Minä ja muut pokerinpelaajat olemme ilahtuneet kovasti uuden Sports Barin avautumisesta Casino Helsingissä. Eilen katsoin pelatessani Mestarien liigaa ja NHL:ää, toissa päivänä NBA:ta. Kun saa pelata pokeria ja katsoa urheilua, elämä hymyilee.
Vuosikausia olemme kitisseet uuden kasinon keittiön varhaisesta sulkeutumisesta. Nyt ruokaa saa tilata kolmeen asti eli on siirrytty kansainväliseen käytäntöön, jossa ruokaa saa kasinon koko aukioloajan.
Casino Helsingin johtaja Marko Hurme on selkeästi panostanut prosessiin tosissaan. Mikonkadulla on olosuhteiden puolesta tällä hetkellä miellyttävämpää pelata pokeria kuin koskaan.
Paikalla oli kuulemma vieraillut myös arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho poliisihallituksesta. Hän lienee tehnyt saman huomion: Täällähän vaikuttaa viihtyisältä!
Uudessa urheilubaarissa oli tarkoitus tarjota myös Veikkauksen ja Finntoton pelejä. Minä näen tämän hyvin tarkoituksenmukaisena, vaikken ko. pelejä pelaa juuri lainkaan. Itse asiassa siinä, että meillä on kolme rahapelimonopoliyhtiötä, ei ole mitään järkeä. Mutta järki ja totuus ovat suomalaisessa rahapelijärjestelmässä perinteisesti olleet melko niukkoja hyödykkeitä.
Laihon natsat eivät riittäneet monitorien alas repimiseen. Mutta kahden monopeliyhtiön pelien tarjoamisen kieltämiseen kolmannen tiloissa riittivät.
Hevosurheilu 13.11. Jouni Laiho:
”Meillä pelit on jaettu punaisiin, joilla on merkittävä haittapotentiaali, ja vihreisiin, joilla se ei ole yhtä merkittävä. Vihreitä pelejä saa markkinoida maltillisesti, punaisia ei lainkaan. Finntoton ja Veikkauksen pelit ovat tyypillisesti vihreitä, olisi ollut arveluttavaa, jos ne olisi tuotu punaisten pelien tyyssijaan – missä niiden pelaaminen olisi vaatinut vieläpä rekisteröitymisen Casinon asiakkaaksi.”
Meillä käytössä oleva rahapeleihin kytkeytyvien haittojen arviointijärjestelmä tosiaan jakaa pelejä enemmän ja vähemmän haitallisiin. Järjestelmä on horoskooppeja luotettavampi, mutta todellisuudessa maailma ei ole mustavalkoinen.
Minä tunnen useita hevosmiehiä, jotka ovat huonoihin hevosiin (=Hippokselle) kantaneet omat ja lainatut rahat. Joku vuosi sitten tapasin pitkästä aikaa lapsuudenystäväni, joka oli pelannut Veikkauksen urheiluvedonlyöntiin rahansa ja avioliittonsa. Eronsa hän kuittasi toteamalla, että nyt sentään voi rauhassa betsailla, jos mieli tekee.
Laiho tietää todellisuuden siinä missä minäkin. Pokerinpelaajien elämää hän sen sijaan on yrittänyt hankaloittaa ainakin vuodesta 2000.
Tuolloin ratsattiin pienet ravintolapelit Helsingissä kasinon uuden turvapäällikön aloitteesta. Hänet muuten vapautettiin juuri hiljan syytteistä rahanpesuilmoituksen laiminlyönnistä.
En poikkeuksellisesti ollut paikalla ravintola Henrikin tiistaipeleissä ja hyvä niin. Olisin vielä saanut syytteen niskoittelusta tai jopa virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Luin seuraavana päivänä Ilta-Sanomista yhden Laihon hovitoimittajista Hannes Markkulan jutun, jossa Laiho kommentoi tapahtunutta. Poliisin mukaan paikalla oli ”siistiä porukkaa”, Laihon mukaan rikollisia.
Soitin minulle ennestään tuntemattomalle virkamiehelle, että mitähän hän on ymmärtänyt väärin. Puhelun aikana tuli ilmi, ettemme puhuneet samaa kieltä. Sittemmin emme ole soitelleet. Kerran tapasimme Kuopion päihdepäivillä. Molemmat käyttäytyivät sivistyneesti. Yhteydenpitomme on tapahtunut pääosin median välityksellä. Tämä on sitten ollut vähemmän sivistynyttä.
Pokeribuumin tultua Suomen Pokerinpelaajat ry:n perustamiskokouksen jatkokokoukseen vuonna 2005 tuli toistasataa osallistujaa, kasinon turvapäällikkö ja ainakin seitsemän rikospoliisia.
Ennen oikeudenkäyntiä Ilta-Sanomien Tomi Auremaa kysyi minulta ja Laiholta samat kymmenen kysymystä. Laihon vastausten helmi oli kysymykseen ”Onko pokeri taito- vai tuuripeli?”: ”Viime kädessä kyse on onnesta. Taidolla on merkitystä, mutta se on lopulta vähäinen.”
Etenimme hovioikeuteen, joka jätti meidät tuomitsematta. Tämä oli Laiholle kova pala. ”Eihän se näin voi olla”, oli loppukommentti Hesarissa 12.4.2008.
Jossain muussa asiassa toimeenpanovaltaa edustava virkamies ei uskaltaisi lähteä kritisoimaan hovioikeuden päätöstä. Jouni Laiho on kuitenkin pyrkinyt edustamaan rahapeliasioissa sekä lainsäädäntö-, toimeenpano- että tuomiovaltaa välillä varsin menestyksekkäästi.
Vakavia takaiskujakin on tullut. Useista Laihon yrityksistä huolimatta ei arpajaislakiin ole tuotu rajoituksia ulkomaille pelaamiseen. Pankit eivät ole suostuneet Laihon ajamiin rahansiirtorajoituksiin, vaan ovat ilmoittaneet noudattavansa lakia. Huolimatta siitä, että Laihon mukaan nettipokeri oli ainakin vielä vuonna 2006 addiktoivin pelimuoto, tuli Suomeen kansallinen nettipokeri. Jasper Pääkkönen pyyhki Laiholla kalastusvälineensä hovioikeudessa.
Urheiluvedonlyönnin torppaamisen Casino Helsingin tiloissa uskon johtuneen osin Jouni Laihon ristiretkestä suomalaisia pokerinpelaajia vastaan. Tämä on toki arvailua, mutta arvailemaan joutuu, kun tulkitsee sellaisen miehen lausuntoja, joka kertoo televisiossa silloisten suosittujen ravintolapelien tuovan mukanaan huumekauppaa ja prostituutiota
Minä olen aika monessa hoolissa ja ravintolapelissä pelannut ja huorat ja huumeet ovat loistaneet poissaolollaan. Pelurit ovat kiinnostuneita ensisijaisesti pelaamisesta. En ole kuullut tai lukenut suomalaisista ravintolapeleistä tai laittomista peliluolista, joissa viinan myyntiä kummallisempaa harjoitettaisiin.
Lisäksi hoolinpitäjillä on yleisesti tiedossa, että poliisia eivät oikeasti pokeripelit juuri kiinnosta – paitsi pelaamismielessä. Jos pelipaikassa alkaisi esiintyä tällaista toimintaa, ratsattaisiin paikka auringonvarmasti rivakasti. Suomi on sen verran pieni maa ja pelurit sen verran suulaita, että hoolit ovat peli- ja poliisipiireissä yleistä tietoa niillä paikkakunnilla, missä niitä yleensä edes on.
Mistähän tämä pokerivastaisuus ja sen mustamaalaaminen kumpuaa? Tavallisesti kaikkein homovastaisimpina esiintyvillä on poikaystäviä kaapissa. Sekä globaalisti että Suomessa on pahimpia uskonkiihkoilijoita paljastunut pedofiileiksi. Onkohan Jounin isoisä pelannut sököllä sukutilan?
Pahoin pelkään, että minä olen vaikuttanut asiaan. En ole aina antanut pelkästään ystävällisiä kommentteja arpajaislain toimeenpanosta Suomessa yleensä ja Jouni Laihosta erikseen. Suomessa tavataan ottaa asiat henkilökohtaisesti. Ainakin poliisilla oli kertomansa mukaan Pokeriyhdistyksen kokoukseen tullessaan ohjeet pidättää Pekka Salmi, minut ja tulevan ex-vaimoni.
Tutkinnanjohtaja ei kuitenkaan 50 euron reikittömän turnauksen perusteella suostunut pidättämään kuin Pekan.
Jatkossakin aion pelata punaista peliäni eli pokeria. Varokaa seuraani vihreiden pelien pelaajat, voitte saada vaarallisen tartunnan. Kaikkein koukuttavimpia pelejä ovat nimittäin työryhmän mukaan korkean palautusprosentin pelit. Juuri tämän vuoksihan monopoli pyrkii tarjoamaan mahdollisimman alhaisen palautusprosentin pelejä.
Kun pelin palautusprosentti ylittää sadan, aiheuttaa se riippuvuutta, josta voi tulla jopa lopullisesti menetetyksi tapaukseksi eli ammattipokerinpelaajaksi.
P.S. Toimittajan pitäisi suhtautua asioihin objektiivisesti. Lisäksi tunnekuohuja tulisi välttää. Tässä esimerkki huonosta uutisoinnista ja yksi syistä, että en ole juuri uutisia kirjoitellut vuoden 2005 jälkeen.
