Italia: varmasta huonosta potentiaalisesti kauheaksi
Italian politiikka on hallinnut sijoittajan otsikoita täysin viimeiset pari viikkoa. Italian vaalithan voitti ja hallitusta lähti muodostamaan kaksi populistipuoluetta, Viisi Tähteä ja Liiga. Italian poliittisen järjestelmän erikoisuuksiin kuuluu presidentin ja parlamentin suuri valta hallitusta muodostettaessa. Viisi Tähteä ja Liiga esittivät hallitusohjelman, johon ei kuulunut euroeroa, mutta siihen kuului tasaverojärjestelmä, budjettimenojen kasvattaminen ja vaatimus euroalueen budjettikurisääntöjen uusimisesta.
Pelottavimpana hallitusohjelman ehdotuksena pidettiin minibotteja – pienen nimellisarvon valtion lyhytaikaisia haltijavelkakirjoja, jotka valtio kelpuuttaisi verojen maksamiseen ja joita voisi käyttää tavallise setelirahan tavoin. Edes jotenkin realistisiin euroerosuunnitelmiin kuuluu jonkinlainen väliaikainen maksuväline, jolla on valtion takaus. Minibotin uskotaan olevan juuri tämänkaltainen tuote, josta voisi syntyä ajan kanssa rinnakkaisvaluutta.
Viisi Tähteä ja Liiga löysivät pääministeriehdokkaan päivänpolitiikan ulkopuolelta, mikä esti riidat siitä, kumman puolueen rivistä pääministeri olisi valittu. Presidentti Sergio Mattarella ehti jo siunata pääministeriehdokkaan. Mutta valtiovarainministeriehdokas Paolo Savona oli presidentille liikaa. Savona, 81-vuotias entinen teollisuusministeri, oli joskus luennoinut, että ainoa tapa erota eurosta olisi tehdä se salaisella suunnitelma, yllättäen ja lyhyellä aikataululla.
Vaikka Savona sitoutui eurojäsenyyteen, Mattarella päätteli, että sijoittajat pelkäisivät salaisen suunnitelman löytyvän Savonan takataskusta, mikä olisi todennäköisesti laukaissut joukkopaon Italian velkakirjoista ja pankkitalletuksista.
Mattarella ei ilmeisesti niinkään vastusta euroeron ajatusta, vaan itseääntoteuttavan kriisin ja demokraattisen mandaatin puuttumista. Niinkin raskaasta päätöksestä kuin euroerosta pitäisi puhua avoimesti vaalikampanjan aikana, että päätökselle varmasti löytyisi demokraattinen kannatus. Minulle jää epäselväksi, miten pitkällinen vaalikampanja euroero-teemalla ja sen sisällyttäminen virallisesti hallitusohjelmaan ei muka laukaisisi joukkopakoa Italian velkakirjoista ja pankkitalletuksista. Käytännössä siis euroero on hyvin vaikea: salaa ei saisi tehdä, ja jos tekisi avoimesti, syntyisi kriisi.
Lopputuloksena Italiassa pidetään todennäköisesti syyskuussa uudet vaalit, ja maata johtaa toistaiseksi taloustieteilijä Carlo Cottarelli. Cottarelli on aiemmin työskennellyt Kansainvälisen Valuuttarahaston johtotehtävissä ja tiukan budjettikurin kannattajana hänen lempinimensä on ”Herra Sakset”.
Populistipuolueiden kannatus on vaalien jälkeen noussut lisää, ja tuoreiden mielipidekyselyiden mukaan Liigan kannatus on 23 prosenttia ja Viiden Tähden 32 prosenttia. Entinen pääministeri D’Alema sanoi lauantaina vahingossa auki jätettyyn mikrofoniin, että presidentin päätös hylätä populistipuolueiden ministeriehdokkaat nostaisi populistien kannatuksen 80:een prosenttiin.
Sijoittajan näkökulmasta syksystä tulee siis ongelmallinen. Kolumnistit pelottelevat, että syyskuun vaaleista on käytännössä tulossa euroeroäänestys. Tämän takia Italian osakkeiden ja velkakirjojen hinnat laskivat reaktiona uusiin vaaleihin ajautumisesta. Kasassa oli jo populistihallitus, joka oli sitoutunut eurojäsenyyteen. Seuraava populistihallitus ei sitä välttämättä enää ole.
Euroalueen datan kyykätessä EKP arpoo sopivaa hetkeä kertoa rahapolitiikan tiukentamisesta
Markit-tutkimusfirman ostopäällikköindeksi on laskenut pitkin kevättä. Tammikuun huippulukeman jälkeen indeksi on laskenut jo neljä kuukautta putkeen. Myös inflaatioluvut ovat jääneet odotuksista kevään aikana.
Euroopan Keskuspankin (EKP) näkökulmasta näkymät ovat siis heikentyneet, ja rahapolitiikkaa ei ole syytä kiristää kovin pian. Tämän ovat jo markkinatkin aavistaneet, ja odotukset ensimmäisestä koronnostosta ovat siirtyneet kaukaisempaan tulevaisuuteen.
EKP:n seuraava rahapoliittinen kokous on 14. kesäkuuta, ja alkuvuonna ajatukseni oli, että keskuspanki kertoisi tuolloin, miten se aikoo jatkaa velkakirjojen osto-ohjelmiensa supistamista. Nyt näyttää siltä, että vahvoja indikaatioita keskuspankki ei aio vielä tehdä, mutta nykysääntöjen puitteissa supistamista ei ole mahdollista lykätä loputtomiin. Siksi myöskään helpotuksen sanoja on kokoukselta turha odottaa.
EKP:n kokous ei siis pysty järjestämään sijoittajille positiivista yllätystä, ja se saattaa harkita nykyisessä tilanteessa jopa lievää negatiivista yllätystä. Jos kerran arvopaperiostojen tulevasta supistamisesta joudutaan kuitenkin kertomaan ennemmin tai myöhemmin, saattaa olla fiksua kertoa asia silloin, kun osakekurssit ovat lähellä kriisinjälkeistä huippua ja korot matalalla. Se voisi jopa luoda hieman paineita Italian niskaan vaalien lähestyessä. Jos Italian korkoihin tulisi vähän riskilisää, ja EKP:n ostotoimien tuen nähtäisiin olevan ohimenevää, se voisi pehmentää äänestäjien populistipuolueiden fanittamista tai populistipuolueiden kantoja.
EKP tietää, että sen ei kannata puhua politiikkaa tai neuvoa jäsenmaita. EKP on Italialle kuin se kuuluisa äiti teinille – mitä äiti sanoo, varmasti teini tekee juuri päinvastoin. Siksi EKP:n täytyy ensin käyttää teiniin hieman väkivaltaa, mutta saada se hutkiminen näyttämään epäpoliittiselta.
Arvaisin, että EKP toteaa kesäkuun kokouksessa arvioivansa osto-ohjelman supistamisesta myöhemmin datan perusteella, mutta selvästi antaen ymmärtää, että tiukentamista on siis tulossa. EKP:n ilmoituksesta puuttuisi silloin heikentyneistä talousnäkymistä ja Italian sekä Espanjan poliittisesta kuohunnasta huolestuneiden päänsilittäminen. Välillä päätä voi myös silittää luuvitosella. Nykytilanteessa pelkästään uhkaus sukluannoksen pienentämisestä on pahoinpitelyä. Sellaiseksi tämä finanssimarkkina on mennyt.
Osakeajurit neutraalit
Oma arvaukseni on, että yleisindeksit ovat valumassa seuraavaksi hieman alaspäin, mutta käytännössä puhutaan selvästi alle kymmenen prosentin hintalaskusta nykytasolta laskettuna – ehkä 3-6 prosenttia vielä. Mieluummin alipainoon nyt, ja ostoksille, mikäli päästään Italian tai EKP:n pelottelemana kivaan kesän tai syksyn korjausliikkeeseen.
Euroopassa osakekursseja tukee edelleen mukavasti euron jatkunut heikentyminen US-dollariin nähtynä. Lisäksi korot ovat kääntyneet lievään laskuun sekä USA:ssa että Euroopan luotettavina pidetyissä maissa. Kun kauhistellaan Italian ja Saksan välisen korkoeron kasvua, vain osa siitä kasvusta johtuu Italian nousseista koroista – myös Saksan madaltuneella korkotasolla on iso merkitys. Madaltunut korkotaso ja samanaikainen sijoittajapako riskisemmistä maista tukevat euroalueella mm. Suomen ja Saksan pörssejä.
Öljyn hinnannousu näyttää taittuneen, mikä on vallitsevalla barrelihintatasolla osakemarkkinoille lievä positiivinen tekijä. Korkeampi öljyn hinta olisi jo alkanut satuttaa firmojen tuloksentekokykyä, mutta nykytaso pitää öljyntuottajamaat edelleen ostopuolella osakemarkkinoilla. US-dollarin nousutrendi Japanin jeniin nähtynä on ilmeisesti myös kääntymässä alas, mikä on puolestaan negatiivinen osakkeille.
Yrityslainoissa kytee ikävästi
Riskilisäpuolella tilanne on kelju – riskilisät ovat niin pieniä, että supistumisen varaa ei juuri ole, mutta kasvu on taattu. Luottoluokittaja Moody’s varoitti, että ei-finanssiyritysten velkakirjoista jo 40 prosenttia on roskalainaluokassa, mikä on kaikkien aikojen korkein lukema.
Jos rahahana tiukkenee tai menee kiinni, konkurssien määrä tulee olemaan huomattava. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseiseen julkaisuun - CNBC ja Zerohedge julkaisivat siitä otteita.
Korkojen nousu USA:ssa ruokkii riskilisien kasvua, mikä on tässä vaiheessa satuttanut lähinnä kehittyviä markkinoita, mutta osansa siitä tulevat saamaan myös kehittyneet markkinat roskalainojen paljouden takia.
Euforia
En tykkää yhtään siitä luottamuksesta, mikä Suomessa kansalaisilla on työpaikkojensa varmuudesta, tai mitä euroalueen ostopäällikköindekseissä on nähty. Työvoimapulasta puhutaan sekavia joka toisessa lehtijutussa ja etujärjestöjen puheissa, ja nyt osaajia halutaan haalia nykyistä helpommin EU:n ulkopuoleltakin – ihan kuin sieltä sellaisia löytyisi meille.
Tein pikaiset excelit, ja huomasin, että työvoimapulan maininta mediassa lisääntyy räjähdysmäisesti aina ison suhdannehuipun ollessa käsillä. Työvoimapulasta vouhkattiin Suomessa voimakkaasti 1990, 2000, 2007 ja nyt vuonna 2018.
Laitetaan lopuksi vielä päivitetty euroalueen suhdannebarometrikuvaaja. Viimeksi näin eeppisen hyvin meni 1990, 2000 ja 2007.
