Vuosituhannen vaihteen tienoilla pokeri Euroopassa voi paremmin kuin koskaan. Olin jo tuolloin sitä mieltä, että tämä johtui suurelta osin silloin vallinneesta teknokuplasta. Pokerimarkkinoillekin valui ilmiselvää teknorahaa. Koska en ymmärtänyt silloisista pörssikursseista yhtään mitään, otin ilon irti teknokuplasta pelaamalla 60-70-tuntisia pokeriviikkoja.
Teknokupla sitten puhkesi, kuten pitikin, joskin paljon myöhemmin kuin luulin. Livepelit Helsingissä kuivuivat niin pahasti, että päätin muuttaa vuonna 2003 Pariisiin parempien pelien perässä. Toinen syy pelien väliaikaiseen hyytymiseen Helsingissä oli päätään nostava nettipokeri, jonka mahdollisuuksia en vielä täysin ymmärtänyt. Nolla nollaa kasinolla pelaavat olivat yhtäkkiä merkittävästi voittavia netissä, joten pelaajakadolle oli ymmärrettävät syynsä. Pelailin kyllä itsekin välillä varsin isojakin nettipelejä, vaikka suhtauduin niiden rehellisyyteen hyvin epäluuloisesti.
Samana vuonna Chris Moneymaker voitti 86 dollarin satelliitista lipun WSOP:n pääturnaukseen ja voitti maailmanmestaruuden ja 2,5 miljoonaa dollaria. Pokeribuumi lähti vyörymään ympäri maapalloa. Keväällä 2004 ymmärsin, että vaikka livepelaaminen Pariisissa oli varsin kannattavaa puuhaa, saisin työajalleni paljon paremman korvauksen nettipeleissä.
Muutin takaisin Suomeen ja pelasin seuraavat vuodet enimmäkseen nettiä. Pokerin suosion nousua ei varsinaisesti haitannut pörssikurssien iloinen nousu. Vuosien 2007-9 finanssikriisi romautti pörssit, ja se näkyi jälleen pokerimarkkinoillakin.
Nettipelit alkoivat kiristymään, tosin tähän suurimpana syynä olivat markkinatalouden normaalit lait. Huonommat pelaajat putosivat kyydistä ja hyvät pelaajat kehittyivät entisestään. Tosin pelit olivat edelleen varsin helppoja, mutta eivät enää samanlaista rahan printtaamista kuin buumin huippuvuosina. Viimeistään vuonna 2011 olin siirtynyt takaisin liveammattilaiseksi myös henkilökohtaisten preferenssien vuoksi.
Pörssikurssit ovat nyt nousseet kahdeksan vuotta putkeen. Livepelit ovat parantuneet samassa tahdissa ainakin ympäri Eurooppaa lähes trendinä. En tiedä, eikä kukaan muukaan muuten tiedä, milloin markkina kääntyy laskuun. Toistaiseksi olen sijoittanut osakkeisiin kaiken irtorahan, mutta tämä voi muuttua äkkiäkin. Varmaa kuitenkin on, että vielä nähdään pörssissä laskuvuosiakin.
Nettipokerin ympärillä taas väijyy sekä botti- että regulaatiouhkia. Voi olla, että nettipokeria ei ainakaan nykyisessä mittakaavassa enää muutaman vuoden kuluttua ole. Tekoäly biittasi ihmisen jo headsup-Holdemissa, ja varmasti ennen pitkää muissakin pokerilajeissa.
Apuohjelmat eivät tappaneet nettipokeria, mutta botit saattavat tehdä sen. Myös Veikkaus siirtyi apuohjelmalliseen pokeriin yhdistäessään verkkonsa Itävallan kanssa, joten siellä uskotaan, että paremmat muistikirjat eivät peliä haittaa.
Nettisaitit toki tekevät parhaansa kamppailussa botteja vastaan. Kuulin eilen Maltalla puheenvuoron siitä, miten Relax Gamingin fraud-teami on menestynyt taistelussaan botteja vastaan. On kuulemma tekoälyä käyttämällä saatu hyviä tuloksia. Sama kaveri (Relaxin COO) väitti myös, että kilpailijat eivät ota sotaa robotteja vastaan yhtä vakavasti. Vuodenvaihteen tienoilla olleet tekniset ongelmatkin on kuulemma saatu pääosin ratkaistua. Osakkeenomistajana tämä oli toki ilahduttavaa kuulla.
Lisäksi Unibetin/Pokerihuoneen (=samat pelit Relaxin tekemänä) pokeri on edelleen 20 prosentin vuotuisessa kasvuvauhdissa. Koko markkina on sen sijaan jatkanut edelleen laskuaan. Pokerscoutissakin on painettu Microgamingin ohi ja hengitetään iPokerin niskaan. Mitä ilmeisimmin apuohjelmattoman pokerin konseptille on hyvin kysyntää. Tästäkään tiedosta en varsinaisesti ahdistunut.
Jos nyt ihan tarkkaan otetaan, en ymmärrä juuri mitään, miten käytännön sotaa botteja vastaan käydään. Sen sijaan tiedän, että jos joku kasvaa markkinoita vastaan, täytyy pelien olla varsin hyvät. Itse olen pelannut Pokerihuoneellakin hävettävän vähän, joten ruohonjuuritason otantani ovat täysin marginaaliset.
Koska nettipokerin yllä on tulevaisuuden uhkia ( Jouni Laihon eläköitymisestä huolimatta) ja kun pörssikurssitkin vielä joskus laskevat (tämä ei vaadi välttämättä talouden kääntymistä laskuun), kannattaisi nettipokerista leipänsä edelleen repivien painaa pitkää päivää – niin kauan kuin se on mahdollista. Ettei päädy harmittelemaan kuten mie viisitoista vuotta myöhemmin, että miksi en pelannut enemmän Ladbrokesin 50/100 täyden pöydän limiittiholdemia neljänkympin floppirosentilla. Pelasin nimittäin korkeintaan kymmenesosan siitä, mitä olisin voinut. Minullehan oli tarjolla livepeliä, jossa tuntituottoni oli tyyliin viidesosa.
Nousukausista kannattaa ottaa kaikki ilo irti. On hyvin mahdollista, että Unibetin pokerin nousu on nettipokerin viimeinen nousukausi.
P.S. Pelasin kuukausi sitten Macaossa samassa omahaturnauspöydässä Chris Moneymakerin kanssa. Omahan tulevaisuus on turvattu, jos vastaavia pelaajia saadaan lisää kiinnostumaan neljän kortin pelistä.
