Otsikko on Marko Erolan erinomainen lause Pokerin Käsikirjasta. Marko ymmärtää pokeria kuten Mikael Boldtkin, eli tietää osan säännöistä ja osaa pelatakin auttavasti. Meidän, jotka elämme ja hengitämme pokeria, täytyisi sitten ymmärtää myös niitä, joille se ei ole kaikki kaikessa.
Pelasin kaksi iltaa Gran Casino Madridissa. En törmännyt yhteenkään hyvään pelaajaan. Casino Helsingissä niitä on paikalla joka ilta. Jos minulla ei olisi lapsia, muuttaisin Madridiin. Jonkun verran helpompaa olisi pitää itsensä viinoissa ja exät elatusavuissa.
Näine ajatuksineni istahdin viimeistä iltaa 5/10 Omahapöytään. Peli saisi puolestani olla hivenen isompaa, mutta tämä on hyvin lähellä toivepöytääni. Dominoin pöytää mielin määrin tekemällä raakoja rahastuksia maksuautomaateilta ja ottamalla hyperaggrojen epäloogisia pillejä kiinni. Olin pian pari tonnia voitolla.
Sitten vieressäni ollut hispaanoksi solidin oloinen pelaaja reissasi, ja minun powerhouseni QT88 oli helppo maksu napilta. Joku vielä kyylempi olisi voinut tämän kipatakin, mutta Mason Malmuth sanoi, että hyvät pelaajat voivat pelata enemmän käsiä…
Floppi K83 tuntui osuvan, ja maksoin preflopreissaajan jatkolyönnin ajatuksella vapauttaa poika turhista rahoista, ei espanjalaiset niitä kuitenkaan osaa käyttää. Pettymyksekseni kaveri sökötti turnin, mutta totesin, että kai potti on kuitenkin otettava pois kuleksimasta, kun pataysi aukaisi värinvedonkin.
Muut olivat irrottaneet jo flopilta, mutta preflopreissaaja checkreissasi. Olin illan aikana vienyt monta pottia metodilla ”flättään flopin ja lyön turnin”. Joten kärkisetillä turnin checkraise olisi minunimagoistani Jim Beamin kanssa seurustelevaa peluria vastaan ihan hyvä linja.
Aloin hivuttaa nippuani kohden keskustaa, ja vastustajani näytti tyytyväiseltä. Kukaan ei nyt livetelleihin voi luottaa, jos on keskisetti latinon kanssa ja survaisin merkit sisään. Snapcall Espanjasta, kolme kallea auki kaverilta ja viisiouttiseni ei edennyt.
Pidin itseäni ennen jakoa puolijumalana ja jaon jälkeen väsyneenä vanhana juoppona. Lopetin pelit, ja lähdin riitelemään taksikuskin kanssa kohti Madridin keskustaa. Viimeisen illan kuski halusi varastaa kaksi euroa vähemmän kuin edellisen illan ajuri.
Pelasin jaon ylimielisesti, aliarvioin vastustajani, ja sain mitä ansaitsin. Toivottavasti ylimielisyyteni pokeripöydässä ei ole ikuista.
P.S. Jeesuksen sanoin, antakaa anteeksi Mikael Boldtille, koska hän ei ymmärrä mitä tekee. Suureksi yllätyksekseni Casino Helsinki teki ainoan mahdollisen oikean päätöksen softplayskandaalissa, joka toki vaati paljon munaa. Joskus sitä löytyy jopa monopolikasinolta. Tapaus oli suomipokerille vähän kuten talvisota koko maalle, ei voi voittaa, mutta täytyy yrittää selvitä hengissä.
