Santeri ”Munkkis” Piiroinen on paljasjalkainen jyväskyläläinen 30-vuotias pokeriammattilainen, kuten Kärkipari-podcastistakin pystyi kuulemaan. Runsas englanninkielinen lainasanavarastokaan ei peitä keskisuomalaista aksenttia. Hänen mukaansa Jyväskylä on sen verran tylsä kaupunki, että siellä on hyvin aikaa pokerille.
Munkkiksen pokerit alkoivat viihdepelaamisena lukion lopulla 2008-9. SubTV:n WPT-pokerilähetyksissä nähty nuori Juha Helppi painamassa innosti mukaan. Kärkiparissa ei kerrottu, ketä tai mitä Juha oli painamassa, mutta ainakin vuonna 2002 WPT Aruballa Phil Gordonia. Helppi siis sai ensimmäisen WPT-voittonsa vuonna 2002 ja WSOP-rannekkeen heti perään 2019.
Santeri taas aloitti nettipokerinsa kahden taalan MTT:llä (monen pöydän pokeriturnaus), pääsi 2.500 pelaajan joukossa finaalipöytään chipleadissä ja tippui siitä sitten ensimmäisenä. Pokeriuransa alkuaikoina Munkkis tosiaan viihdepelasi, eli depoili ja katkeili. Ammattimainen pelaaminen Santerilla alkoi nettiomahan parissa vasta vuoden 2014 paikkeilla, jolloin alkoi enemmän opiskellakin peliä.
Piiroinen on askarrellut paljon MonkerSolver -nimisen GTO-ohjelman kanssa. Pokerin kehityksestä jälkeenjääneenä jouduin kuuntelemaan kahdesti ja googlaamaan, että edes selvisi nimen kirjoitusasu. Game Theory Optimalissa eli GTO:ssa pyritään optimistrategiaan, jota ei siis voi biitata. Miten lähelle tätä solverin avustuksella eri pokerimuodoissa nykyisin pääsee, kannattaa kysyä joltain sellaiselta, joka on niiden kanssa askaroinutkin. Heads Up -limiittiteksasissa hyvin lähelle ja täyden pöydän Omahassa oltaneen vähän kauempana, on valistumaton arvaukseni.
Peliään Munkkis on kehittänyt myös keskustelemalla pokerikäsistä paljon muiden suomalaisten ammattilaisten kanssa. Ainakin nimet Pärssinen ja Jouhkimainen mainittiin, joten puhutaan Top of the Pops -tasosta.
”Olen opiskellut paljon erikokoisen stäkin pelejä läpi”
Nyt ymmärrän aavistuksen paremmin, miksi Munkkis väsyttää liveturnauksissa kaikki vastustajansa kyselemällä niiden stäkkikokoja.
Jyväskylässä pelit alkavat tyypillisesti kympiltä ja kestävät aamuviiteen. Ei siis Feel Vegas Jyväskylässä (sellainenkin on olemassa), vaan nettipokerin hyvin kilpaillussa maailmassa. Viime vuoden aikana Munkkis nousi netin kivikoviin isoimpiin peleihin asti.
Huipulle voi siis nousta näköjään myös melko vanhana, eli 29-vuotiaana.
Nettiturnaussarjoihin Santeri valmistautuu opiskelemalla paljon ja dokaamalla hyvin vähän. Rutiineihinsa kuuluu kävelylenkki aamupalan jälkeen ja usein toinen vielä pelisessioiden jälkeen. Lisäksi äijä tekee jumppataukoja kesken pelisession. Pekka Puskakin olisi miehestä ylpeä. Epäilen vähän, että ihan kaikki suomalaiset pokeriammattilaiset eivät pidä pelikunnostaan vastaavasti huolta. Ainakaan mie en nettipokeriaikoinani jumpannut kertaakaan kesken session. Enkä paljon juuri muulloinkaan.
E-sport -tyyppinen pelituolikin on käytössä ja salilla Munkkis tekee ”biomekaanista juttua”. Melko sama homma Kampissa. Kirjoitan tätä lysyssä kovahkolla ruokapöydän tuolilla ja maanantaina tein salilla biomekaanista penkkipunnerrusta.
Livereissut Munkkis on kuitenkin vetänyt enemmän lonkalta ja äkkilähtöinä. ”Turnaukset edellä on reissut menty, koska ei ole oikein löytynyt hyviä pelejä, käteisessä on reikki kova ja kahdeksan äijää pöydässä epämiellyttävä setuppi”.
Turnausvalmistautumisestaan muistan, kun Munkkis tuli viime elokuussa EPT Barcelonassa selkeässä dagen efterissä tuoppi kädessä pelaamaan jotain tonnin turnausta. Juttu olisi skandaalinkäryisempi, ellei hän olisi edellisenä päivänä voittanut kymppitonnin omahaa ja rahastanut siitä 317.000 euroa.
”Kuulun Fuck the ICM -koulukuntaan.”
Vaikka eri koon stäkkien pelaamista Munkkis on opiskellut paljon, hän kiistää opiskelleensa ICM:ää ollenkaan. Independent Chip Modelissa siis muutetaan turnausmerkit rahanarvoisiksi. Jos on vähän chippejä, on yksittäinen merkki arvokkaampi ja pienen stäkin merkkejä joutuu sen mukaan varjelemaan huolella.
Miekin olen joskus turnauksessa sanonut ”Fuck the ICM” ja maksanut koko pikkunipullani, vaikkei olisi odotusarvomielessä ICM:n mukaan pitänyt. Tästä pokeriaiheesta miulla on siis vähän muutakin kuin kutitustuntumaa.
Kehittämisen kohteita omasta pokeristaan Munkkis löytää kaikilla osa-alueilla. Tämä on hyvä merkki, koska silloin kun pokerinpelaaja on omasta mielestään valmis, on hän valmis juurikin siirtymään pienempiin peleihin tai alkamaan ottamaan pataan.
Nykyisin ei kuulemma tule Piiroisella juuri tiltattuakaan. Joskin yksi sata kiloa humahti kerran yhdelle svedulle headsupissa. Isoin käteisvoittopäivänsä oli kuulemma suuruusluokkaa ”vain” 25.000 euroa. Tämä on muuten vähän arveluttava statistiikka, koska klassisesti on kehotettu antamaan voittopäivien juosta ja katkaisemaan tappiopäivät.
Munkkis kuitenkin muistaa häviöt paremmin kuin voitot. Tämä taas lupailee pitkää pokeriuraa, joskaan ei välttämättä rajattomasti hyvin olevia tyynyjä.
Vaatetuksestakin keskusteltiin. Ennen Munkkis piti Tommy Hilfigeriä tosi siistinä. Mutta Isolla Kirkolla hän kuuli, että Fendejä, Valenciaa ja Givenchyjä kuuluu käyttää. Saattavat olla makeitakin kledjuja, mie tosin jouduin googlaamaan näistä jokaisen. Tommy Hilfigeristä olin kuullut aiemminkin.
Kahden kilon laukku on kallein ostos, mitä on käteen jäänyt. Eikä kellokaan ole kuulemma sen kalliimpi. MTT:n kakkossijan jälkeen löytyi alle Audi A5. Jätän tällä kertaa sanomatta, että autoja, kelloja ja muotivaatteita tuottavampiakin investointikohteita kannattaisi nuorenkin miehen harkita ottaa sijoitusportfolioonsa mukaan.
Munkkis kuuntelee EDM-musiikkia. Tämän mie tunnistin kuin tunnistinkin, se on sitä mitä olen kuullut helvetin kovalla itäeurooppalaisissa diskoissa, jonne miut on joskus väkisin raahattu.
Lisäksi Santeri on onnistunut hankkimaan lippuja Tomorrowlandiin Belgiaan. Näistä tiesin etukäteen Belgian.
Munkkis-lempinimen ja Poker Stars-nickin historiakin selvisi. Santeri oli nuorempana vähän pulleampi ja tuli Counter Strike - pelipaikalle munkki mukana ja siitä tuli nimi. Tämän kehityksen ymmärsin ja pelin nimenkin olen kuullut.
Viime vuonna Munkkis voitti niin paljon kaikenlaista sekä netissä että livenä, että en jaksa luetella. Kuunnelkaa podcast, jos haluatte tietää.
Haastattelu tehtiin viime joulukuussa. Haastattelija Antti Tiainen totesi: ”Jollei Munkkis nappaa Poker Awardseissa läpimurtoa, niin vääryys on tapahtunut”.
Ei tapahtunut, Santeri palkittiin tammikuun Finnish Poker Awardseissa. Olin paikalla kuuntelemassa videoterveiset Aussie Millionsista, jonne Kärkiparin tekemisen aikaan oli matka vasta suunnitteilla. Sieltä oli tuliaisina vain yksi sadan kilon kakkossija.
Munkkis olisi muuten antanut Pokerinaaman Juha Helpille. Ei ilmeisesti tiennyt, että Juha pokkasi sen jo yhdeksän vuotta sitten.
Tulevaisuudessa Munkkis aikoo Omahan lisäksi pelata lisää ”Live Cadillac MTT:tä”, minkä tulkitsin No Limit Holdem -turnauksiksi. Tämäkin ilmaisu oli miulle uusi, mutta aion käyttää sitä vielä itsekin. Hauskaa, että nykynuorisokin omaksuu esihistoriallisia termejä.
Doyle Brunsonhan sanoi jo 70-luvulla No Limit Texasia pokerin Cadillaciksi. Aina tämän kuullessani olen tällä vuosituhannella maininnut Omahan olevan sitten Rolls-Royce.
Tämän vuoden yhtenä tavoitteena Santerilla oli nousta EPT:n omahaturnausten rahalistalla ykköseksi. Tällä hetkellä hän on kolmantena reilut 200.000 dollaria johtavaa Romanian Bogdan Capitania perässä. Tähän heitti korona aika pahasti kapuloita rattaisiin. Näinköhän tänä vuonna pelataan enää yhtään EPT:tä?
Mutta on toki Munkkiksella vielä elinajanodotetta voittaa omahaturnauksia koronarokotteen jälkeenkin, joten ei kannata pienistä koronoista mökötellä.
Jakso kannattanee kuunnella, vaikka olisi tänne asti jaksanut lukeakin. Alakerran Antti kyseli asiantuntevasti ja Munkkis oli sujuvasanainen haastateltava.
P.S. Olen edelleen sitä mieltä, että Kärkipari on hyvin ansiokasta pokeridokumentaatiota. Joskin toki joulukuussa tehty on huhtikuussa jo vähän hapantunut.
P.P.S. Nuorison kuunteleminen on täysi-ikäisillekin sivistävää. Vähintään oppii uusia sanoja. Keski-ikäiset, puhumattakaan vielä vanhemmista, lähinnä kertovat niitä samoja juttuja samoilla sanoilla vuodesta toiseen.
