EMOP-kiertueen meno Dubliniin oli minulle todella iloinen yllätys. Pidän sekä Irlannista että irlantilaisista.
Edellinen viikko ennen EMOPia oli ollut minulle melko raskas. Hyvin kostea viikko huipentui ystäväni 50-vuotispäiviin, joihin osallistuin vahvalla asenteella. Niinpä olin päättänyt ennen Dublinia, että vedän poikkeuksellisen kuivan EMOPin.
Harvinaista kyllä suunnitelma onnistui hyvin pitkälti. Kävin jopa kolme kertaa lenkillä ja punttisalilla. Tällaisia suunnitelmia olen laatinut aiemminkin, mutta aika usein on mopo karannut reitiltä, osin johtuen sosiaalisesta ympäristöstä, joka on ollut näillä reissuilla varsin läträysmyönteistä.
Suoritin siis empiirisen kokeilun, miltä tuntuu pelata pitkästä aikaa hidas turnaus nollatoleranssilla. Itse asiassa se oli erittäin positiivinen kokemus. Nautin pelaamisesta, eikä tullut mitään tarvetta pelin aikana tilailla muuta kuin teetä ja vissyä. No, taisin ottaa pari lightkokistakin.
Avauspöytälotossa minulla kävi hyvä flaksi. Minusta oikealla oli kolme superaggroa, loppupöytä jakautuen tasaisesti limppereihin ja solideihin vetureihin. Tarkkailtuani hetken tilannetta aloin aggroilemaan aggrojen kanssa. Kukaan ei koskaan kipannut rereissuihini, ja valuin vauhdilla alle puoleen aloitusstäkistä.
Kun alkuperäissuunnitelmani ei toiminut vaihdoin vaihdetta ja aloin pelata smallballia. Otin paljon floppeja napilta ja blindeista. Yhdessä tällaisessa maksoin ainoana minireissun isosta blindista QTo:lla. Kymppikorkea floppi oli helppo pelata. Checkreissasin aggroa, joka jostain syystä painoi kaiket seiskoilla, jonka maksoin välittömästi. Kaksiouttinen ei napsahtanut ja olin taas pelissä mukana.
Tämän jälkeen jatkoin valitsemallani linjalla eli pelailin aggrojen kanssa floppeja. Tyhjillä käsillä yleensä sain vihut irti, ja jos taas oli niinkin paljon kuin ässähai kasassa niin lähinnä checkcallasin. Koskaan pojilla ei ollut mitään. Kerran flippasin rouvilla AK:ta vastaan ja tällä kertaa naisiin pystyi luottamaan. Stäkkini alkoi tervehtyä vauhdilla ja olin päivän päätteeksi oikein hyvissä asemissa.
Toisena päivänä jouduin puolihankalaan pöytään. Pöydässä oli useita isonippuisia pelaajia, jotka pelasivat solidin aggressiivisesti. En saanut oikein mitään aikaan, kunnes minut siirrettiin uuteen pöytään. Nyt osuin karkkikauppaan. Oikealla puolellani oli kaksi aggroa, jotka eivät kuitenkaan olleet aivan sekopäitä. Vasemmalla puolellani oli tiukkojen pelaajien yhdistys, joilla kaikilla oli pienet niput.
Nämä aggrot irrottivat rereissuihin, ja tiukat irrottivat kaikkeen. Blindien välisessä jaossa aggro sitten reissasi minun blindiani, jonka maksoin T7s:llä. Gloppi JT7 on vaarallinen, mutta jos pitää tämän parempaa osumaa odottaa, niin pelaa väärää peliä.
Huiskimme merkit sisään rivakasti, kun kaveri oli saanut jätkän kiinni kutoskikkerillä. Hyvä showdowntuurini jatkui edelleen ja johtokäsi piti.
Nyt minulla oli jo sitten erinomainen stäkki. Kasvattelin sitä pikkureissuilla ja rereissuilla, kunnes minulla kävi kylmät. Minut siirrettiin pois karkkikaupasta pöytään, jossa vasemmalla puolellani oli isostäkkinen vanhempi irkku ja tämän vieressä myös hyvillä nipuilla varustettu portugalilainen Jose Quintas, joka ensivaikutelman perusteella ei todellakaan ollut tullut tänne kyyläämään.
Pääsimme bubbleen asti ilman isompia konfrontaatioita. Otin sen verran blindeja kuin minulle kuului, kunnes menin reissaamaan Josen buttonia. Olin nähnyt portugeesin rereissailevan irkkua urakalla, joten 3-bet ei tullut yllätyksenä. Minä päätin opettaa vähän pyysinginpelkoa ja painoin QTo:lla vielä lisää. Välimeren mies työnsi kaikki merkit sisään välittömästi ja minä kippasin yhtä nopeasti. Jose flippasi auki kutosen. Lisäksi hän kommentoi, että ”You can’t put pressure on me”. Minua alkoi vituttaa kuin isoa oravaa.
Tämä oli minulta karmea suoritus. Kun portugalilainen 3-bettasi, niin minulla oli kolme hyvää vaihtoehtoa. Olisin voinut kipata, maksaa tai mennä all-in. Näistä viimeinen olisi ollut varmasti paras. Sen sijaan valitsin huonoimman mahdollisen vaihtoehdon eli rereissasin pienesti yrittäen esittää ässiä. Esitys ei selvästikään ollut kovin uskottava.
Kuplan puhjettua pöytämme minulle onneksi breikattiin. Olin pelännyt jääväni Josen mukiloitavaksi koko lopputurnaukseksi, koska olimme pöydässä numero yksi. Viimeiset pöydät hajotettiin kuitenkin ykkösestä vitoseen eikä toisin päin, kuten tavallista.
Uudessa pöydässä blindien välisessä maksoin reissun ässillä, ja sain yhden jampan poikki, kun tämä sai jätkän kiinni flopista. Hohotukseni vaan jatkui ja jatkui ja naulat pitivät.
Napilta reissasin AJo:lla isostäkkistä irkkua, joka rereissasi pienesti. Koska olin nähnyt hänen tekevän tätä paljon, päätin ottaa flopin. Toisena vaihtoehtona harkitsin kaiken survomista, mutta stäkkikokomme oli tähän vähän liian suuri. Maksu oli tulossa vain jos jostain syystä olisin dominoitu tai kuvaparia vastassa. Jätkäkorkuisessa flopissa löin jatkolyöntiin itseni all-in ja irkku maksoi välittömästi. Hetken pelkäsin törmänneeni sittenkin kuvapariin vastoin pelinlukuani, mutta vastassa oli parasta mahdollista eli KJ. Vieläkään ei tullut bad beattiä, ja siirryin pöydän chipleadiin.
Viimeiseen päivään lähdin toiseksi suurimmalla stäkillä. Minulta ei onnistunut oikein mitään. Vastustajat pelasivat enimmäkseen killphiliä, eli survoivat 30BB:n stäkkejä suoraan sisään. Koskaan en ollut lähelläkään pystyä maksamaan mitään. Pari kertaa yritin tiputtaa pikkustäkkistä Dara O’Kearneytä päältäpäin, mutta hyvä runini oli kuivunut, ja hävisin molemmat jaot. Valuin pikkuhiljaa, kunnes löysin hienon paikan ensimmäiselle rereissulleni, kun pelasimme finaalipöytäbubblea.
Pienessä blindissa ollut erittäin tiukasti pelannut Dara reissasi blindiani, ja olin päättänyt työntää melkein kaikilla korteilla jo ennen kuin katsoin ne. 83s ei ollut varsinainen monsteri, mutta työnsin kuitenkin ja AQs otti kiinni hetkeäkään empimättä.
Tämäkin pelini oli aivan hirveä. Tosin perustin sen enemmän fyysisiin riideihin, kuin pokerilogiikkaan. Näitä luin yhtä hyvin kuin teologi teoreettista fysiikkaa. Dara avasi isosti, koska ei halunnut minun ottavan floppia, kuten oli nähnyt minun usein tekevän. Hän oli keksinyt, että minä saatan pusken aika isolla rangella, kun minulla oli vielä rereissutilaa. Vähän vielä kuivumalla olisin siirtynyt yhden työnnön pokeriin minäkin.
Daraa en pystynyt voittamaan altapäinkään ja laulut oli laulettu ja nuotit pantu nippuun. Oli aika siirtyä tutkimaan miltä Paddy maistuu Bullmersin seurassa. Hyvältä maistui.
Dublinin EMOP oli ympäristöltään ja järjestelyiltään paras EMOP ikinä. Tänne täytyy päästä takaisin. Miksi siis Jeesus oli irlantilainen?
-Hän ei mennyt koskaan naimisiin
-Hänellä ei ollut koskaan vakituista työtä
-Hän meni poikien kanssa drinkille päivää ennen kuin kuoli.
-Hänen viimeinen pyyntönsä oli lisää juotavaa.
-Hän asui vanhempiensa luona, kunnes täytti 29.
-Hän luuli, että hänen äitinsä oli neitsyt.
-Hänen äitinsä luuli, että Jeesus oli tullut pelastamaan maailman.
