varrella nähnyt myös ärhäkkäitä ylilyöntejä ja kuullut vielä enemmän. Ehkä ”hilpein” kuulemani on, kun yksi pikavippiyrittäjä lahjoi Tallinnassa lumitraktorin kuskin ja lainasi taajamalaitetta henkilökohtaiseen känniajeluun Raekoja Platsilla. Tässä operaatiossa jurriporojen kyseenalainen maine Virossa vahvistui varmasti entisestään.
Kehottaisin kaikkia rahan kanssa askartelevia sellaiseen käytökseen (kännissäkin), josta voisi omille lapsille ja vanhemmille videoita esitellä. Ole ystävällinen ihmisille omalla matkallasi ylös, koska voit alas tullessasi törmätä samoihin naamoihin. Itse en valitettavasti aina ole ollut tässäkään mikään täydellinen esikuva.
Finanssi-ihmisillä on tähän paremmat perusteet kuin monilla muilla. Huominen Hesari tarjoaa taas listan niistä halveksuttavista ihmisistä, jotka ovat viime vuona tienanneet enemmän kuin on hyväksyttävää. Joten sijoittajia vastaan kiihotetaan Suomessa ihmismieliä ihan ilman omaa ala-arvoista esiintymistäkin.
”Tuhansien superrikkaitten joukko elää kevyesti verotetuilla pääomaverotuloilla”
Väliotsikkoni on lyhennelmä Ylen sunnuntaiaamun verenpaineen nostajasta. Jos haluat mediamateriaalia, jolla yllytetään kansa verenhimoon pääomallisia ihmisiä kohtaan, tarvitsee vain soittaa Tampereen Yliopiston kansantaloustieteen professorille Matti Tuomalalle. Ylen toimittajakin ilmeisesti oli asiasta sivistynyt.
Lainaan Keskuskauppakamarin toimitusjohtajaa Juha Romakkaniemeä, etten sortuisi ylisanoihin Tuomalan tulipunapropagandasta: Romakka syytti twitterissä Tuomalaa sekä härskistä valehtelusta että systemaattisesta kansan harhauttamisesta, joka uppoaa mediaan aina uudelleen.
”Osinkotulojen verotusta palkkatuloihin verratessa niissä unohdetaan aina systemaattisesti yhteisöveron 20% osinkojen verotusta kiristävä vaikutus, joka on laskettava mukaan, jos vertailukelpoista tietoa halutaan saada”, Romakkaniemi sanoi.
Lienee reilua kertoa, että Juha on sekä savolainen että pitkäaikainen kokkarivaikuttaja. Tästä huolimatta hänen faktansa tässä kohtaa pitävät. Tarkoituksellisesta numerojen vääristelystä pitäisi tuomita kolme vuotta kenoa muillekin kuin Veikkauksen johdolle. Taloustieteen professorius väärien lukujen esittelyssä pitäisi olla raskauttava asianhaara. Ymmärrän kyllä rahallisista syistä tehtävän numeroiden pesemisen, mutta hönöjä aatteellisia syitä pidän hyvin arveluttavina.
Tuomaala on muuten ehdotellut myös keski-ikäisille kovempaa verotusta kuin nuorille. Tämä on hyvä idea, koska kannustaa nuoria menemään heti töihin ilman turhia opiskeluja. Keski-ikäisenä voi sitten opiskella yhteiskunnan kustannuksella Tampereella mikä Vilppulassa meni vikaan, kun ei saatukaan sosialistista Suomea.
Arvelen miulla olevan osakeyhtiöissäni 29 prosentilla 2000-2004 verotettuja voittoja vielä jakamatta. Ainakin 26 prosentilla 2005-2011 verotettua rahaa on kaikilla kymmenen vuotta sitten voitollisilla firmoilla edelleen taseessaan. Elleivät yrittäjät ole rahapulassaan joutuneet jakamaan myös ansiotuloverollisia osinkoja. Joten Romakkaniemen esimerkin 20 pinnaa on monille osakkeenomistajille oikeasti alakanttiin.
Kerran verotetut hynkyt luulin saavani pikkuhiljaa verovapaana käteen – siihen asti, kunnes Kataisen hallitus lätkäisi niille osinkoveron vuodesta 2014 alkaen ilman turhia siirtymäaikoja. Tosin samalla yhteisöverokanta alennettiin 20 prosenttiin, joten en hirveästi mökötellyt. Kunhan merkkasin petetyksi tulemis -kalenteriini joukon jatkoksi yhden merkinnän lisää.
Lisääntyykö katuväkivalta?
Jotkut ammattimielensäpahoittajat ovat väittäneet Jokerin kannustavan ongelmien ratkaisemiseen väkivallalla. Niin se toki tekeekin, mutta useimmat ymmärtävät elokuvan fiktioksi. Jos joku inspiroituu leffasta listimään oikeita tai kuviteltuja kiusaajiaan, olisi se luultavasti tehnyt sen muutenkin.
Enemmän vaikutusta väkivallan mahdolliseen lisääntymiseen näen varakkaiden demonisoimisessa yleisesti ja maanantain kateuskalenterissa erikseen.
Huomisista lehdistä voi nimittäin bongata niitä kasvoja, joita on kiva kadulla törmätessä töniä ja joiden lapset ovat erityisen soveliaita kidnapattaviksi. Suurin osa ei kanavoi kateuttaan puolisolle nalkuttamista vaarallisemmaksi toiminnaksi, mutta ammattirikollisetkin lukevat lehtiä. Ja tokihan erilaiset sekopäät ovat kotimainenkin uusiutuva luonnonvara. Tosin uusiutumistahti on ollut viime aikoina syntyvyyden alentumisen myötä hidastumaan päin.
Epäilen, että pahimmista someräksyttäjistäkään hyvin harva ymmärtää olevansa heikentämässä Suomen erinomaista katuturvallisuutta vastapuolia innokkaasti maalittaessaan. Pelkästään Twitteriä lukemalla voisi perustella ennustetta väkivallan nopeasta räjähtämisestä käsiin.
En kuitenkaan usko mihinkään radikaaliin kehitykseen. Toki some on saanut ennen pahaa pelkästään selän takana puhuneet avautumaan aivan avoimesti - ja kirjallisesti. Tätä en näe myönteisenä kehityksenä ainakaan yhteiskuntarauhan kannalta.
Natsit ja suvakit luultavasti laittavat edelleen toisiaan kasvavassa määrin pataan ja maahanmuuttajat nahistelevat entistä enemmän keskenään (määriensä lisääntymisen myötä), mutta nämä ovat kuitenkin marginaali-ilmiöitä.
Suomalaisessa katuväkivallassa ovat suurimmassa roolissa aina olleet viina ja nuoret miehet. Lappeenrannan ”Cityllä” ei 80-luvulla todellakaan ollut turvallista ainakaan ulkopaikkakuntalaisen kävellä viikonloppuöisin. Teinit olivat kaikki kännissä ja hyvinkin halukkaita esittelemään hauistaan. Nykyteinit syövät poppareita, juovat energiajuomaa ja pelaavat sisätiloissa videopelejä.
Nuorison raitistuminen on trendi, joka toivottavasti Pekka Puskan päinvastaisesti vaikuttavasta touhottamisesta huolimatta pitää. Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi Halloweeninä nuoret käyttävät saman ajan pukeutumiseen kuin minun ikäiseni käyttivät juhlapyhinä ryyppäämiseen. Toki Halloweenistä emme muuta tienneet kuin Jamie Lee Curtisin.
Joten vaikka Suomessa trendaavat sekä vihapuhe että sen hönöt kitkemisyritykset, jotka molemmat saavat puristamaan nyrkkiä ainakin taskussa, näen näiden merkityksen pienempänä kuin edeltäviä sukupolvia fiksumman nuorison.
Nuorisossa meillä on vähemmän väkivaltainen tulevaisuus.
P.S. Kikattelin itsekseni, kun Ylen uutisissa hehkutettiin hyvää kehitystä, kun alkoholin osuus henkirikoksissa oli hivenen laskenut. Onko se varmasti parempi, että ihmisiä tapetaan suhteellisesti enemmän selvänä kuin aiemmin?
