Vuonna 1981 tein hirvittävän virhearvion. Hanoi Rocks tuli Lappeenrannan Monitoimitalolle soittamaan ja minä en mennyt katsomaan. Arvelin ettei minun tarvitse mitään meikkaavia hippejä mennä seuraamaan. Liputkin saattoivat maksaa jopa kymmenen markkaa. Lisäksi tuohon aikaan ei Lappeenrannassa juuri livemusiikkitarjontaa ollut.
Niinpä en koskaan nähnyt livenä alkuvuosien Hanoi Rocksia. Sen sijaan televisiosta vaikutuin bändin rock’n’roll- osaamisesta ja – asenteesta ja ostin kaikki levyt. Andyn “kolkyt donaa” televisiossa oli hauska tempaus. Kaikenkauhistelijoiden ärsyttäminen on aina ollut lähellä sydäntäni.
Helsinkiin muutettuani olen ollut tarkistamassa herrojen Monroe ja McCoy erilaisia bändivirityksiä monta kymmentä kertaa. Yleensä olen ollut tyytyväinen. Andya nyt on joskus roudarien pitänyt kannatella, Michael on pysynyt ihan itse pystyssä.
Minulla on ollut suuria vaikeuksia saada ihmisiä keikoille mukaan. Kerran tarjosin Pokeritiedossa ilmaista lippua. Joku ilmoittautui halukkaaksi, mutta ei koskaan tullut paikalle.Kaikenlaista oharia sitä ihmiset tekevätkin.
Olen sitten puoliväkisin raahannut erilaisia intressipiirejäni keikoille. Viime lauantaina sain peruutuksen päivällä, ja pyysin mukaan seurassani ollutta reilusti yli viisikymppistä, ei musiikkia kuuntelevaa miestä.
Michael Monroe oli Virgin Oilissa normivireessään. Hän tekee spagaatteja ja kiipeilee seinillä vanhaan malliin. Laulu on yhtä energistä kuin 80-luvulla. Viisikymmentä on lasissa eikä tunnu juuri missään. Ehkäpä nuoruusvuosina runsaasti käytetty piri on pitänyt pirteänä.
En ole saanut koskaan spagaattia ja olen musiikillisesti täysin lahjaton. On vain niin epäreilua, miten minua vanhempi mies voi olla niin lahjakas ja hyvässä kunnossa. Joten voin lähinnä olla kateellinen ja käydä keikoilla. Paikalle raahaama kaverini oli showsta aivan innoissaan. Rock’n’Rollin seuraamisen voi näköjään aloittaa myös yli viisikymppisenä.
32 vuotta sitten tekemästäni pelivirheestä en ole vieläkään toipunut. Jussi Palomäen tutkimuksen ”This is just so unfair” mukaan kokeneet pelaajat tilttaavatkin herkemmin omista virheistään kuin huonosta tuurista.
Tämä nyt ei ollut kovin yllättävä tutkimustulos, mutta sinänsä on ansiokasta, että hienosta lajistamme tehdään tieteellisiä tutkimuksia. Jos pokeriammattilainen tilttaisi enemään huonosta tuurista kuin omista virhearvioista, olisi ennuste pitkälle uralle aika huono.
P.S. Todellinen good beat oli, kun Michael Monroen kitaristiksi tuli 24hPokerin kasvo Dregen. Vanhalle fanille on ollut melko hienoa hengata suosikkibändin kitaristin kanssa.
