Veljenpoikansa Zeus heitti Coeuksen, isänsä ja muut setänsä Tartarokseen kidutettaviksi aika kauan aikaa sitten. Mikä oli sikäli oikein ja kohtuullista, koska Coeus oli osallistunut isänsä Uranuksen kastroimiseen pitämällä tätä aloillaan, kun veljensä Kronos irrotti isänsä munan sirpillä. Itsellänikin kävi peniksen leikkaus mielessä, kun sain Coeus Invest GRIT Erikoissijoitusrahaston lopettamiskirjeen tämän viikon keskiviikkona.
Tosin katselin lähinnä omiin nivusiini päin. Olen nimittäin hokenut 90-luvulta asti, että olen yrittänyt elää elämääni välttelemällä palkkatöitä ja rahastosijoituksia. Sitten laitoin rahaa Petri Deryngin PYN Eliteen, ja menin ehdottamaan myös yhteistyösopimusta Sijoitustiedon kanssa. Tämä meni sikäli hyvin, että vieläkin herään aiheesta välillä öisin omaan huutooni. Suhtaudunkin aivan liian ryppyotsaisesti sopimuksista kiinnipitämiseen, että miun kannattaisi mitään neuvotteluja bisnesmiesten kanssa edes alustaa.
Kun pää oli kerran auki, shippasin sijoitusyhtiöitteni hynkkyä myös ystäväni ex-pokeriammattilainen Jens Kyllösen ja Arimatti Alhangon rahastoon. Alhanko oli ja on vain keskustelupalstojen kautta tuttu. Emme partnereitteni kanssa pitäneet osakepainon nostamista tammikuussa 2022 mitenkään erinomaisena ideana. Mutta ajatuksena oli kerrankin tehdä ”Osta ja unohda ainakin 10 vuodeksi” -sijoitus. Jolloin ajoituksen merkitys ei ole kovin suuri. Lisäksi kuten lähes aina alkuvuodesta olin ruutumyynneillä ottanut omaa sijoitusastettani alas.
Arvelin käytännössä pelkästään tuottosidonnaiseen palkkioon nojaavaan rahastoon liittyväksi riskiksi lähinnä lopettamista, ellei fundi sattuisi heti lentämään. Tämän todennäköisyyden arvioin kuitenkin pieneksi, koska rahastoa merkkasi pyöreästi koko se Jensin lähipiiri, jolla rahaa oli. Toisaalta luulin myös teininä pystyväni pienellä harjoittelulla oppimaan voltin taaksepäin, eikä se koskaan onnistunut. Silti olin hyvin yllättynyt, kun rahaston lopettamisesta ilmoitettiin. Kuusinumeroisten kurien lopullisesta varmistumisesta en sentään miekään ihan joka päivä kuule. Ja itse olisin veivannut rahaston plussalle, vaikka se olisi ajanut miut radikaalisti halvempiin viinoihin.
Kidutusta ei kukaan kestä
En kuitenkaan vaadi Kyllösen ja Alhangon Pohjois-Karjalaan karkottamista tai edes mitään inhimillisempää kohtelua kuten päivittäisiä raipaniskuja loppuelämäksi. He ovat rangaistuksensa saaneet jo nyt. Entisenä omaisuudenhoitajana muistan hyvin, miten muitten rahojen häviäminen sattui paljon pahemmin kuin omien. Miulla menee kaiken järjen mukaan tällä hetkellä erinomaisen hyvin verrattuna Jensiin ja Ari-Mattiin. Omalta omaisuudenhoitouraltani jäi hyvin vähän savuavia raunioita, ja niidenkin entiset omistajat ovat palaneet talonsa nähdäkseni jo unohtaneet.
Kaikilla tämä ei mene tietenkään niin. Jos ihmisellä on Paavo Teittisen moraali tai Laura Saarikosken ymmärrys, ei toisten rahojen häviäminen välttämättä tunnu missään. Eniten halveksumani rahoitusalan vitsi onkin ”Tänään hävisimme paljon rahaa. Onneksi vain asiakkaitten”. Toki tämä on poliittinen realiteetti isossa osassa rahoitusalan toimijoita. Itse olin valitettavasti liian pehmeä tähän sinänsä bisnesloogiseen lähestymistapaan.
Lisäksi ymmärrän rahaston lopettamispäätöstä enemmän kuin annoin hetki sitten ymmärtää. Vittumaisena eteläkarjalaisena halusin vain kiusata juttuni varmasti lukevaa yhtä suomenruotsalaista vähän. Ihmisillä kun on tietojeni mukaan vain yksi elämä. Sen viettäminen siten, että jokaiseen päivään herääminen ahdistaa, on melko epämiellyttävää. Joten on luontevaa pyrkiä tilanteesta ulos. Itsekin avioerojeni suhteen ihmettelen vieläkin, mikä niiden ottamisessa niin pitkään oikein kesti.
Lopetuspäätökseen varmasti vaikutti myös se, että rahastoyhtiö oli tuomittu tekemään tappiota ennustettavissa olevan lähitulevaisuuden. Jensillä on rahaa niin paljon, ettei se koskaan lopu, mutta Arimatista en tiedä. Kaikilla perheellisillä ei ole varaa yrittää rakkaudesta lajiin. Arvailen tässä pelkästään, mutta pidän mahdollisena, että Kyllönen olisi ehkä pystynyt vielä painamaan, mutta Alhangolta saattoivat loppua tappiollisen toiminnan eväät. Tosin aika rikkinäiseltä kuulosti puhelimessa Kyllönenkin.
Lisäksi kun pataan tulee riittävän pitkään, kärsii normaalilla ihmisellä jossain vaiheessa itseluottamus. Teoreettisesti on mahdollista, että kaupungin toisensa jälkeen kaataneella Kyllösellä on inhimillisiäkin piirteitä.
Kun sijoittaa julkisesti muiden rahoja, tietää että jokaista liikettä seuraa tuhansia silmäpareja ja mokia kommentoidaan välittömästi, mutta julmasti. Vaikka käyttäisit ziljoona tuntia jonkun osakkeen tutkimiseen, niin siitä voi tulla silti paha harhalaukaus. Sitten pitäisi yrittää vielä katsoa asiakkaita silmiin ja kertoa niille, että olet hävinnyt niiden rahoja.
Miulla meni kollegoja osakesijoittamattomaan kuntoon jo 80-luvulla, eivätkä ole likikään kaikki vieläkään toipuneet. Epäilen vahvasti, että ainakin Jensin omaisuudenhoitoura on paketissa, mutta tuskin sentään osakesijoittamisura. Pokeriammattilaisten nimittäin pitäisi kestää varianssia paljon siviilejä paremmin.
Haudoilla tanssijat
Keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa on moni impotentti koittanut parantaa potenssiaan analysoimalla, miten Kyllönen on helppoheikki ja Coeus oli pelkkä källi. Vahingonilo onkin suomalaisen miehen paras ilo. Usein myös ainoa. Enkä jaa linkkejä näihin, koska lihaa syöviä heteroapinoita ahdistaa eniten, kun ne eivät saa huomiota. Vaikka en varmasti pyri mihinkään poliittiseen tehtävään, huomautan tässä yhteydessä kuuluvani edellisessä virkkeessä pilkkaamaani ihmisryhmään. Joten sanon siitä mitä huvittaa, enkä vain sitä, mitä HS Kulttuuri kulloinkin poliittisesti korrektiksi kokee.
Mikä meni Coeuksella pieleen?
Olen edelleen vakuuttunut sekä Jensin että Arimatin analyyttisen suhtautumisen osakesijoittamiseen pätevyydesstä. Mutta puoltatoista vuotta harhalaukauksista paniikkimyynteihin ei välttämättä voi kuitata pelkällä sattumalla.
Pääteoriani on, että pojat kävivät liian ahkerasti jututtamassa toimitusjohtajia. Koska tahallaan väärinymmärtäminen on hyvin suosittua, alleviivaan tässä kohtaa, että toimivan johdon jututtamista voi osakespekulantti tuskin liikaa tehdä. Mutta niiden juttuihin pitää suhtautua hyvin kriittisesti.
Ymmärsin esimerkiksi Witted Megacorpia ja Waystream Groupia ostetun hyvin positiiviselta vaikuttaneen toimivan johdon tapaamisen jälkeen. Nämä, kuten varsin monet muutkin pukumiehet, varmasti valehtelivat näkymistään. Ja meiän pojat uskoivat. Miulle on muuten ihan oikein, että ilman mitään omaa tutkimusta beesasin (onneksi pienellä rahalla) Coeusta näissä. Kyllä se vain niin taitaa olla, että
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll' on myötä,
kun latu on aukaistu edessään –
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.
Toinen ongelmakohta saattoi olla hankenilainen usko siihen, ettei markkinoita voi ajoittaa. Joten aloitettiin rahasto valuaatiollisesti haastavaan aikaan, ja sitten seuraavassa kuussa Vladimir Pieni päätti ryhtyä Katariina Suureksi ja valloittaa Ukrainan.
Itse olen uskossa, että osakkeita voi menestyksekkäästi pitää isommalla painolla sota-aikoina ja pienemmällä painolla hypeaikoina. Kunhan ei koskaan päästä painoa kovin paljon alle sadan prosentin. Tiedän, että Jens pitää ajoittamista mahdottomana. Emme muuten kumpikaan varmasti voi tietää, kumpi on oikeassa.
En ota kastraatiota
Virheistään pitäisi ottaa oppia. En ole ihan varma, mitä tästä prosessista oikein opin. Ehkä sen, että älä nosta osakepainoa, jos tilanne tuntuu epävarmalta. Missään tapauksessa en muniani mene leikkaamaan. Kyllä pelkkä vasektomia saa riittää.
Rahastosijoituksiin toki suhtaudun entistäkin epäluuloisemmin. Kovakuluisiin piiloindeksirahastoihin kuitenkin suhtaudun samalla tavalla kuin ennenkin.
P.S. Eniten prosessissa harmittaa, että laitoin Sijoitustiedon Teerenpelit jäihin Jens Kyllösen vierailua odotellessa. Jonka toteutuminen koskaan näyttää tällä hetkellä epävarmahkolta.
