Kun olin lapsi, oli olemassa kaukainen tulevaisuus. Sudenpentujen käsikirja 1976 kertoi, kuinka vuonna 2000 ihmiset kulkevat jalkakäytävät korvanneilla liukuhihnoilla, saasteet puristetaan pieniksi mustiksi briketeiksi ja että kaikilla on leijuauto. Ei tullut leijuautoja. Tietenkin alakouluikäisenä ajatus hienosta tulevaisuudesta ja avaruusturismista jo ennen neljänkympin ikää tuntui houkuttelevalta. Kusetettiinko minua, vai halusinko vain tulla kusetetuksi, ja siksi hakeuduin kusetettavaksi? Lukemaan kirjoja ja töihin firmoihin, joissa unelmia ja haaveita tehtailtiin?
Kun olin nuori, oli olemassa rajattomasti tulevaa aikaa ja mahdollisuuksia, mutta vain yksi nykyisyys. Säästäminen tai tupakoinnin lopettaminen eivät tuntuneet ajankohtaisilta, koska ne kaikki olivat asioita, jotka voi tehdä joskus myöhemmin.
Osakekurssien laskettua Helsingissä 90-luvun alussa yli 80 prosenttia ja markan vihdoin päädyttyä kellumaan mietin, pitäisikö ostaa osakkeita. Jouko Bradekin oli ostanut osakkeita reilusti. Pidin kuitenkin tärkeämpänä ylläpitää matkustelua, juhlimista ja dokaamista, jotka olivat tuohon aikaan yksi ja sama asia. Ei sinne Lontooseen tai Barcelonaan matkustettu arkkitehtuuria ihailemaan, eikä lentokentällä jätetty väliin käyntiä tax freessä ostamassa litran Tanqueray ja litran Smirnoff. Sitä paitsi, markkinoillahan tulee aina tilaisuuksia. Joka vuosi voi muutamalla treidillä tuplata rahansa.
Pankkikriisin myötä myyntiin tuli paljon asuntoja. Kalliossa tuli myyntiin kokonainen kerrostalo, josta minulle tarjottiin mahdollisuutta ostaa yksiö halvalla. Niin halvalla, että enää en muista, tai en halua muistaa. Kämpän hinta taisi olla sadan tuhannen markan luokkaa. Esimieskin neuvoi, että ostat siitä asunnon itsellesi halvalla. Minä taas ajattelin, että on mukavampaa asua Kampissa kaksiossa vuokralla kuin jossain syrjäseudulla pienessä yksiössä. Työmatkakin Bulevardille pitenisi. Sitä paitsi, markkinoillahan tulee aina tilaisuuksia.
Myöhemmin tarjottiin mahdollisuutta tulla pankkiiriliikkeen osakkaaksi, mutta osakkeet olisi tietenkin pitänyt ostaa ihan omalla tai lainatulla rahalla. Ei tuntunut hyvältä idealta. Läheltä nähtynä firma tuntuu aina huonommalta kuin mitä se jonkun muun silmin on. Tietenkin firma myytiin myöhemmin ulkomaalaisille hyvään hintaan. Eikä muuten ollut viimeinen firma, jonka osakkuuden kanssa kävi samalla tavalla.
Thaimaassa uima-altaalla löhöillessä keväällä 1997 huomio kiinnittyi vuokrataan-lappuihin liikehuoneistojen ikkunoissa. Lehdessä valtiovarainministeri vakuutti, että devalvaatiota ei ole tulossa. 90-luvun alun nähneenä se oli selvä merkki, että kohta jotain tapahtuu. Ostin hotellin myymälästä The Economist-lehden ja tarkastin, miten vaihtotase voi, ja reilusti pakkasellahan se oli. Taatusti valuutta siis tultaisiin kelluttamaan, mutta ajoitus olisi hankalaa arvata. Loppukesästä valuuttaoption hinnasta sain jo sitovan tarjouksen, mutta hinta oli kymmenisen prosenttia enemmän kuin mitä olin ajatellut olevani valmis maksamaan. Päätin jäädä odottamaan hieman rauhallisempaa hetkeä. Sellaista ei tullut, ja syksyllä kellutus tapahtui, ja ostamatta jäänyt optio kallistui 70-kertaiseksi. Varmaan arvaatte, että kellutuksen jälkeen myös thaimaalaiset osakkeet jäivät ostamatta, koska markkina oli niin kaukana ja vaikea seurata. Petri Deryngiä se ei kuitenkaan haitannut.
* * *
Lista asioista, jotka ovat jääneet tekemättä, vaikka ne olisi kannattanut tehdä, on loputon. Amatöörit muistavat onnistumisensa, mutta ammattilaiset muistavat virheensä. Sekä väärän hevosen veikkaaminen, että oikean hevosen veikkaamisen väliin jättäminen ovat vaarallisia juttuja. Hyvä idea on hyödytön, jos sitä ei saata toteutukseen asti.
Pitkällä aikavälillä aktiiviset sijoittajat häviävät kulujen jälkeen passiivisille sijoittajille. Jos yrittää poimia rusinoita pullasta, usein päätyy jättämään väliin halvat ja hyvät, koska niissä on aina muka jotain vikaa, ja tilalle tulee mukavuutta, helppoutta ja muodikkuutta – eli vääriä hevosia. Sijoittamisessa aloittamisen ohella tärkeää on vain kaksi asiaa: laaja hajautus, että ne harvat menestyjät osuisivat salkkuun, ja että ne harvat epäonnistujat eivät tuhoaisi salkkua, ja kulukontrolli.
Siitä kun viimeksi olen jotain kehunut maksusta, on todella pitkä aika. Lykkäsin tämän tekstin kirjoittamista mahdollisimman pitkään. Hävettää. Koen uskottavuuteni kärsivän, kun kehun jotain. Tällä alalla olen niin tottunut siihen, että tuote on asiakkaalle huono. Jostainhan se kate on revittävä, ja luoja tietää, että markkinoilta sitä ei irti saa, joten asiakas maksaa aina.
Mitä järkeä on valita oikea toimintatapa, eli passiivinen kuluiltaan edullinen indeksisijoittaminen, ja sitten vielä maksaa siitä? Sehän on kusetusta. Vitsi onkin siinä, että joku kusettaa sinua aina. Jos kusetat itseäsi, silloin lykkäät sijoittamisen aloittamista, tai yrität arvailla markkinan yleistä kehitystä, tai ihastut johonkin vinkkiin ja satsaat väärään hevoseen. Tai jätät satsaamatta oikeaan hevoseen, koska se on jo niin kallis. Jos käytät ulkopuolista apua salkun rakentamisessa ja erityisesti sen ylläpidossa, pääset pitkällä aikavälillä aivan varmasti parempaan lopputulokseen. Se yhdessä tehty suunnitelma on helpompi toteuttaa ja ylläpitää, kun sinua kusetetaan.
Kirjoitin kaksi vuotta sitten kädestä kiinni pitämisestä Dressman-puku päällä:
Kun me menemme kalliiseen kouluun lukemaan viidenkympin kirjaa tai me ostamme fitness-hepulta jumppaohjeet ja tulosseurannan, me todellisuudessa yritämme kompensoida omaa kurinalaisuuden puutetta ulkoisella ryhmäpaineella. Me maksamme siitä, että joku tulee ja pitää meille kuria. Iso ihminen ja kaipaa ankaraa isähahmoa!
[...]
Useimmille sijoittajaksi haluaville tuo suunnitelmallisuus ja kurinalaisuuden lisääminen ovat siitä ammattilaiselle maksettavan hinnan arvoisia. Mutta jos etsit sellaista palvelua, älä anna hienon asusteen tai sijoitusjargonin hämätä. Tiedä, mitä olet ostamassa, ja tyydy vain siihen. Etsit kustannustehokkaita tuotteita tarjoavaa ammattilaista, joka on valmis pitämään sinua kädestä kiinni. Siksi me kutsuimme tuota tehtävää.
Tuottosidonnaiset palkkiot ja sijoitustuotteiden kuluista saatavat palkkiot ohjaavat aina sijoitusneuvojan toimintaa, joten asiakkaan kannalta on tärkeää, että sellaisia ei ole. Index Varainhoidon toimintamalli on jumalattoman yksinkertainen: riippumattomuus ja kustannustehokkaat tuotteet. Tämä vähentää eturistiriitoja ja on tutkimustiedon ja yleisen elämänkokemuksen valossa perusteltua.
Aina markkinoilla tulee tilaisuuksia. Tartutko siihen, ja teetkö sen, minkä tiedät järkeväksi, vai haluatko ennemmin kusettaa itseäsi?
Suosittelen, että ryhdyt Index Varainhoidon kusettamaksi. Tai ainakin ota yhteyttä, ja anna heidän kertoa, miten he haluasivat kusettaa sinua. Niin minä tekisin, jos minulla olisi nyt pääomaa. Kun otat heihin yhteyttä, sano terveisiä. Ehkä sen myötä seuraavalla kerralla kerron enemmän indeksisijoittamisen ongelmista, ja miksi kädestä kiinni pitämisen lisäksi ammattimaisesta kumppanista on merkittävää hyötyä myös varsinaisessa sijoitusprosessissa.
Index Varainhoito on riippumaton indeksisijoittamiseen erikoistunut varainhoitoyhtiö.
Lue lisää varainhoidostamme ja ota meidät seurantaan Twitterissä
- Kaupallinen yhteistyö | Index Varainhoito
