Normaalisti menen nukkumaan muiden sivistyneiden ihmisten tapaan puoli viiden maissa ja heräilen ennen puoltapäivää. Tästä seuraa sosiaalisia ongelmia esimerkiksi aamupalavereita kaipaavien kanssa. Kun olen paineen alla tai vapaaehtoisesti sohlannut unirytmini, olen usein päätynyt muutaman viikon unihäiriökierteeseen.
Minulla oli rytmit vähän rempallaan koko joulukuun Master Classicsista palattuani. Tämä siitä huolimatta, että Amsterdamissa kasino sulkee samaan aikaan kuin Mikonkadulla, eli Suomen aikaa neljältä. Sain unet sekaisin yrittämällä lukea muutaman sivun yhtä romaania Holland Casinosta hotellille kotiuduttuani. Minun olisi pitänyt pitää mielessä, että mustalaiset ovat minulle unilääkkeenä törkeän vaarallisia. Jos kirja on hyvä, luen sen loppuun. Luin sitten kolme kolmena eri yönä, koska kun luin ensimmäistä aamuseitsemään, ei seuraavanakaan yönä normaaliaikaan nukuttanut. Seuraavaan pokerireissuun otankin mukaan vain taatusti huonoja ja unettavia kirjoja.
Jouluisin olen tavallisesti käynyt ilahduttamassa vanhempiani Lappeenrannassa. Yleensä aattoseurueesta viimeisinä valveilla ovat mie, lahjakirja, kinkkuleipiä ja paras ystäväni Jim Beam. Viihdyn tässä seurassa oikein hyvin, siinä ei mitään valittamista.
Unihäiriöt olivat jo pitkälti hävinneet, kun jouluaaton viimeinen juna kohti Karjalan laulumaita starttasi. Mutta rytmini oli ajautunut kieroutuneeksi. Olin joulunalusviikolla päätynyt menemään nukkumaan jo kahden maissa. Harvat kasinokäyntini olin lähinnä pilkkinyt ja poikkeuksellisesti lähtenyt kotiin ennen viimeisiä nopeita.
Niinpä päätin kokeilla jouluna jotain tosi kinkyä, mitä en ole juuri vuosikymmeniin tehnyt: Mennä nukkumaan sivistymättömien ihmisten kanssa samaan aikaan. Tämä toteutuikin käsittämättömän hyvin, ottaen huomioon vanhempieni 40-kiloisille mitoitetun vuodesohvan.
Välipäivinä havaitsin orastavan flunssan. Yleensä sairastelemiset tulevat miulle kalliiksi, ammattiliittoni neuvottelemat sairaslomakorvaukset kun ovat vähän huonot. Lisäksi olin juuri saanut salirytmistä kiinni, joten olin paniikissa kuin Pekka Puska limuviinatsunamin edessä.
Epätoivoiset tilanteet vaativat epätoivoisia tekoja. Tartuin yhden ituhipin ohjeisiin ja vein vähäisenkin kykyni maistaa tai haistaa mitään syömällä sinkkiasetaattitabletteja ja lisäksi pidin nenän auki poskiontelon- ja keuhkoputkentulehduksen välttääkseni sellaisella määrällä Otrivinia, että pitäisi riittää pikkulapsille jälkiaborttiin asti. Jotta kuurilla olo ei olisi aivan sietämätöntä, olen toki keitellyt maltillisesti vähän pieniä rommitoteja.
Olen heräillyt ennen kymmentä. Päädyin askartelemaan osakesalkkuni parissa koko viime perjantain tehokkaan peliajan eli vuoden viimeisen pörssipäivän alusta asti. Yleensä kyseessä on vuoden paras päivä ostaa sellaisia osakkeita, joissa voisi olla jotain veromyyntejä. Tällaisten kohteitten lisäksi otin Nordeaa ja Nokiaa, joihin yksityishenkilöiden verosuunnittelu ei vaikuta sen enempää kuin analyyttinen argumentointi alt-righteihin tai feministeihin.
Tällä kertaa kalju simpanssi heitti tikkaa onnistuneesti. Vuoden kaksi ensimmäistä pörssipäivää olivat yhtä juhlaa, ja luulen tienanneeni sairastuolilta käsin enemmän kuin pokeripöydässä olisin mitenkään voinut voittaa.
Kasino auki viiteen
Maaliskuun alusta soittoruokalat saavat myydä tulilientä neljään ja laseista voi puristaa viimeiset tipat viideltä. Tämä tarkoittaa, että jollain aikataululla Mikonkadun peliluolan ovet tulevat myös olemaan auki viiteen. Vaatinee jotain askartelua sisäministeriön ja ammattiliittojen kanssa, mutta uskon näiden ongelmien lopulta ratkeavan.
Pörssiyhtiöt taas julkaisevat tulostiedotteensa tyypillisimmin yhdeksältä, ja minulla olisi aika paljon intressiä lukea niitä tuoreeltaan. Rahoitusteoriansa huolella lukeneet ja hyvin arvosanoin tenttineet tietävät pörssimarkkinoiden olevan tehokkaat, ja että kaikki uusi informaatio näkyy pörssikursseissa välittömästi. Mie taas härkäpäisesti oletan, että uusi informaatio siirtyy kursseihin melko hitaasti, kuten se on 30-vuotisen spekulanttiurani aikana aina tehnyt.
Olen varsin orjallisesti pelannut pilkkuun, koska osa pelureista haluaa saada tappiot takaisin samana iltana hinnalla millä hyvänsä. Lisäksi en varsinaisesti halua samaistua sellaisiin pelureihin, jotka yhtä notkeasti kuin täyttävät viimeiset paikat pöydässä, hajottavat ringit kun peli osoittaa vähänkin kuivumisen oireita.
En haluaisi alkaa käydä nukkumaan puoli kuudelta tai tarkemmin määriteltynä herätä puolenpäivän jälkeen. Näin ollen tulen olemaan valintatilanteessa. Joko pelaan jatkossakin enimmäkseen pilkkuun tai sitten alan soveltamaan jotain muuta systeemiä.
Joulun pervoilun jälkitilassa huomasin, että itse asiassa nousen ylös varsin mielelläni ennen kuin pörssi kymmeneltä aukeaa. Talousuutisten lukeminen esimerkiksi ei tunnu työltä, vaan viihteeltä. Välillä tulee komediaa kuten Stockmannin nousu, kun keksittiin, että se omistaa Kirjatalon. Välillä taas tragediaa, kuten kun pankkitoimihenkilöt tänään päättivät jatkaa lakkoiluaan pitääkseen ihmistyönsä tarjonnan yhtä joustamattomana kuin aikaisemminkin. Samaan aikaan digitalisaatio vähentää työvoiman kysyntää pankeissa vääjäämättä. Toki ammattiliiton tarkoituksena saattaa olla minimoida jäsentensä työllistyminen jatkossa, joten voi kyseessä olla vakava draamakin.
Minulle olisi siis tarjolla kivaa työtä heti aamuhämärissä. Kelloa en sentään aio laittaa soimaan kuin poikkeustapauksissa, joten nykyrytmilläni tuntia myöhemmästä puhumattakaan tämä ei mielekkäästi onnistu mitenkään.
Saatan olla elämänmuutoksen edessä, jossa ruuvaan yli kaksikymmentä vuotta vanhaa kelloani pari tuntia taaksepäin. Tosin ensin pelaan Helsinki Freezeoutin, Aussie Millionsin, Kings Of Tallinnin ja Unibet Open Lontoon ja tarkkailen sitten maltanko jatkossa lähteä peleistä keskenkin pois.
P.S. Vaikuttaisi siltä, että selviän tästä flunssasta viikossa. Jos näin käy, tuulettelen tätä villimmin kuin eilen ja tänään tämän vuoden tammirallia.
