Suhtaudun erittäin epäluuloisesti tekniseen analyysiin. Tämä pohjautuu siihen, että suuruusluokkaa kaikki tuntemani 80-luvun teknisen analyysin ekspertit menivät iloisesti poikki viimeistään 1990-luvulla. Pörssiyhtiö Vital-Invest Oy (”sama mihin kurssit menevät, teemme aina tiliä”) haettiin konkurssiin jo 80-luvun puolella. Tosin ihan niin epäluuloinen en osakkeiden osto- ja myyntipäätöksiä tehdessäni ole, etten jotain liukkareilla voideltuja käppyröitä kurkistelisi miekin.
Tekninen analyysi siis tarkoittaa sitä, että historiallisesta kurssikehityksestä piirretään toisiaan välillä leikkaavia käyriä ja tämän perusteella koitetaan päätellä tulevaa kurssikehitystä. Useimmat akateemikot norsunluutorneistaan käsin tuomitsevat tämän tehokkailla markkinoilla mahdottomana. Mutta jos valitsee tutkijauran, voi jäädä epähuomiossa oikea reaalimaailma mallintamattakin. Nämä ”tehokkaat” markkinat ottivat muuten tänä vuonna 40 prosenttia alas ja sen jälkeen saman ylös.
Tosin rahoituksen valkotakit ovat massojen perspektiivistä ajamassa yhtä hyvää asiaa kuin paniikkia lietsovat ylilääkärit koronasuosituksissaan: Osaketreidaaminen teknisen analyysin avulla on useimmille kannattamatonta puuhaa.
Toimialassa on paljon samaa kuin ravintolan perustamisessa Helsinkiin: Helpoin tapa tehdä pieni omaisuus, on aloittaa aika isolla. Tuottamattomaan tai jopa tappiolliseen puuhasteluun on molemmissa rajattomasti mahdollisuuksia.
Niinpä pelkäsin päätyväni tuomitsemaan Jukka Lepikön arvosteltavaksi tarjotun ilmaisen e-kirjan ”Treidaa kuin ammattilainen.” pseudotieteeksi, jolla yritetään lähinnä saada Nordnetin asiakkaita hukkaamaan rahansa välityspalkkioihin tai joihinkin unlimited turbofutuureihin, missä voittaminen on helppoa kuin NFL:stä pelipaikan saaminen.
Aktiivipelureita viherkenttien shakin kuninkuusliigassa on muuten vajaat parituhatta, ja yksikään suomalainen ei ole käsittääkseni koskaan päässyt pelaajan roolissa edes vaihtopenkille. Mie tosin entisenä pöhköpalloilijana olin lähellä päästä jopa USA:n seuratuimmassa urheilutapahtumassa Super Bowlissa kentälle. Olisi vain katsomosta käsin pitänyt pystyä ohittamaan turvamiehet.
Jouduttuani lukemaan ensimmäisen e-kirjani koskaan, annankin siitä heti alkuun kriittistä palautetta. Kirjan nimen lopussa oleva piste nimittäin kertoo, että ammattimaista kustannustoimittajaa ei ole säästäväisyyssyistä käytetty. Turvaudun naisvihaajakolumnistia korkeampaan auktoriteettiin ja copypastean Kielitoimiston ohjepankista: ”Pistettä ei käytetä esimerkiksi kirjojen, lukujen, tutkielmien yms. nimien tai otsikkojen lopussa”. Varmuuden vuoksi kirjassa on kaikkien otsikoidenkin perässä jämäkästi piste.
Sisällöltään kirja onkin sitten puhdasta platinaa. Tosin jos joku kuvittelee lukemalla opuksen takovansa ziljoonia, kannattaa jättää tämä ilmainen lounas väliin ja keskittyä luomaan uraa julkisella sektorilla. Mutta jos joku käy tai aikoo käydä kauppaa osakkeilla tai osakemarkkinoihin sidoksissa olevilla instrumenteilla, on lukunopeudesta riippuen tunnin parin käyttäminen ammattitreiderin 114-sivuiseen ajatusmaailmaan perehtymiseen potentiaalisesti hyvinkin kannattava investointi.
Ilmaiskirjankin lukeminenkin voi toki tulla kalliiksi, jos alkaa soveltaa sijoituksissaan jotain scientologiaa tai vastaavaa. Mutta vaikka Lepikön torpan valokuvasta oli tarpeen editoida UKK:n savupirtti-imagoon sopimaton savupiippu pois, ei Lepikön Jukan kirjaa ole kirjoitettu minkään hammaskeijutarinan vahvistamiseksi.
Jos kirja sisältää yhdenkin uuden ajatuksen, kannattaa se filosofiani mukaan lukea. Joillekin ehkä uutena ajatuksena nostan kirjasta esille häviäjien kokeman häviämisen pelon, mikä juuri tekee ne häviäjiksi. Tappiolla ei voi myydä, koska tappio realisoituisi. Voitolla taas myydään rivakasti, jotta saataisiin varma voitto kotiin. Tämän ihmisluontoon ilmeisen olennaisena osana kuuluvan taipumuksen kanssa kaikki osakesijoittajat kamppailevat vaihtelevalla menestyksellä joka päivä. Ja välillä öisinkin.
”Hyväksy, ettet tiedä tulevaa”, on myös osakekauppiaille erittäin tärkeää ymmärtää. Kaikilla vähänkään useammin ampuvilla tulee myös harhalaukauksia. Näiden kanssa pitää vain oppia elämään, pohdiskella miksi osui harhaan ja tähdätä seuraavalla kerralla tarkemmin.
Löysin kirjasta paljon vertauskohtia pokerimaailmaan. Käsite ”kostotreidaaminen” toi mieleen joidenkin pokeriammattilaisten suosiman kostorullan tai usein näkemäni urheiluvedonlyöjien kostobetsin.
Jukka korostaa aika paljon tappioiden nopeaa ottamista. Mikrosiruja ihmisiin koronarokotteiden mukana istuttavaa nuoruuden ja keski-ikäisyyden idoliani George Sorosta lainataan: ”Ei ole tärkeää oletko oikeassa vai väärässä. On tärkeää paljonko voitat, kun olet oikeassa ja paljonko häviät, kun olet väärässä”.
Itse olen sydämeltäni fundajätkä (=yritän sijoittaa aliarvostettuihin osakkeisiin), enkä ainakaan erityisen hyvä irrottamaan huonoista positioista nopeasti. Mutta luulen pärjänneeni osakemarkkinoilla siedettävästi, koska olen aina uskaltanut betsata isosti, jos olen ollut hevosesta riittävän varma. Havaintojeni mukaan käsittämättömän monet kokeneetkin sijoittajat ovat omaksuneet Soroksen ohjeista vain osion ”Häviä vähän, kun häviät”.
Epäilen muuten kirjan ja Sijoitustiedon Jukka Lepikkö Teerenpelin -perusteella Jukan olevan fundamentalisti teknikon vaatteissa. Vähintäänkin fundat ovat hallussa ja niitä sitten sovelletaan käppyröitä ja kynttilöitä vähän enemmän tuijottelemalla kuin meillä kotona Kampissa.
Oli erinomaisen hyvin sanottu, että: ”Jokainen treidaaja on erilainen ja opetteluvaiheessa kannattaa kokeilla erilaisia indikaattoreita ja valita niistä itselle sopivimmat.” Tämä onkin juuri se juttu. Jos kirjassa pystyisi kertomaan Niksi-Pirkka -tasolla, miten sukkahousuista saa ylituottoja, ei se voisi toimia mitenkään. Olen aivan vakuuttunut, että jotkut teknisen analyysin metodit toimivat jonkun aikaa. Välillä ehkä pitkäänkin. Mutta koko ajan pitää reagoida muuttuvaan maailmaan ja olla hyvin itsekriittinen ja ahkera. Tätä Jukka kirjassa ansiokkaasti korostaakin.
Vieläpä mukana on ”Käsien päällä istuminen on yksi treidaajan tärkeimmistä taidoista”. Jenkkifutiksessakin quarterbackeille (=niille, jotka useimmin heittävät palloa) opetetaan ”Don’t force it”. Eli älä heitä, jos ketään ei ole vapaana.
Suosittelen kirjaa kaikille osakesijoittamisesta vähänkään kiinnostuneille. Miuta paatuneemmillekin fundajätkille on hyödyllistä vähintään ymmärtää, mitä teknikot keskenään höpisevät. Ja jos nyt ihan tarkkaan otetaan, en tunne yhtään menestynyttä fundamenttisijoittajaakaan, joka ei yleensä osakkeen kurssikäyrää osto- ja myyntipäätöksiä tehdessään vilkaisisi. Tämä muuten on teknistä analyysiä sekin.
Näkisin, että tässä kirjassa Nordnet Suomi ja Jukka Lepikkö ovat tehneet kulttuuriteon julkaisemalla ensimmäisen suomenkielisen treidausoppaan. Tätä ei himmennä yhtään, että mukana olivat toki myös osapuolten omat kaupalliset intressit. Markkinatalouskin voi tuottaa kulttuuritekoja.
P.S. Lapa oli jäässä ja nimi kirjassa! ”Oppaassa on käytetty inspiraation sekä tietojen lähteenä Sijoitustiedon artikkeleita ja foorumia (Mikko Mäkinen ja Aki Pyysing)”
P.P.S. Tämä oli tosiaan ensimmäinen e-kirja, jonka luin. Olen yrittänyt aikaisemminkin, mutta paperikirja on vain niin ylivoimainen käyttöliittymä, että biittaa vertailussa e-kirjan kuin Suomen pesäpallomaajoukkue Namibian vastaavan. Pehmeäkantisenkin kirjan kanssa sentään pysyy sillä sivulla missä haluaa, ellei vallan tiputa kirjaa sylistä. Tabletilla lukiessa kuvaruutu sinkoilee sinne tänne ja sulkeutuu välillä miulle täysin mystisistä syistä. Olen tosin aika varma, että kyseinen tabletti ja kaikki muutkin tietokoneet vihaavat miuta tai ainakin yrittävät ajaa pehmustettuun huoneeseen.
P.P.P.S. Sanoin oikolukijattarelleni, että miksei sijoituskirjaankin voisi tyrkätä mukaan edes jotain pientä kaksimielisyyttä tai muuta hauskaa. Se totesi, että nykynuoret ei ole samanlaisia rivoja keski-ikäisiä äijiä kuin jotkut ja niiden kaverit.
Sijoitustieto 21.6.2014: Tiliä teknisellä analyysillä
Jukka Lepikkö: Treidaa kuin ammattilainen. Ilmainen e-kirja.
Kaupallinen yhteistyö, Nordnet
