”Soihdut sammuu, kaikki väki sammuu, väääki sammuu” tapasin usein lauleskella munakarvattomassa iässä joulunaikaan. Eteläkarjalaiseen jouluun kuuluvat nimittäin Poku Kivelän normaalit ruokajuomat glögien jälkeen, mutta ennen lahjapullojen avausseremonioita. Teoreettisesti on mahdollista, että olen pari kertaa hoilannut biisiä kovemmin kuin paremmin vielä aikuisiälläkin.
Reilut puolitoista vuotta sitten kirjoitin miksi kasvoton omistuspohja on yhtiölle vaarallinen. Ja miten rahastojen pääomistama Exel on juuri sellainen. Sekä miksi (=typeryyttäni) olin ostanut myymäni laput kaikki takaisin.
Tervetuloa beesailemaan muitakin lappuja kuin Exeliä. Toivottavasti teillä on siihen varaa.
Exelin anti rautatiekiskosta
Exelin osakekurssin käyttäytyminen loppuviikosta vei uskoni ihmiskunnan tulevaisuuteen. Mitä ilmeisimmin suorilla osakkeilla käyvät kauppaa myös sellaiset ihmiset, joille se ei todellakaan sovi. Ja aktiivisiin rahastoihin laiskuuttaan sijoittavat ansaitsevat rahastonhoitajansa.
Exel kerää rahaa osakkeenomistajiltaan vanhan kansan merkintäoikeusannilla, jota myös kuponkianniksi kutsutaan. Yhdellä osakkeella sai yhden merkintäoikeuden, jolla saa kahdeksan osaketta hintaan 0,23€. Jos sinulla on Exelin osakkeita, etkä tiennyt tätä, olet ansainnut rangaistukseksi Kim Lindströmin viereesi narisemaan osingonjakopolitiikasta ja vanhoista hyvistä ajoista yhtiökokousluuppiin, jossa ei koskaan päästä osingonjakopäätökseen asti.
Maanantaina 20.5. osakkeesta irtosi kyseinen merkintäoikeuskuponki. Mitään aivan yhtä käsittämätöntä ei tapahtunut Exelissä kuin Finnairin annissa. Yhtiön markkina-arvo nousi ”vain” vajaat 20 prosenttia Finskin ylituplatessa. Isä anna näille alennusmyynnissä olleensa kuvitelleille anteeksi, sillä he eivät todellakaan tienneet, mitä he tekivät.
Myin osakkeitani vastapalloon, kuten hyvin usein uutisettomiin nousuihin teen. Lisäksi oli hyvin todennäköistä, että kun kupongit tulevat listalle, Exelin stetsoni lerpahtaa pahasti. Kaikilla Exel-kurissa uiskentelevilla ei varmasti ole laittaa 8 x 0,23 euroa per omistettu vanha osake lisää peliin. Ja sillä osalla, jolla likviditeettiä löytyy, ei välttämättä kuitenkaan löydy innokkuutta heittää hyvää rahaa huonon perään. Joten merkintäoikeuteen kohdistuisi luultavasti jo listaamispäivänä perjantaina 24.5. myyntipainetta.
Turhaan jäin lussuttamaan, kun jäi lappuja vielä myytäväksi perjantaihinkin asti, jolloin osake lörpähti 0,42 -> 0,37. Ajatus oli myydä kaikki loput osakkeet ja ostaa kaikkien myymieni tilalle merkintäoikeuksia, jos niiden kautta osaketta saisi alennuksella. Tämä lasketaan perjantain kaupankäyntihinnoilla näin:
Osakkeen hinta 0,37€
Alennus per merkintäoikeus 8 x (0,37€ – 0,23€) = 1,12€ = merkintäoikeuden laskennallinen arvo.
Halt, Seis, Stop, Stoi!!! Yllä oleva kannattaa hahmottaa. Merkkarin hinta muodostuu siitä, kuinka paljon sillä ”säästää” osakkeita merkitessään verrattuna listalta ostamiseen
Merkintäoikeuden hinta 0,94€
Arbitraasivoittoa per ostettu merkintäoikeus = 1,12€ – 0,94€ = 0,18€.
Tehdäkseen arbitraasia (= riskitöntä tuottoa kahden tai useamman instrumentin välillä) täytyy myydä osaketta ja ostaa tässä annissa kahdeksasosa myydystä määrästä merkintäoikeuksia. Nämä yhtälöt täytyy osata itse rakentaa jokaiseen antiin, jos aikoo sijoittaa suoraan osakkeisiin.
Tosin kyseessä on ensimmäisen asteen yhtälöistä, joiden ratkaisemista opiskeltiin 70-luvulla ala-asteella. Nykyisillä vaatimustasoilla tullee jo lukion kolmannella. Toki lukion läpäistäkseen ei kaiketi tarvitse opetella ratkaisua, ainakaan jos on joku ahdistusdiagnoosi. Eihän meidän tähtisilmäzoomerimme voi olla laiska tai vastuuton, ellei koulu suju. Sillä täytyy olla joku itsestään riippumaton vaiva, jota helpottamaan äidit ja lääkärit yhdessä etsivät kuumeisesti pilleriä.
Lauritsalan Oraakkelina sanoin toimitusjohtajalleni ennen kupongin listautumista, että kyllä tähän joku geelitukka väsää algoritmin (=automatisoidun kaupankävijän), eikä arbitraasia pääse käsipelillä mitenkään tekemään. Motivaationi anti- excelin väsäämiseen oli lähinnä henkilökunnan koulutus ja olemattomalla excel-osaamisellani brassailu.
Olinpa pölkyllä päähän lyöty, kun herätessäni oli liki kaikki laput myyty ja niiden tilalle ostettu kuponkeja hyvällä spreadillä. Onpas mukavaa, kun on pätevää henkilökuntaa ja epäpäteviä kilpailijoita!
Näille Exeliä omistaville instituutioille ei arbitraasi mitä ilmeisimmin maistunut:
Häpeää huutavan nunnan perään munasilleen Aleksanterinkadulle kävelemään koko porukka, jos jatkavat nukkumista 3.6. asti. Tällöin lähtevät merkkarit listalta.
Varman tilin tekeminen olisi vaatinut ainakin soiton pankkiiriliikkeeseen ja pyynnön algoritmin virittämisestä. Mutta toisaalta kuukausipalkkaiset rahastonhoitajat jaksavat vain sen verran kuin jaksavat.
Voehan se olla niinnii, että jonkun rahaston säännöt estävät merkkarikikkailun. En tiedä, mutta a) ei ainakaan pitäisi estää b) jos estävät, sellaiseen rahastoon ei kannattaisi sijoittaa. Aika paljon antaa markkinoille etua, jos on varaa räkiä ilmaisen rahan päälle.
Arbitraasin tekeminen kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan spekulantin kansalaisvelvollisuuksiin!
P.S. Harkitsin kirjoittaa jostain vähemmän itseäni vahingoittavasta aiheesta, koska saattaisihan osaketta saada lainaan maanantaina. Jos lappu olisi ollut suoraan shortattavissa, olisin vain itsekseni myhäillen tehnyt arbitraasia niin kauan kuin lainattavia osakkeita olisi löytynyt ja vaiennut kuin Ruotsin NHL-tähdet Tšekkiä vastaan.
Mutta kun olisi pitänyt kaivaa osakkeita jostain vähän syvemmältä, päädyin avoimeen tiedotuspolitiikkaan. Ehkä joku Exelin omistaja herää tästä kolumnista toimenpiteisiin ja tarjoaa vielä jonain kauniina päivänä kuivan omenasiiderin. Ja eikä sen päivän tarvitse kaunis olla.
24.7.2022 Rahastojen Exel
