Kuulin sattumoisin Susquehanna International Groupin (SIG) trading intern -hausta tuttavaltani viime vuoden loppupuolella. Valmistuakseni kauppatieteiden kandidaatiksi vaaditaan pakollinen ulkomaanjakso joko vaihdossa tai työharjoittelussa. Pokeriaikoina on tullut sen verran nähtyä maailmaa, ettei opiskelu vaihdossa kokemuksen takia kiinnostanut eikä vaihtoyliopistoista löytynyt mitään maailman huippua, joka olisi kiinnostanut haastavuuden takia. Treidaus on kuitenkin kiinnostanut pitkään ja mikä parempi tapa oppia siitä enemmän kuin työharjoittelu yhdessä maailman kovimmista tradingfirmoista. Näin tilaisuuden lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja laitoin hakemuksen sisään.
Pokeri ja muut strategiapelit ovat tärkeä osa SIGin organisaatiokulttuuria ja 30 vuotta sitten yrityksen perusti pokerinpelaaja Jeff Yass. Kun tutkin yritystä tarkemmin, selvisi pokeria käytettävän jopa tradingkoulutuksessa. Arvelin, että tänne minulla voisi olla mahdollisuuksia päästä, vaikka CVssäni ei ole viittä Summer Internshipiä ja huippuarvosanat Ivy League -yliopistosta mitä tyypillisesti vaaditaan. Oli siistiä, että SIG osasi arvostaa erilaista taustaani ja antoi minulle mahdollisuuden näyttää mihin minusta on.
Sain vastauksen, että minut oli hyväksytty ensimmäiselle puhelinhaastattelukierrokselle ja sovittiin sille ajankohta. Mitään muuta ei kerrottu kuin että olisi sitten hyvä olla laskin, kynä ja paperi käytettävissä. Haastattelussa käytiin aluksi läpi CVtäni, joka koostui pelkästään pokeriin liittyvistä saavutuksista ja kerroin muutenkin itsestäni. Lopuksi tuli grillausosio, jossa jouduin aikarajalla ratkomaan laskutehtäviä/brain teasereita. Ensimmäinen oli todennäköisyystehtävä, jonka onnistuin nopeasti ratkaisemaan. Toiseksi tuli odotusarvoon liittyvä tehtävä, joka minun olisi pokeritaustallani pitänyt pystyä ratkomaan 15 sekunnissa, mutta jostain syystä kesti useampi minuutti. Tällaisia tehtäviä on ainakin omasta mielestäni huomattavasti vaikeampi ratkoa, kun joku kertoo sen puhelimen välityksellä ja se on muistettava kokonaisuudessaan verrattuna siihen, että sen saisi tekstinä eteensä. Toki aikaraja ja jännitys häiritsevät myös. Onnistuin kuitenkin laskemaan oikean vastauksen. Viimeiseksi tuli hyvin erikoinen brain teaseri, jota en tajunnut. Haastattelija jatkoi antamalla muutaman vihjeen ja lopuksi tajusin. Vittu. Haastattelu oli ohi ja jäi huono fiilis kahdesta omasta suorituksesta kahteen vikaan tehtävään. Olin jostain syystä luullut, että haastattelun jälkeen selviää saanko paikan, mutta nyt selvisi, että haastattelukierroksia on yhteensä kolme. Muutaman viikon sisään tuli vastaus, että olin päässyt jatkoon.
Tässä vaiheessa juuri Aallon kauppiksen rahiksesta valmistunut frendini linkkasi minut kurssikaveriin, joka oli saanut paikan J.P. Morganilta Lontoosta ja tiesi paremmin mitä tällaiset finanssialan huippuyritykset etsivät hakijoissaan. Sain hyviä vinkkejä mutta ehkä tärkeimpänä ymmärsin miten paljon hakijat oikeasti laittavat aikaa ja vaivaa hakemukseen ja haastatteluihin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, nyt oli aika alkaa panostamaan seuraavaan haastatteluun. Netistä löytyi älyttömästi tietoa kun tarpeeksi haki, jopa vinkkejä hakuun just SIGille. Useamman päivän harjoittelin laskutehtäviä peliteoriasta, todennäköisyyksistä ja erityisesti Bayesin teoreemasta, reaalioptioista, odotusarvosta ja kävin läpi brain teasereita. Tämän lisäksi luin kirjan, jossa käytiin läpi 100 yleisintä haastattelukysymystä finanssialan työpaikkoihin ja mallivastauksia niihin. Tällä haastattelukerralla jännitti huomattavasti enemmän kuin viimeksi. Haastattelu alkaa samalla kaavalla ja käymme läpi pokeritaustaani. Huomaan, että pokeri selvästi kiinnostaa haastattelijaa ja tulemme hyvin juttuun. Jossain vaiheessa siirrymme laskutehtäviin, joita tällä kerralla on neljä. Harjoittelusta on selvästi ollut hyötyä sillä kolme ensimmäistä lasken salamannopeasti. Neljäs on helvetin hankala brain teaseri. Kertoisin mielelläni tarkemmin näitä tehtäviä, mutta niistä puhuminen kiellettiin. Jämähdän siinä yhteen kohtaan, jolloin haastattelija sanoo, että hemmetin hyvä, oot lähellä. Useamman minuutin jälkeen hiffaan sen ilman mitään vihjeitä. Haastattelu loppuu ja tällä kertaa tuntuu, ettei olisi voinut mennä paremmin. Mulle kerrotaan, että jos pääsen jatkoon, niin viimeinen kierros on paikan päällä Philadelphiassa pääkonttorilla.
Saan myöhemmin sähköpostia, että pääsin jatkoon ja ne haluavat sopia ryhmäpuhelun, jossa mukana ovat molemmat aikaisemmat haastattelijani. Puhelun ensimmäiset sanat ovat: “Congratulations, we would like to make you an offer for this summer”. Oon hetken hämilläni ja ne mainitsevat, että säästävät minulta vaivan lentää sinne asti ja ovat vakuuttuneita, että työharjoittelu tulee sopimaan minulle. Niin siistiä fiilistä, kuin oli puhelun jälkeen, ei ole ollut pitkään aikaan. Puolen vuoden kuluttua mulla on ensimmäinen virallinen duuni.
Kesän lähestyessä sain sähköpostiini Trading Intern osallistujalistan. Meitä oli yhteensä 36, joista 31 Ivy League -kouluista, MITstä tai Stanfordista. Harvardista tuli 11 ja MITstä 10. Lähes kaikilla luki opintoaineena Mathematics, Physics tai Computer Science. Tässä vaiheessa alkoi kieltämättä jännittämään, että mihin oon nyt ajautunut.
Yhtäkkiä oli kesäkuu ja edessä oli muutto Philadelphiaan 12 viikoksi. Sydän kieltämättä hakkasi kun ensimmäisenä työpäivänä istuin uberissa matkalla duuniin. SIG omistaa koko rakennuksen, jossa on yli 1000 työntekijää töissä. Yritin rakennuksen ovien edessä kuvata videota Instragram storyyn kun vartija keskeytti ja sanoi, että koko rakennuksessa on kuvauskielto. Sain myös turvalätkän, jota joutui käyttämään kolmella eri ovella, että pääsin omalle deskilleni.
Pari ensimmäistä päivää oli orientaatiopäiviä. Tutustuttiin rakennukseen, henkilökuntaan ja kaikkiin eri deskeihin. Niitä oli muun muassa energy, algo, fixed income, technology, research, government bonds, commodities, index options ja equity options deskit. SIG on massiivinen yritys yli 2000 työntekijällä ja treidaa lähes kaikkea mikä vaan on mahdollista. Ei saatu itse vaikuttaa mille deskille päästiin, vaan SIG arvioi mikä deski sopisi kullekin parhaiten. Pääsin yhdelle equity options deskin podille kahden muun harjoittelijan kanssa, yksi Harvardista ja yksi MITstä. Equity options desk jakautuu eri podeihin ja meidän podissa treidattiin biotech, healthcare ja joitain tech-yhtiöitä, kuten Facebook, Alphabet, Microsoft, Amazon ja Nvidia. Vaikka kukaan ei sitä suoraan sanonut sain vibat, että juuri tämä podi oli se halutuin paikka. Trading floori oli vähän kuin leffoista: Kokonainen kerros täynnä vierekkäisiä tietokonenäyttöjä ilman väliseiniä. Tietokonenäytöt käännettiin niin, että toimivat väliseininä eri podien tai deskien välilllä. Päivät pitkät kuului jatkuvaa puhelimen soittoa ja treidereiden huutoa. Katosta roikkuvilla äänettömällä olevilla televisionäytöillä pyöri eri talouskanavia. Äänet laitettiin kovalle, että koko kerroksessa kuultiin, kuin tuli jotain tärkeää, usein jotain Trumpiin liittyvää.
Ensimmäiset viisi viikkoa olivat rankkoja. Duunipäivät olivat useimmiten 7:30-16:30 eli yhdeksäntuntisia, joista kolme tuntia päivässä (11:00-14:00) oli kouluttajien suunniteltua ohjelmaa ja loput töitä deskillä. Ensimmäisen viiden viikon ajan suurin osa suunnitellusta ohjelmasta oli luentoja optioteoriasta. Materiaalia käytiin läpi uskomattoman nopeeseen tahtiin ja joka päivä saatiin läksyt huomiseksi, huomattavasti suomalaista kauppakorkeakoulutahtia nopeammin. Sen jälkeen oletettiin, että asiat on hallussa, sillä seuraavana päivänä rakennettiin jo edellisenä päivänä opittujen asioiden päälle. Tämän lisäksi saatiin viisi kirjaa luettavaksi. Veikkaisin, että mulla meni noin pari tuntia per päivä läksyihin ja lukemiseen. Tämän lisäksi ruuhka-aikana duunimatkat oli puoli tuntia per suunta, että varmaan 12 tuntia päivässä meni duuniin. Siinä ehti just tulla kämpille moikkaamaan tyttöystävää ja syömään ennen kuin oli nukkumaanmenoaika ja sama alkoi uudestaan. Tieto testattiin kahdella tentillä, kolmannen ja viidennen viikon jälkeen. Sain molemmista melkein täydet pisteet, mutta niin sai suurin osa muistakin harjoittelijoista.
Luentojen lisäksi suunniteltuun ohjelmaan kuului pokeria, “Mock Tradingia” ja “Speaker Serieseitä”, joissa asiantuntijat kertoivat erilaisista mielenkiintoisista aiheista kuten Quant Researchista tai High-Frequency Tradingista. Kun luennot loppuivat, jäi aikaa enemmän muuhun ohjelmaan. Vapaa-aikaa jäi enemmän kun ei enää tullut läksyjä. Mock Trading tosin tuli kuvioihin joskus neljännellä viikolla ja lisääntyi joka viikko. Se oli selvästi työharjoittelun stressaavin asia. Se perustui siihen, että meitä on treiderin kanssa huoneessa noin 10 harjoittelijaa. Treideri kirjoittaa taululle osakkeelle viisi eri strike pricea eri optioille ja sen lisäksi juuri tarpeeksi tietoa, että pystytään päässä laskemaan Put-Call Parityn avulla optioiden arvot. Arvo huudetaan heti ääneen kun sellainen on ehditty laskea ja harjoittelijat siis kilpailevat siten toisiaan vastaan. Sen jälkeen treideri ilmoittaa erilaisista myynti- tai ostotoimeksiannoista eri strike pricelle ja pitää huutaa ääneen jos haluaa toteuttaa toimeksiannon. Ainoastaan nopein saa treidin. Jos kukaan ei halua toimeksiantoa se jää roikkumaan. Jossain vaiheessa osakkeen hinta lähtee nousemaan tai laskemaan mikä muuttaa optioiden arvoja. Siten toimeksianto, joka ennen oli huono ja jäi roikkumaan, voi nyt olla toteuttamisen arvoinen. Joka viikko mentiin monimutkaisemmalle tasolle ja huomasin, että mun kehitys oli nopeaa ja vikoilla viikoilla olin selvästi keskimääräistä harjoittelijaa parempi. Stressaavaa siitä teki, että kaikki oli niin helvetin hyviä ja nopeita loogisia ajattelijoita ja siinä kilpailtiin toisiaan vastaan. Oli myös tiedossa, että menestys mock tradingissa oli tärkein asia sen kannalta, tuleeko täysipäiväistä työtarjousta. Vaikka tämä kokemus oli koko ajan ollut pelkkä kokeilu mulle, niin fiilis varmistui pikkuhiljaa, etten ole valmis jättämään kaikkea Suomessa duunin takia. Halusin kuitenkin todistaa itselleni, että minusta riittäisi tähän hommaan. Siksi annoin kaikkeni, vaikka tiesin, etten olisi hyväksymässä työtarjousta, jos sellainen tulisi.
Loput päivästä vietettiin deskillä hommissa. Suurin osa tehtävistä oli aika helppoja ja mekaanisia. Aamulla ennen pörssin aukeamista tehtiin morning taskit, joissa käynnistetään erilaisia ohjelmia, kopioidaan exceliin dataa ja suoritetaan valmiita VBA-macroja. Meillä oli chattiohjelma, jota myös treiderit ja brokerit käyttivät ja pystyttiin seuraamaan niiden neuvottelua treideistä livenä. Treidien toteuduttua meidän duuni oli ”blotteroida” ne, eli täyttää ja tallentaa ne systeemiin. Tämän lisäksi vastattiin puheluihin pitkin päivää ja ohjattiin ne treiderille, jolla oli vastuulla se yhtiö, josta brokeri oli kiinnostunut. Käytettiin myös aika paljon aikaa koko kesän aikana projektiin, jossa kehitettiin alusta asti yhtä excel-tiedostoa, jota treiderit jonain päivänä toivon mukaan tulevat käyttämään apunaan. Päivän lopussa oli aina kokous, jossa treiderit kävivät läpi päivän mielenkiintoisimpia treidejä kysyen muilta niistä mielipiteitä.
Vaikka suunniteltu ohjelma oli hyvin opettavaista, niin mielenkiintoisinta itselleni oli omalla deskillä keskustelu treidereiden kanssa ja sivustaseuraaminen kun ne treidasivat tai keskustelivat jostain treidistä toistensa kanssa. Ikävä kyllä en salassapitosopimuksen takia saa mennä yksityiskohtiin erinäisistä mielenkiintoisista asioista, mitä harjoittelun aikana tuli opittua. Oon myös aina halunnut kokeilla jenkeissä asumista ja nyt 12 viikon jälkeen se on koettu. Kokemus avasi myös silmät sille, miten hyvin mulla on asiat Suomessa ja miten paljon mahtavia ihmisiä oon onnistunut saamaan ympärilleni.
Viimeisenä työpäivänä mut pyydettiin yläkertaan tapaamiseen. “Jens, we are extremely happy with you and your work this summer and would like to give you a full-time offer”. Sinä iltana ei uni tullut helpolla. Olin antanut kaikkeni ja se riitti. Olin onnistunut todistamaan itselleni, ettei pokeri ole ainoa asia, jossa pystyn kilpailemaan maailmanluokan tasolla.
