Kiireisille tiivistelmä alkuun: odotetusti positiivinen vire jatkunee seuraavat pari viikkoa. Todennäköisesti kesällä tulee kuitenkin ”haasteita” vastaan.
Varoitin nelisen viikkoa sitten (17. huhtikuuta) euron voivan alkaa heiketä dollariin nähtynä, minkä pitäisi olla hyvä juttu eurooppalaisille osakkeille. Kaksi viikkoa sitten (2. toukokuuta) toistin saman asian, ja lisäksi mainitsin Ruotsin kruunun heikentyneen voimakkaasti ja ollen jo hyvällä ostotasolla.
Euro on heikentynyt dollariin nähden neljä prosenttia kuukauden takaisesta. Ruotsin kruunu on onnistunut vahvistumaan euroon nähtynä yli kolme prosenttia kahden viikon takaisesta tasostaan.
Tämä on hyvä juttu suomalaiselle sijoittajalle. Jenkeissä yleisindeksi ei ole päässyt helmikuun paniikkirojahduksen jälkeisten huippujen tasoille, mutta Helsinki on uudessa kaikkien aikojen huipussa ja Euroopan yleisindeksitkin ovat korkeimmillaan sitten helmikuun alun.
Tämähän meni siis ihan putkeen. Hämmentävää. Ehkä näiden ja aiempien onnekantamoisteni salaisuus on tauon pitäminen. Kirjoitan tekstin päivän tai kaksi ennen julkaisua, ja tiedän, että en pääse hötkyilemään ja päsmäröimään ennen seuraavaa tekstiä. Ehkä silloin tulee työnnettyä pois päivittäinen toiminnannälkäinen ego, joka haluaa nähdä vauhtia ja vaarallisia tilanteita monta kertaa päivässä sellaisissakin tilanteissa, missä oikeastaan mitään merkittävää ei tapahdu. Se pakottaa keskittymään lillukanvarsien sijaan vähän isompaan kuvaan.
Öljyn hintakin on pysynyt noususuunnassa, Brent kolkuttelee jo 80 dollarin rajapyykkiä, Teksas on yli 70 taalan. Perinteisesti osakkeiden kanssa samaan suuntaan liikkuva USDJPY eli taala versus Japanin jeni on pysynyt noususuunnassa.
Yleinen näppituntuma on, että heikentynyt talousdata Euroopassa on saanut Euroopan Keskuspankin (EKP) varovaisemmaksi. Innokkuus pakitella kevyestä rahapolitiikasta on hyytynyt suhdannebarometrien laskun ja odotuksia heikomman inflaation takia.
Alkuvuonna kirjoitin vuoden yhden isoimman riskitapahtuman olevan EKP:n 14. kesäkuuta pitämä kokous. EKP:n uskotaan haluavan ilmoittaa hyvissä ajoin, miten velkakirjojen osto-ohjelman supistamista tullaan toteuttamaan. Jonkinlaisia reunaehtoja ja niistä pääteltävissä olevia aikaikkunoita tultaneen ilmoittamaan tuona päivänä. Vaikka nyt tunnelma on positiivinen, voi hyvin olla, että käytännön syistä EKP ei voi edes heikentyneen taloustilanteen takia jatkaa ostoja aiemmin vihjattua pitempään. Tämä olisi markkinoille negatiivinen yllätys. Tähän varmasti palaan seuraavassa artikkelissani.
Gurupeesaus
Gurupeesaus on ikivanha ajatus. Lahjakkaina pidettyjen sijoittajien apinoiminen voisi teoriassa tuottaa sijoittajalle rahaa, JOS lahjakkuutta on oikeasti olemassa, ja sijoittaja on osannut poimia sellaiset apinoitaviksi. Käytännössä myös kaupankäyntiviiveet aiheuttavat ongelmia.
Koska gururahastonhoitajat ja hedge-rahastot raportoivat omista sijoituksistaan viiveellä ja kerran neljässä vuodessa, apinointitoimet ovat väkisinkin vähän jälkijunassa. Silti, myöhässäkin perässä hiihtäminen voi tulla halvemmaksi kuin samojen gurujen sijoitustuotteiden omistaminen. Jos joku hedge-rahasto napsii 2 prosenttia vuodessa palkkiota ja tuotoista vielä 20 prosenttia, sama strategia viivästettynäkin saattaa tuottaa paremman lopputuloksen sijoittajalle. Monissa gugu-ETF:ssä palkkiot ovat alle puolen prosentin luokkaa. Se on huima hinta ETF-avaruudessa, mutta hedge-avaruudessa mitätön.
Viimeisen reilun vuoden aikana guru-ETF:t ovat tuottaneet noin kymmenen prosenttia enemmän kuin yleisindeksi, mutta se voi selittyä kokonaan nettiosakkeiden hyvän imun kautta. Guru-ETFien toimintatapoihin ja sääntöihin tutustuminen voi antaa hyviä vinkkejä oman systemaattisemman osakepoiminnan tai sijoitusstrategian toteuttamiseen. Lisää aiheesta vaikka täältä.
Euroopan velkakirjamarkkinat
Katselin Euroopan valtioiden velkakirjojen omistajatilastoja. Mitä huonommassa ja kriisialttiimassa maineessa maa on, sen enemmän sen velkakirjojen omistus on keskittynyt kyseisen maan pankeille. Näiden ”semi-shithole”-maiden velkakirjoja eivät myöskään halua omistaa euroalueen ulkopuoliset sijoittajat.
Esimerkinomaisesti, 2017 kesäkuun lopulla Italian valtionvelasta italialaiset omistivat 69%, muu euroalue 26% ja euroalueen ulkopuoliset 5%. Sama rivi Espanjalle oli 59%, 31%, 10%. Vastaavasti hyvismaa Hollannin rivi oli 31%, 38%, 30% ja Saksan 47%, 20%, 32%.
Olisi mielenkiintoista ajaa historiadataa läpi ja katsoa, onko ”ulkkarisijoittajien” kiinnostuksen kasvu hyvä merkki, ja onko näillä ulkkarisijoittajamailla havaittavaa osaamiseroa. Linkki taulukkokuvaan on tässä.
PItäisin datan perusteella todennäköisenä, että eurokriisiä ei ole taputeltu vielä. Kriisimaiden velkakirjat kelpaavat lähinnä meille eurooppalaisille. Muut karsastavat niitä.
Sivuvinkki
Sivustovinkkinä Yardeni Research, joka tarjoaa runsaasti erilaisia säännöllisesti päivittyviä graafeja. Sisältö koostuu pääasiassa osake- ja korkomarkkinainformaatiosta ja talousdatasta, mutta mukana on myös eksoottisempaakin dataa: euroalueen keskuspankkijärjestelmän TARGET2-taseita, osakeindeksin presidenttisykli, väestö- ja huoltosuhde-ennusteita ja niin edelleen. Esimerkinomaisesti Saksan DAX30-indeksin huolellinen läpileikkaus ja Suomi.
