Inflaation käsite on tullut tutuksi suomalaisille kuluneen vuoden aikana. Uutisotsikoissa naamariin on hierottu inflaatiosantapaperia päivittäin ja kaupassa hiki tuppaa puskemaan pintaan tuotteiden hintoja katsellessa. Oman rahan ostovoima on vähentynyt, eli samalla rahalla saa vähemmän karkkia. Valtaosa ihmisistä ymmärtää viimeistään nyt, mitä inflaatio tarkoittaa ja loputkin tuntevat tämän kukkarossaan.
Uutiset hehkuttavat, että inflaatiovauhti on hidastunut tai sen kasvu on hidastunut. Tässä kohden porukkaa putoilee jo junan economiluokkaan. Ensimmäisessä inflaation vuosiprosentti on edellistä vuotta pienempi ja jälkimmäisessä inflaatioprosentin kiihtyvyys on pienentynyt. (Kyseessä siis eka ja toka derivaatta.)
Euroopan kuperkeikkapankin tavoitteena on kahden prosentin inflaatiovauhti. Huh, kuulostaapa hyvältä, vai kuulostaako sittenkään. Helpottaako taloudellinen ahdinko kovasti, kun inflaatiovauhti laskee nollan ja kahden välille? Mikäli emme samaan aikaan tirkistele ostovoimaa, kysymys on hieman samanlainen kuin onko kaus pitkä matka.
Jopa hetkellinen kova inflaatio voi jättää pitkät ja tuhoisat jäljet kuluttajiin. Käsitellään tätä pienen laskuesimerkin kautta. Kaivakaas ne funktiolaskimet esiin, sillä nyt mennään syvään päätyyn.
Rautakanki maksaa 100€ vuoden yksi alussa. Vuoden inflaatiokipitys on 10%.
Seuraavan vuoden alkaessa samainen oranssi kanki maksaa 110€. Onneksi inflaatio on hidastunut, ollen vain 7,5%. Halinallehuijakkaa.
Kolmannen (eli edellistä seuraava vuosi) vuoden alussa käypä hinta jäykästä kangesta on 118,25€.
Tämän jälkeen päästään kivasti keskospankin tavoitteeseen 2% vuodessa, jota jatkuu seurantajaksomme loppuun, eli kaksi vuotta. Tässä kohden kiva ja monikäyttöinen kanki maksaa 123€.
Olemme päässeet todistamaan erästä maailman ihmettä, eli korkoa koron päälle ilmiötä. Tämä on kuin potenssipillereillä ryyditetty kurssikäyrä, joka sojottaa tutun turvallisesi kohti oikeaa yläkulmaa.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että tulot kasvavat useimmiten inflaation karkurivuosina inflaatiota hitaammin. Jotta päästäisiin samaan ostovoimatasoon kuin vuonna 1, tulisi palkankorotuksen olla vuoden neljä lopussa 23% ja veroprosentin pysytellessä samana kuin vuonna 1. Koska olen tämän blogin yksinvaltias, mallikansalaisemme Raaka-Riitta on joutunut painamaan hihnaa neljä vuotta samalla palkalla vaikka maailma ympärillä on kallistunut.
Uusi hallitus valitaan ja selfien oton jälkeen ministerit päättävät, että heidän hallituskaudella tulee ostovoima korjata samalle tasolle kuin Herranvuonna 1. Aikaa on neljä vuotta ja jollain kumman ilveellä inflaatio on saatu kesytettyä pysymään kahden prosentin tasolla. Kuinka paljon palkkoja tulee vuosittain korottaa, jotta ostovoima olisi karpaasikangen osalta tavoitteessa?
Raaka-Riitan nettopalkka on pysynyt samassa 100€:ssa ureakefalos työnantajan pihistellessä palkasta. Karski kanki on kuitenkin kivunnut tasolle 123€. Tästä alkaa huikean hallituksen ostovoimakohennusten taikatemput. Muistamme, että kanki kallistuu vuosittain 2% ja nyt Raaka-Riitan tulee sutia siten, että hallituksen avustuksella nettopalkka saadaan hallituskauden aikana samalle tasolle, kuin mikä rautapötkylän hinta on hallituskauden lopussa.
Kanki maksaa neljän vuoden kuluttua mukavat 133 euroa ja 14 senttiä. Jotta hallitus onnistuisi saamaan ruoskalla ja pikkupurtavalla Raaka-Riitan ostovoiman korjattua, tulee hänen palkankorotustensa nostaa nettopalkkaa 7,4 prosenttia vuosittain. Aikaa on siis kulunut 8 vuotta siitä, kun Raakiksen liksa riitti kankeen edellisen kerran. R-R on siis pöllyttänyt montussa koko tämän 8 vuotta ilman, että olisi edennyt elämässään rautakankeen verrattuna yhtään. Ei ole helppoa olla Rautis.
Tänään ei mennä siihen lainkaan, miksi tällainen palkkainflaatio on käytännössä mahdoton kahden prosentin kuluttajahintainflaation aikana niin, ettei koko paketti mene mutkalle kuin tippaleipä. Tätä ja muuta käsitellään tässä lähiaikoina täysin mielivaltaisessa järjestyksessä.
