”Liberaali. Synnissä elävä skeptinen ateistisaarnaaja. Harrastus- ja yleissivistysmielessä sijoittava finanssialan opiskelija. Suvakki fag hag.” – kuvailee Laura Linkoneva itseään omaa nimeään kantavassa vanhassa blogspotin blogissaan. Laura on entinen Nuorten Osakesäästäjien puheenjohtaja ja kirjoittaa tätä nykyä suosittua blogia myös Kauppalehteen.
Sijoitustieto haastatteli Lauraa mm. sijoitusuran alkuvaiheista, sijoittamisen saaman mediahuomion osalta, sekä mietteistä nykyisen pörssimyllerryksen keskellä.
Mistä sijoitusinnostuksesi lähti?
Mitään käänteentekevää innostumisen hetkeä en muista, mutta päätin toimeentulotuella ja sossun asiakkaana elellessäni, että kunhan opinnot vihdoin amiksessa alkavat ja pääsen toimeentulotuelta opintotuelle niin teen ensimmäisen rahastomerkinnän. Toimeentulotuki estää nimittäin sijoitusharrastuksen, mikä on tietenkin ymmärrettävää toimeentulotuen ollessa viimesijainen tuki ja viimeisin elämiseen tarvittava turvaverkko eikä sillä kuulukaan sijoitella vaikka kuinka tekisi mieli.
Ensimmäisen rahastomerkinnän tein perinteisesti oman pankin 25/75 -rahastoon ja kuten arvata saattaa, pikkuhiljaa kiinnostus ja tietoisuus käppyrää seuraillessa heräsi ja kulutietoisuus ajoi myymään pankin rahaston ja siirtymään kulutehokkaampiin indeksirahastoihin ja suoriin osakkeisiin.
Pidän tähänastisista sijoitusonnistumisista parhaana sitä, että innostuessani sijoittamisesta sain suuren osan opintojen ohella työskennellessä saadusta palkasta siirrettyä arvo-osuustilille. Ne varat ovat edelleen tallessa ja markkinan riepoteltavana. Innostus ei siis ole ollut lyhytkestoinen, vaan päätin jo alusta asti, että arvo-osuustilini on yksisuuntainen eli sieltä ei ilman painavaa syytä rahoja arkikäyttöön nosteta. Myös osingot uudelleensijoitetaan eikä käytetä elämiseen tai spesiaalijuttuihin kuten matkusteluun vaan niihin kerätään rahat erikseen.
Olet ollut näkyvä inspiroija ja sijoittamisen aloittamisen kannustaja, eritoten nuorille ja naisille. Koetko että ilmapiiri on muuttunut muutamassa vuodessa?
Ilmapiiri on muuttunut huikeasti jo ihan vain näinä reiluna neljänä vuonna mitä ”sijoitusskenessä” olen pyörinyt. Varsinkin naisten marssi sijoitusareenoille on ollut mukavaa vaihtelua sikarinkatkuiseen stereotypiaan ja nuorison lisääntyminen sijoitustapahtumissa ja netin foorumeilla on ollut silmiinpistävää. Koskaan ei voi tietää, mutta tuntuu, että nyt mahdolliseen laskumarkkinaan on varauduttu henkisesti alusta lähtien niin paljon, että harvempi karkaa häntä koipien välissä karkuun. Tosin vanha klisee on, että ”this time is different”, joten en laita päätäni tässäkään pantiksi.
Uskon, että naisten ja nuorten lisääntyvä osuus sijoittajissa lisää myös yritysten vastuullisuuspainetta. Tilastojen mukaan etenkin naiset painottavat sijoituspäätöksissään vastuullisuutta miehiä enemmän.
Miten olet kasvanut sijoittajan urasi aikana?
Ennen avasin salkun useita kertoja päivässä F5 pohjassa, nyt pidin kuukauden joululoman salkuista juuri pahimman myllerryksen aikaan. Vaikka päätöksenä on ollut alusta asti pitää isompi paino indeksirahastoissa ja pienempi suorissa osakkeissa, karkasi suorien osakkeiden paino heti sijoitusuran alusta liian korkeaksi suorien osakkeiden ostamisen ollessa hauskempaa. Nykyisin jos jotain ostan niin ajattelen enemmän järjellä kuin tunteella, joten indeksirahastojen paino on kasvamassa tasaisesti haluamaani suuntaan. Edelleen tavoitteesta ollaan jäljessä, mutta pikkuhiljaa indeksipaino lähestyy haluttua 75 %:a.
Neuvosi nyt heiluvilla markkinoilla osakesijoittamisen aloittavalle?
Neuvon kaikkia aloittajia samalla tavalla: aloita nyt laittamalla tasaisesti laajaan järkeväkuluiseen indeksirahastoon. Älä yritä ajoittaa, et onnistu kuitenkaan. Aika tasaa ryteiköt ja tekemällä oppii.
Miten olet suhtautunut kurssilaskuun ja miten siihen mielestäsi pitäisi suhtautua?
Suhtaudun kurssilaskuun todella hälläväliäasenteella. Olen opiskelija, joten lisään salkkuun euroja kun niitä sattuu ylimääräisenä käyttötilillä pyörimään ja kuukausisäästö pyyhkäisee eurot kerran kuussa markkinalle jos olen jotain saanut irrotettua. Nyt syksyllä pidin vähän pörssitaukoa ja käytin rahaa pääasiassa matkustamiseen, mutta päätöksenä on taas palata ruotuun uuden vuoden kunniaksi!
Sijoitusjargon kertoo, että aina on hyvä aika aloittaa sijoittaminen, osakkeet ovat tuottavin omaisuuslaji, aika on sijoittajan paras kaveri, tai että on syytä ostaa kun muut pelkäävät. Miten suhtaudut yleisimpiin pörssiviisauksiin?
Sijoituskliseet lienevät kliseitä koska toimivat, joten komppaan useimpia. Varsinkin korkoa korolle -hokema on lähellä sydäntä ja sitä tuleekin avattua sijoittamisesta kiinnostuneille heti alkuun. Markkinan ajoittamiseen en myöskään usko ja hajauttaminen ja kulujen minimointi on lähellä sydäntä.
Millainen on nykyinen sijoitussalkkusi?
100 % sijoitusvarallisuudesta osakkeissa. Aina. Korkopuolelle en ole vielä kokenut minkäänlaista himotusta. Pörssin ulkopuolella säästelen säännöllisen epäsäännöllisesti ASP-tilille.
Aika lähelle 50 % on suorissa osakkeissa ja 50 % indeksirahastoissa. Rahastoista löytyy niin kehittyneitä kuin kehittyviäkin markkinoita ETF:ien kautta, pohjoismaista superrahastoja ja muutamaa toimiala-ETF:ää Yhdysvalloista ja Kanadasta. Robotiikka tulevaisuuden alana kiinnostaa, mutten ole vielä salkkuun asti saanut ostettua.
Sharevillen nimimerkki on Granny ja sieltä voi Nordnetin salkkuja käydä vakoilemassa. ETF-salkku on ikävä kyllä Lynxillä, joten sitä ei saa esille, vaikka se olisikin näistä se rohkaisevin salkku. Voin sanoa, että olen sielultani todella indeksisijoittaja ja suorat osakevalinnat menevät pääasiassa penkin alle. Indeksivalinnat tehdäänkin järjellä ja osakevalinnat perstuntumalla. Muutamia onnistumisia toki on osunut matkalle, mutta muutaman kerran liian usein on osunut tulosvaroittajaan ja turhan kauan raahasin ERP-ongelmaista Oriolaakin salkussa.
Löytyykö sijoittajan puuliiteristä tuohta kun viima vihmoo poskia? (lainaus Lauran suusta KL-blogista)
Käteispositio on lähes aina nolla ja ostan osingoilla ja kuukausisäästösummalla aina osakkeita. Suoraan tai rahasto-osuuksien kautta. Eli tuohta ei tästä liiteristä löydy vaan olen all in koko ajan. Ehkä jos olisi suoriin osakkeisiin isompi palo niin saattaisi joku summa odotella ostopaikkaa, mutta koska tasainen tylsä indeksisijoittaminen on lähellä sydäntä niin helppo olla koko painolla markkinalla.
Olet puolustellut kirjoituksissasi, sekä somessa ns. tuulipukusijoittajia, sekä todennut osuvasti, että on erittäin haitallista brändätä sijoittaminen vaikeaksi ja ammattilaisten yksinoikeudeksi. Sosiaalisessa mediassa/keskustelufoorumeilla on myös käyty joitakin aktiivisia keskusteluja kokeneiden sijoittajien ja ammattilaisten luomasta muurista uusia sijoittajia koskien. Onko sijoittamisesta puhuminen helppoa?
On haitallista brändätä sijoittaminen vaikeaksi vähintään kauppatieteiden maistereille sopivaksi ydinfysiikaksi tai Wolf of Wall Street -keinotteluksi jos kansankapitalismia ajateltiin juurruttaa suomalaiseen talouskäyttäytymiseen. Ammattilaisten ei pitäisi olla niin ammattiylpeitä, että pelkäävät töidensä tai maineensa katoavan, jos suomalainen oppii itse sijoittamaan vaan tässäkin asiassa pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja kannustaa jokainen lähtökohdista riippumatta sijoittamisen pariin.
Eli todellakin kannustan jokaista vetämään rohkeasti tuulipuvun niskaan ja kyselemään urpoja sijoitusfoorumeilla. Sitä varten ne on! Jokainen on aloittanut joskus ja kysymällä muiden virheistä ei välttämättä toista ihan jokaista virhettä itse.
Seuraa Lauraa:
Twitterissä @LauraLinkoneva!
Nuoret Osakesäästäjät
Lauran blogi Kauppalehdessä
PS. Urpoja voi kysellä esim. Sijoitustiedon keskustelufoorumilla!
