Karjalaiset (kuten muutkin suomalaiset) ovat hyvin kateellista kansaa. Juuri nyt olen punamustana kateudesta toiselle lappeenrantalaiselle. Luin nimittäin Jouni Hynysen ”Kesämiehen”. Olin tähän asti luullut olevani varsin reipas kirjoittaja. Nyt tiedän, että olen mikkihiiri-sarjaa. Hynynen on mies, joka sekä suorittaa että kirjoittaa siitä avoimesti.
Tajusin kirjan luettuani, että meillä on Kotiteollisuuden laulajan kanssa hyvin samanlainen asenne elämään. Filosofian voisi kiteyttää Tuntemattoman sotilaan Koskelan sanoihin ”Asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat”. Juuri näin sanoi myös Albert Järvisen elämäkerrassa kolmas lappeenrantalainen Pave Maijanen.
Eteläkarjalaisia heimotapoja tuntemattomille valotan vähän erikoispiirteitämme verrattuna muihin Suomen heimoihin. Kateellisuuden uskon siis jakavamme myös toisten ugrilaisrotujen kanssa.
Karjalaiset ovat hyvin uteliaita. Sekä pohjalais- että hämäläisvaimoni pitivät minua henkisesti epäterveenä, koska olin kiinnostunut kaikenlaisista sekä maailman että muiden ihmisten asioista. Lappeenrannassa pidetään epäsosiaalisena, jos ei ole kiinnostunut muista kuin omista asioistaan.
Karjalaiset ovat kovia höpöttämään. Erityisesti karjalaisnaisten kanssa puheenvuoron saamiseksi ei riitä pelkkä äänen korottaminen, vaan täytyy turvautua järeämpiin keinoihin.
Karjalaiset ovat opportunisteja. Savon Sanomissa valitetaan, miten venäläiset vievät kaikki kesämökkitontit. Etelä-Saimaassa pohdiskellaan, miten niistä saisi itänaapureilta entistä kovempia hintoja.
Koska olemme uteliaita ja opportunisteja, ja siitä huolimatta että olemme kovia höpöttämään, emme välitä meille kerrottuja luottamuksellisia asioita eteenpäin. Tietojen saantihan heikentyisi tästä jatkossa, eikä pysyisi ajan tasalla kaikissa asioissa. Meillä riittää höpöttämistä omissakin asioissa, joista kerromme niin yksityiskohtaisesti, että paikalla olevat länsisuomalaiset saavat hengenahdistusta.
Karjalaisten lempijuoma on alkoholi. Tämä ei tosin vaikuta olevan Suomessa hirveästi heimoeroava piirre.
Lauritsalan yläasteella, kun lähdimme luokkaretkelle Helsinkiin, ensimmäisten sankarien viinat olivat lopussa ennen kuin bussi lähti aamukahdeksalta. Lauritsalan lukiossa, kun lähdimme luokkaretkelle Ruotsiin, kovimmat kaverit olivat kantokunnossa ennen kuin juna ehti Kouvolaan. Lauritsalan Kisan 4×400 metrin viestijoukkueessa sain pronssia juomalla A-tuopin 4,8 sekuntiin.
Karjalaiset ovat hyvin työteliäitä. Jos seuraava päivä on työpäivä, se ei tarkoita, ettei baariin voi mennä edellisenä päivänä. Mutta töihin mennään varmasti, vaikka sitten oksenneltaisiin tauoilla.
Lisäksi olemme kovia kehuskelemaan sillä, että hommat hoidettiin, vaikka kännissä oltiinkin.
Pankissa töissä ollessani eräs kollega huomautti iltapäivällä puvunhousunlahkeessani olleesta oksennuksesta. Kerran opiskelijabileissä en aivan jaksanut hissille asti kuudelta aamulla, vaan nukahdin viereen. Rannekello kuitenkin herätti, ja pankissa töissä olin 9.05, kuten pitikin. Näitä tarinoita olen kertonut varsin monelle sellaisellekin, jotka eivät olisi halunneet kuunnella.
Minulla on teoria, miksi me karjalaiset olemme tällaisia. Ryssä on mennyt maittemme yli säännöllisesti kerran pari vuosisadassa, ja meidän on ollut pakko olla uteliaita siitä, koska mahtavat taas olla tulossa ja hyvin opportunistisia kun saapuvat paikalle hengissä selvitäksemme. Jällenrakennus on ollut pakko tehdä rivakasti, ja kun talot on taas kerran poltettu, niin mieli tekee kovasti ryypätä ja höpöttää.
Jouni Hynynen on naimisissa ja hänellä on yksi lapsi. Minulla ei ole vastaavia tarinoita keikkaelämästä ja siihen liittyvästä läträämisestä kerrottavana. Ja jos olisi, en edes ilkeäisi kirjoittaa, koska pelkäisin sidosryhmien reaktioita. Tätäkään en olisi uskaltanut kirjoittaa, jos olisin vielä vakituisessa parisuhteessa. Piirakkatarjonnan heikkeneminen olisi pelottanut vanhaa torikauppiasta aivan liikaa.
Jollain täytyy kuitenkin yrittää päteä. Tätä tuskin voi totena väittää edes Hynynen:
Jos en olisi koskaan pelannut kännissä korttia, olisin selkeästi köyhempi kuin nyt.
Kannattaa pitää mielessä, että karjalaiset ovat myös pitkävihaisia. Ja jos joskus pääsemme niskan päälle, ei karjalaismiesten patoutuneen vihan syvyyttä ole syytä aliarvioida. Lappeenrannassa oli noin 5000 asukasta vuonna 1918. Linnoituksen mäkeen ammuttiin tuhatkunta punaista samana vuonna.
Ote runosta ”Kauan sitten”:
Istuimme rantakalliolla levitit jalkojasi
ja kesämekkosi alta
paljastui valkoiset pikkuhousut Härnäsit tahallasi
Minä katselin maisemia kuuntelin laineiden liplatusta
ja mietin, että missähän sitä tänään vedetään jätkien kanssa
kunnon kännit
-Jouni Hynynen
