Huhut Inderes-efektin kuolemasta ovat voimakkaasti liioiteltuja. Torstaina Inderesin perustajaosakas Juha Kinnunen kehui heti aamuhämärissä Fortumin tulevaa osinkovirtaa ja riskikorjattua tuotto-odotusta. Osake nousi pörssiaamunavaukseen kuin Pekka Lundmarkilla nuorempana.
Entinen Fortumin ja nykyinen Nokian toimitusjohtajahan harrastaa edelleen painonnostoa. Itse taas harrastan pikkupainojen helisyttelyn lisäksi Inderes-efektien kontraamista, siitä punaiset pallot kuvassa. Sisäpiiritietona kerrottakoon, että yritän ostaa kaikki myyntini vielä halvemmalla takaisin. Tämä ei valitettavasti kerran kerrasta ole sijoitushistoriassani onnistunut.
Keskiviikkona kaljuuntuva pääanalyytikko Antti Viljakainen laittoi Rautelle maalia korkeammalle, eli nosti targetin 11,50 -> 12,50. Raute nousi lähes 10 prosenttia.
En myynyt yhtään Rautea, sillä tyhjästä on paha nyhjästä ja uskonnollisista syistä väistelen kansantanhujen lisäksi myös shorttaamista. Ja olin aika vakuuttunut Antin höpinöistä Rauten hinnan edullisuudesta. Toki koska en ole Momentum-Matikainen, vaan Kontra-Aki, en hypännyt vanerin valmistuslaitevalmistajan kyytiin. Laitoin lapun tarkkailuun, jos vaikka Rauten stetsoni keväämmällä vielä lerpahtaisi ilman mitään varsinaisia yrityskohtaisia huonoja uutisia.
Huomattavaa on, että 70 miljoonan markkina-arvon rautet heilahtavat Inderesin tavoitehinnan nostosta kerran kerrasta ja kunnolla. Mutta 12,5 miljardin fortumeiden luulisi olevan enimmäkseen lapsinerojen vaikutusvallan ulottumattomissa. Torstaisen Fortumin koillismarssin jälkeen pelkään syyllistyneeni ikärasismiin ja geelitukkien vaikutusvallan vähättelyyn edellisessä virkkeessäni.
Osakesäästötili jyrää
Tavanomaiset epäillyt tuomitsivat Orpo I:n osakesäästötilin katon noston sataan kiloon 50 000 eurosta. Jos esimerkiksi haluaa vihervasemmistolaista pimpsaa tai ääniä, tämä oli varmasti fiksusti tehty. Tai jos haluaa pitää kansan herkkusieninä (asuvat pimeässä ja syövät paskaa), silloinkin kannattaa vastustaa kaikenlaista suoraan osakesijoittamiseen kannustavaa.
Inderes-efektin olemassaolo todistaa kaikille täysipäisille osakemarkkinamme hyvinkin tehottomiksi. Ja jos joku miun huruvalintani nostaa Tulikiven 0,40 -> 0,50, voitaisiin puhua jo järjettömistä markkinoista. Ainakin itse tiedän ottavani osaa pörssikursseihin lähinnä läpällä. Toisaalta en petriderynginä vakuuttele rahastoni ikuista nousuakaan, eli pääsääntöisesti kerron kyllä ihan oikeita näkemyksiäni. Jotka ovat parhaimmillaankin sumuisia.
Olen kuitenkin yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä askarrella ylituottoja 80-luvulta asti. Ja olen nähnyt, miten yksi osakesijoittajasukupolvi menetettiin 90-luvun alun oikeassa lamassa ja toinen vuosituhannen vaihteen teknokuplan puhkeamisessa. Häpeän tunnustaa tuntevani Helsingin Kauppakorkeakoulusta valmistuneita ekonomeja, jotka eivät uskalla enää nuoruuden sijoitustraumojensa jälkeen osakkeisiin koskea. Vaikka meidän pitäisi olla sitä hyvää ainesta, joka osaa sekä lukea että kirjoittaa.
Ja olenkin ihmetellyt, miten 2010-luvun osakesijoittajasukupolvi on kestänyt koronat, Venäjän hyökkäilyt ja korkojen nousut ilman osakeuskonsa hiipumista. En usko Z-sukupolven olevan kovin paljon parempaa ainesta kuin myö äksätkään. Evoluutio ei vain toimi niin nopeasti. Joten joku muu syy täytyy keksiä.
En syytä Pate Mustajärvenä Elisabeth Rehniä, vaan osakesäästötiliä. Itse asiassa joudun nöyrtymään ja antamaan kiitoksia turkulaispoliitikolle. Ilman orpoa Petteria OST-tiliä ei olisi Suomessa välttämättä vieläkään.
Nuoriso on Vesa Puttosilta ja Mika Heikkilöiltä oppinut korkoa korolle -loitsun, ja painanut rahat juustotilille päästäkseen humputtelemaan 30 vuoden päästä. Ja sillä matkalla pienet pandemiapaniikit ovat vain iloinen asia, saa osuuksia yhtiöistä paljon tavallista halvemmalla.
Suorat osakeomistukset ovat iloinen asia
Edelleen odottelen joku päivä tapaavani indeksilähetyssaarnaajan, joka ei ole polttanut näppejään osakemarkkinoilla. Ja sitten kun nämä nerolat huomaavat ottaneensa talvivaaroissaan pataan, he päättelevät, ettei kukaan muukaan voi osakemarkkinoilla pärjätä. Koska sijoittajien itsepuolustusoppaiden kirjoittajat kuitenkin ovat lukeneet vanhan machorehvastelijan Nassim Talebin koko tuotannon. Ja jos se ei kerran riitä, mikään ei voi riittää. Joku ilkeämpi eteläkarjalainen voisi toki tähän kommentoida, että jos on pipetillä annettu, ei voi kauhalla vaatia.
Itse olen suoran osakesijoittamisen saarnamies. Joka tosin kieltäytyy valehtelemasta, ettei osakeindeksisijoittaminen olisi odotusarvomielessä parempi vaihtoehto kaikille vasemmistoa äänestäville. Ja aika isolle osalle oikeistolaisistakin.
Kaikkea ei ehkä pitäisi sittenkään mitata rahallisissa odotusarvoissa. Osuuksien omistaminen yhtiöistä on sivistävää puuhaa. Jos siulla on osakkeita, alat yleensä toivoa yrityksesi tekevän voittoa. Ja ellet ole aivan akilinden-tasolle valunut analyytikko, ymmärrät voitonteon olevan yritystoiminnan edellytys. Ja yritysten luovan hyvinvoinnin, joka mahdollistaa arvokastakin työtä tekevän julkisen sektorimme olemassaolon, eikä päinvastoin.
Joten pidän osakesäästötilin katon nostoa oikeansuuntaisena toimenpiteenä. Poliitikkojen pitää antaa ihmisille toivoa, kuten luutnantti Danilov ehdotti Hruštšoville Stalingradissa 1942. Näin ainakin erinomaisessa elokuvassa ”Enemy at the Gates”. Ihan normitöissä säästäväisesti elämällä voi muuten saada työuransa varrella sen sata kiloa kasaan, vaikka ratsastusharrastusta ihmisoikeutena pitävät ovatkin eri mieltä.
Ymmärrän kyllä, miten jotkut sijoituslähettiläät haluavat jeesustella juustotilin rajan noston olevan vain rikkaiden veroetu. Ja rahastosijoittamisen olevan parempi vaihtoehto. Eihän sitä muuten voi saada esimerkiksi rahastoyhtiöiden kanssa markkinointisoppareita aikaan. Ja rikkaiden kivittäminen on aina suosittua. Kysykää vaikka ex-vaimoiltani, ellette miuta usko.
Tuomitsijat eivät välttämättä ole pohtineet, että suoran osakesijoittamisen edistäminen tekee yhteiskunnan turvallisemmaksi ja vähemmän lakkoherkäksikin. Jos Riku Aallolla ja Turja Lehtosella olisi Nesteen osakkeita, ei helmikuun alussa Nesteen Sköldvikin jalostamon soihtu sammuisi ainakaan poliittisen lakon vuoksi.
Joten antaa juustotilin vain höylätä suomalaisia myönteisemmiksi osakesijoittamiseen. Siitä seuraa pelkkää hyvää.
