Objektiivisuuden puute omiin tekemisiin on ylittämätön kompastuskivi pokeriuralla. Jos omia virheitään ei näe, ei niitä tavallisesti muutkaan korjaa. Livepokerissa tosin vihamiehetkin rutiininomaisesti yrittävät oikoa toistensa vuotoja räkättämällä niille.
Karjalaisena opportunistina annan vihamiesteni pitää vuotonsa. Itse asiassa olen niin paha ihminen, että en juuri täytä ystävienikään pelikirjojen tyhjiä sivuja. Olen Mason Malmuthini lukenut. Jos et ole valmis bluffaamaan isoäitiäsi, ei ole mitään syytä pelata samassa pöydässä.
Yleensä tästä vihamiesten keskinäisestä uppoavien veneiden paikkaamisesta ei ole varsinaista hyötyä kummallekaan. Sisukkaasti kumpikin kieltäytyy kuuntelemasta toisen järkeviäkään perusteluja. Sen sijaan keskitytään keskinäisen kehumisen jatkamiseen.
Tiedän monia pelaajia, jotka ovat omasta mielestään ratkaisseet pokerin tai ovat ainakin hyvin lähellä sitä. Vaikka ura ei ole johtanut merkittävään tulonmuodostukseen, omaan tekemiseen sisältyy voitonvarmuus sen oikeellisuudesta. Huonot tulokset selittyvät ulkoisilla tekijöillä.
Tiedän täysin toivottomia internetpokerin pelaajia, jotka ovat hylänneet sen, koska ”kaikki muut vetävät kimppaa” ja/tai ”saitit kusettavat”. Lisäperusteluna yleensä todetaan, että muut pelaavat joka tapauksessa väärin, vaikka voittaisivatkin.
Ihmisten haluttomuus kohdata objektiivista totuutta on erittäin inhimillinen ilmiö. Siihen törmää kaikkialla elämässä. Helpon esimerkin löytää vaikka jääkiekkohallista. Hyvin harva fani löytää oikeudenmukaisuutta oman joukkueensa jäähystä, vaikka teko olisi ollut törkeä ja tuomio selkeästi liian lievä.
Muistan kuinka joskus 1980-luvun alkupuolella Ismo Alanko sanoi Soundissa, että hänelle oli shokki tajuta, että kaljabaareissa keskaria päätöikseen juovat hakivat oikeutusta tilalleen Hassisen koneen ”Rappiolla”- biisistä.
Sanat olivat jääneet kuuntelematta tai ainakin ymmärtämättä niin Tempakalta ja Dahlgrenilta kuin aamuyhdeksältä baarin ovea hädissään kiskovilta.
”Jos rappio on sitä että rakastaa Ottaa hetkestä kii
Eikä tahdo tappaa On mukavaa olla Rappiolla
Olla vaan täysi nolla Rappiolla on hyvä olla Ei huolet paina
Ei rasitu polla”
Tämän jossin jättivät iloisesti huomioimatta niin alennustilaansa sen ihanuudella selittävät kuin rockmusiikin turmiollisesta vaikutuksesta nuorisoon Ylessä saarnanneet kukkahattutädit.
Näin vaalien alla objektiivisen totuuden löytäminen poliitikkojen lausunnoista on hyvin haastavaa. Onneksi baareissa nähdään valtapoliitikkojen vaalipropagandan läpi. Siellä tiedetään, että rahan riittämättömyys tarpeelliseen määrään alkoholia johtuu maahanmuuttajista, ja että persut kyllä hoitavat hommat.
Minä uskon rehvakkaasti, että inhorealistinen asenteeni omiin virheisiin on mahdollistanut pitkän urani pokerin parissa. Katson jopa jääkiekkopelejä objektiivisesti enkä näe kaikkia Saipan jäähyjä oikeusmurhina. Tosin en voi valitettavasti rinta kaarella väittää, että joka kauden alussa odottaisin mestaruuttakaan, kuten kunnon fanin kuuluisi. ”Ei mopolla taivaaseen” on valitettava objektiivinen totuus.
Tämä tosin ei ole hyväksi verenpaineelle eikä yöunille. Saan itselleni apinaraivarin pienistäkin virheistä. Eilen löin 60 euroa pottiin tilanteessa, jossa minulle oli riverissä sököttänyt kaveri, joka ei ikinä kippaa parempaa kättä kuin minulla oli, eikä juuri koskaan lyö alle hyvillä käsillään.
Kun checkreissu tuli, niin korttini olivat melkein jakajan sylissä ennen kuin vastustajan chipit koskettivat pöydän pintaa. Taisin lisäksi parahtaa ääneen sen värkin nimen, joka pyörittää maailmaa. Häpesin käytöstäni, mutta onneksi Grand Casinon baarissa oli vielä juomatonta Strongbowta. Sitten vielä väitetään, että alkoholi ei auta ongelmiisi…
En sentään yöuniani pokeripelivirheistä yleensä menetä. Sen sijaan tekemättömät työt häiritsevät unta aikalailla. Erityisesti rästissä olevat painavat mieltä. Niinpä nukuin reippaat kolme tuntia, kun kolumni oli myöhässä.
Tunnen tapauksia, jotka mielestäni elävät elämäänsä silmälaput silmillä omille ja lähimmäistensä virheille. Mutta he kuulemma nukkuvat hyvin. Itsepetoksessa on hyvä olla.
Matt. 5:3
