Osakesäästötili näyttää olevan toteuttamassa monien vasemmistopoliitikoiden painajaisen: osakesijoittamisen suosio on selvässä nousussa. Jo yli 900 000 suomalaista omistaa pörssiosakkeita ja heidän määränsä on kasvanut reilussa vuodessa yli sadalla tuhannella.
OST-tilin vastustajien ehkä äänekkäin poliitikko, kansanedustaja Timo Harakka (SDP), perusteli vastustustaan eduskunnalle 11.12.2018: ”Uskallan väittää, että osaketili — tämä kaikille avattava verosuunnittelu, koko kansan kapitalisaatiosopimukset — ei lisää niiden kotitalouksien määrää, jotka sijoittavat osakkeisiin.”
Li Andersson (vas.) luonnollisesti beesasi: ”ja kuten tiedämme Ruotsista, se (osakesäästötili) ei myöskään todennäköisesti tule lisäämään sijoittajien määrää”.
Nämä siitä huolimatta, että oli itsestään selvää osakesijoittamisen suosion OST-tilin seurauksena nousevan. Oikea debatti olisi ollut, kuinka suuri positiivinen vaikutus tulee olemaan. Jo nyt vain reilun vuoden jälkeen voi päätellä suosion nousun ylittäneen jopa omat korkeahkot odotukseni.
Toisaalta olisi ollut varmasti poliittisesti äkkinäistä pohtia ääneen todellista murhetta: ”Kuka meitä enää äänestää, jos entistä useammat suomalaiset vaurastuvat”.
Menestyksekäs osakesijoittaminen ja pokeri vaativat hallittujen riskien ottamista. Omasta perspektiivistäni molemmat ovat elinkeinoinakin varsin viihdyttäviä ja olen tyytyväinen ”uravalinnoistani”. En kuitenkaan suosittele elämäntyyliäni stressaavahkona kovinkaan monelle.
Koronakeskustelua seuratessani olenkin ollut tunnistavinani ihmisryhmiä, joille todennäköisesti suoraa osakesijoittamista kannattavampaa olisi keskittyä omien tulojensa maksimoimiseen, kulujen minimoimiseen ja kuukausisäästämiseen vähäkuluisiin indeksirahastoihin:
AstraZenecasta kieltäytyvät
Olen vihoitellut itsekseni AstraZeneca-panikoinnista. Euroopan lääkevirasto tiedotti rokotteen mahdollisesta yhteydestä verisuonitukoksiin. On nimittäin löytynyt 84 tapausta 25 miljoonasta rokotetusta, jotka ehkä liittyvät rokotteen saamiseen. Jos yhteys osoittautuu oikeaksi, tarkoittaisi tämä pyöreästi, että joka kolmassadastuhannes rokotettu saisi verisuonitukoksia.
Kahnemanini lukeneena oletan vänkääväni vähän turhaan, että 1:300 000 on naurettavan pieni riski. Ihmiset kun tyypillisesti kokevat marginaaliset riskit oikeaa todennäköisyyttään korkeampina. Sen sijaan hyvin epätodennäköiset suotuisat tulemat, kuten lottovoitto, taas koetaan hyvinkin mahdollisiksi.
Ylen kertoessa: ”Tähän mennessä EMA on kertonut, että rokote on turvallinen ja tehokas, ja että sen hyödyt koronavirustaudin estämisestä voittavat mahdolliset riskit”, jää useimmille mieleen lähinnä ”riskit”. Todennäköisyyksiä ei edes pohdita.
Kun Iltalehti hehkuttaa: ”Loton kaikkien aikojen suurin voitto, 15,7 miljoonaa euroa, pelattiin kyläkaupalla”, lukija harmittelee osuman voineen tulla ihan hyvin itsellekin. Todennäköisyys 1:18 643 560 ei ole mukana pohdinnoissa.
Tämän kehityksen lienee saanut aikaan evoluutio, joten ei tarvitse ruoskia itseään, jos päätyi samaistumaan. On ollut eloonjäämisen kannalta edullista sekä säikähtää pienintäkin rasahdusta savannilla että säilyttää toivonkipinä keskitysleirilläkin.
Tokihan turhia kuolemanriskejä ei varsinaisesti kenenkään kannattaisi ottaa. Mutta rokotteesta kieltäytymistä pitäisi verrata mahdollisen koronatartunnan tuomiin riskeihin ja valita näistä se pienempi. On muuten varsin suosittua lähteä vapaaehtoisesti liikenteeseen, joka pitää sisällään ihan relevantin kuoleman riskin sekin.
Kaikille täysipäisille on tässä vaiheessa pandemiaa selvää, että korona on selvä terveysuhka, joka pitää sisällään merkittävän kuolemanriskin. Tämä uhka on varmasti paljon suurempi kuin 1:300 000 parin kuukauden periodillakin.
Lisäksi korona tappaa välillisesti ihmisiä, kun ”kiireettömiä” leikkauksia terveydenhuollossa siirretään. Näistä kiireettömistä monella loppuvat kiireet kokonaan, kun ehtivät kuolla ennen leikkausta. Kiireellisyys kun on lääketieteessäkin määritelmä- ja arviointikysymys. Jotkut ei-kiireellisistä osoittautuvat jälkikäteistarkastelussa hyvinkin kiireellisiksi.
Ottaisin AstraZenecan ilman muuta, jos sellaista tarjottaisiin. Sen nimen vaihtaminen uudeksi ja yhtiön nimestä poikkeavaksi oli firmalta fiksua. Yleisen edun nimissä en kirjoita rokotteen uutta nimeä tähän kolumniin.
Ei tarvinne kirjoittaa erikseen, minkälaisena näen yleisesti rokotekriittisten mahdollisuudet osakemarkkinoilla.
Ideologialla perustelevat
Pääministeri Marin kertoi aluksi, ettei kannata rokotepassin käyttöä kotimaassa, koska se olisi epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, joita ei ole vielä rokotettu. Kun tästä aiheellisesti nousi mellakkaa esimerkiksi tilastotieteilijä Osmo Soininvaaralta (vihr.), hän pakitti aavistuksen ja kertoi asiaa selvitettävän.
Tässä ei ole olennaista, ehtisikö rokotepassi vaikuttamaan ennen kuin rokotteet jo purevat, vaan alkuperäisen kannan perustelut. Osakesijoittamisessakaan ei ole niin tärkeää, mitä päätöksistä seuraa, vaan millä metodilla alkuperäinen sijoituspäätös tehtiin. Jos naapurin Penan kehotuksesta on onnistunut tekemään tiliä Teslalla, ei ole välttämättä vielä ihan Mikko Mäkinen.
Vaan tärkeää on, että pääministeri pohjaa päätöksensä ideologiaan, jossa kenellekään ei saa antaa, elleivät kaikki saa. Vaikka joidenkin teattereiden, kesätapahtumien ja vastaavien mahdollistaminen ei ole varsinaisesti rokottamattomiltakaan pois.
Toki on vain inhimillistä mökötellä, jos naapuri pääsee ja itse ei. Mutta ei päätöksentekoa tällaiseen pitäisi rakentaa. Ainakaan suorassa osakesijoittamisessa, koska siinähän useimmat pyrkivät parempiin tuottoihin kuin naapurin indeksirahastosijoittaja.
Itse tosin pyrin varmempiin absoluuttisiin tuottoihin, mutta keskustelupalstapalautteen perusteella vaikuttaa siltä, että sijoitusfilosofiani monet kokevat kummallisena. Tai vaihtoehtoisesti eivät usko sitä.
Osakesijoittamiseen ideologian sotkeminen johtaa pienempiin odotusarvoisiin tuottoihin. Aivan kuten rokotteiden suuntaaminen tasaisesti ympäri maan, eikä epidemia-alueille painottaen, johtaa suurempaan kuolleisuuteen. Toki menestyksekäs aluepolitikointi on sellainen ideologia, jolla tulee vaalipiiristään helpoiten valituksi.
Tässä en muuten paheksu niitä, jotka ottavat sijoituspäätöksissään ideologiansa huomioon, vaan kehotan tiedostamaan tuotoista luopumisen todellisuuden. Kun on valinnanvaraa vähemmän, sitä on oikeasti vähemmän. Vastakkaisiakin – nähdäkseni hilpeitä – väitteitä olen kuullut.
Kesää kohti optimistisin mielin
Ettei kolumni menisi kokonaan omien viimeaikaisten turhautumisten purkamisiin, kerron suhtautuvani osakekurssien näkymiin edelleen positiivisesti. Tämä huolimatta hallituksen ilmiselvästä vihamielisyydestä pienyrittäjiä kohtaan yleensä ja yksityissijoittajia kohtaan erityisesti. Koska rokotteet selvästi purevat koronaan, on edessä taloudellinen nousukausi. Tuleeko joku koronapassi vai ei, on lillukanvarsia. Tärkeintä on, että lockdownit loppuvat joskus.
Tämä ei tietysti nurin menneitä pienyrittäjiä paljon lohduta, mutta osakkeiden arvostuksille nousukauden alku on yleensä hyvä asia. Pääskenaarioni on, että härkämarkkinoiden viimeinen vaihe, jossa spekuloidaan ankarasti solidien yhtiöiden lisäksi kaikenlaisella humpuukillakin, jatkuu vielä hetken aikaa.
Jos tietäisin, milloin bakkanaalit loppuvat, voisin itsekin osallistua hypeosakebailuihin. Mikäs siinä bilettäessä, jos tietää milloin hypätä kohta uppoavasta laivasta ulos.
Koska kesäbullis (=nouseva markkina) ei ole ainoa skenaarioni, olen aavistuksen kevennellyt salkkujani ja siirtänyt painopistettä entistäkin enemmän solideiksi kokemiini kiinteistösijoitusyhtiöihin. Tämä pohjautuu näkemykseeni, että eurokorot eivät nouse merkittävästi ja kiinteistöjen tuottovaateet taloudellisen tilanteen vakiinnuttua laskevat. Johonkin EKP:n markkinoille pumppaaman rahan täytyy mennä, ja kaikilla ei maksa kestä ostaa tappiollisten tai hyvin kalliisti hinnoiteltujen yhtiöiden osakkeita.
Jos EKP jostain miulle käsittämättömästä syystä päästää eurokorot nousemaan selvästi, ottanen lähivuosina pataan indeksiltä ihan huolella. Joskin varsinaisen absoluuttisen tappion tekemistä pidän muutaman vuoden periodilla melko epätodennäköisenä. Kuitenkin monikymmentuhatkertaisesti todennäköisempänä kuin AstraZenecasta veritulpan saamista.
