Olen aiemmin suositellut menemään Pariisiin, jos haluaa yhdistää loman ja pokerin. Tämä suositus on voimassa edelleen. Tosin saattaa olla, että Barcelonaa suosittelen vielä lämpimämmin. Aiemmat kokemukseni Barcelonasta kaupunkina ovat olleet positiiviset. Kasinon huonosti organisoidut käteispelit ja surkeat jakajat ovat jättäneet kuitenkin Barcelonan minun säännöllisestä matkaohjelmastani pois. Siedän hyvin huonoja jakajia (olenhan asunutkin Pariisissa), mutta kuuden tunnin jonotus rahapöytään ja sen jälkeen kahdeksan jakoa tunnissa olivat jopa minulle liikaa. Lisäksi Barcelonassa drinkit kaadetaan lasin reunaan asti, ja tämä ei edesauta pelikunnon säilymistä jonotusaikana.
EMOP-sarjan neljäs osakilpailu vei minut kuitenkin C+-luokan pelimatkalle Barcelonaan. Plussa tulee siitä, että meillä oli lapsen lisäksi mukana lastenhoitajana Johannan täti. Lastenhoitajan mukana olo mahdollistaa täysipainoisen pelaamisen, joten aikaa matkapäiväkirjan kirjoittamiseen ei jäänyt.
Johannan matkatoimisto oli hankkinut meille kivan kaksion internetyhteydellä Ramblan vierestä kolme kilometriä kasinolta. Katalonialaisten taksikuskien kanssa painimiseen kyllästyneenä vuokrasimme polkupyörät, joilla sitten huristelimmekin kasinolle ja takaisin. Pyörä osoittautui erinomaiseksi kulkuvälineeksi kasinoreissuille. Ei tarvitse kinata kusettavien taksikuskien kanssa, ja täytyy pitää ajokunnostakin huolta, mikä taas parantaa pelikuntoa.
Pelikuntoni turnauksessa oli tosin surkea. Tein toisessa peräkkäisessä EMOPissa chippivirheen, eli heitin vääränkokoisia merkkejä pottiin. Prahassa reissasin vahingossa liian vähän. Barcelonassa blindien ollessa 25-50 heitin eteeni kaksi 25:n chippiä ja tonnin chipin tarkoittamani satasen sijaan. Vaatimaton betsi 1050 seitsemänkymmenen viiden pottiin. Pöydässä olleet kaksi muuta suomalaista pyörittelivät silmiään. Buttonin paikallispelaaja ei pyöritellyt silmiään, vaan korotti neljään tonniin. KQs ei ehkä enää ollut hyvä ja kortit lähtivät kädestäni samaan aikaan kun savua alkoi tulla korvistani.
Koska on tullut muutama turnaus pelattua, on tämä aivan anteeksiantamaton virhe. Kymmenesosa stäkistä meni puluille. Vähän ajan päästä löysin jätkäparin UTG+2 ja korotin kahteensataan. Heti vasemmalla puolellani ollut kaksisataakiloinen nuori ruotsalainen maksoi, kaikki muut kippasivat. Kymppikorkuinen floppi näytti hyvältä, ja löin neljäsataa. Ruotsalainen korotti tonniin. Kokemuksieni mukaan nuorten ruotsalaisten range on tässä pillistä pariin. Setin ne yleensä kyyläävät. Kippi olisi naurettavaa, joskin varsin usein vastassa on slouvattu kuvapari, joten halveksittu maksu oli mielestäni paras vaihtoehto.
Turnista pohjanappi paritteli, mikä oli sinänsä hyvä. Sökötin kuitenkin, koska en ollut halukas pelaamaan koko nipusta pelkällä pienellä yliparilla tuntematonta vastaan. Hieltä haiseva svedu löi 2500:n pottiin 1500. Tämä näytti joko valuelta tai viimeiseltä ostoyritykseltä. Hieltä länsinaapuri oli haissut jo pöytään istuessani, joten siitä ei saanut mitään riidiä. Päätin kuitenkin maksaa, vaikka tilanne alkoikin nyppiä melko paljon.
Riverin apukakkonen ei muuttanut tilannetta, joten sökötin. Vieruskaverini löi 5500 pottiin 2500. Enempää arvolyönniltä on vaikea näyttää. Toisaalta minun täytyy voittaa potti vain kerran neljästä, jotta maksu olisi kannattava. Hävitessäni jää jäljelle puoli stäkkiä, jossa tosin on vielä pelitilaa. AT, KK, AA olivat todennäköisimmät vaihtoehdot. Rouvilla uskon, että hän olisi rereissannut ennen floppia. AT on melko ohut value turnaukseen, mutta minähän olin esittänyt umpiurpoa onnistuneesti jo aiemmin. ”Ole AT”, rukoilin pokerijumaliani ja maksoin. Kaveri näytti A:n ja toisen A:n ja umpiurpon esittämiseni oli onnistunut jo toisessa jaossa ensimmäisellä tasolla. Analyysini terävyyttä kirkastaa entisestään se, että myöhempi tarkkailu kaverin pelistä osoitti, että tämä olisi tuskin preflop ensimmäisenä maksanut reissuani edes ATs:llä.
Lopputurnauksen sain hyvillä käsillä blindeja ja huonoilla kylkilyöntejä. Oikealla puolellani oli kaksi aktiivista varasta ja tasojen noustua aloin lähinnä etsiä pikkunipullani reraisepaikkoja. Yhden onnistuneen operaation teinkin. Buttonini oli vienyt blindini turnauksen aikana ainakin kuusi kertaa, ja A9 tuntui enemmän kuin riittävältä sulloa kaikki keskelle isosta blindista. Napilta löytyi kuitenkin AK ja Akin turnauslaulut oli tällä kertaa laulettu ja nuotit pantu nippuun.
Onneksi käteislaulut olivat vielä laulamatta. Pöytään pääsyä Barcelonassa olin harjoitellut jo muutama vuosi sitten ja metodi oli edelleen sama. Nimi pitää laittaa listaan ja brushin vieressä pitää seisoa järkähtämättä, kunnes tämä kyllästyy ja laittaa johonkin pöytään. Odotusajat olivat lyhentyneet noin viiteentoista minuuttiin. Uusia pöytiä avattiin ahkerasti, ja jakajat oli joko vaihdettu tai koulutettu. Jakoja tuli aivan Grand Casinon tahtia.
Jos jakajat olivat Grand Casinon jakajat, niin pelaajat eivät olleet Grand Casinon pelaajat. Paitsi, että pöydissä oli useita GC- vakkareita, niin niissä oli onneksi myös paljon espanjalaisia. ”Ennen floppia en luovu korteistani ja flopin jälkeen kahdesta paristani” oli heidän omahamottonsa. ”Ässillä lyön aina reissuun positiosta piittaamatta, mutta en millään muulla” oli heidän preflopstrategiansa. Jos ei tällaisessa seurassa voita vähintään Sklanskyeuroja, on syytä vaihtaa lajia.
Kuulin paikallisilta, että pelit ovat huonontuneet tänä vuonna Espanjaakin koittelevan ankaran laman myötä. Lisäksi nyt oli turnausaika, joten pöydissä oli myös tavallista enemmän ammattilaisia ja muuten vakavasti peliin suhtautuvia. Millaisia olivatkaan pelit silloin kun ne olivat parempia? En yhtään ihmettele, että myös Espanjaan on muuttanut suomalaisia pokerisiirtolaisia.
Pelasin yhden isohkon potin kärkisetillä kahta värinvetäjää vastaan. Flopista saimme kaikki keskelle. Viiden tonnin potti 5/10 pelissä on jo ihan jännittävä, ja en tosiaankaan kaivannut pataa turniin. Kun kaksi vetää väriä, se tulee helpommin, minkä osoitti turnin värikortti. Riverin parittelu toi potin kuitenkin Pohjolaan.
Olen käynyt Barcelonassa pelaamassa kolme kertaa ja voittanut kolme kertaa. Lisäksi kaupungissa on turistille paljon Gaudin taloja, keskeneräinen kirkko, hiekkarantaa ja irkkubaareja. Näiden lisäksi kävimme eläintarhassa ja kukkulalla olevassa hulppeat näkymät omaavassa huvipuistossa. Seuraavan C-luokan matkan teen todennäköisesti Barcelonaan. Matkakulut saattaa olla jopa helpompi hoitaa Gran Casino de Barcelonasta kuin Aviation Club de Francesta.
