Konkarisijoittaja Kim Lindström on ollut mukana osakemarkkinoilla menestyksekkäästi jo lähes 50 vuotta. Sijoitustieto haastatteli Kimiä hänen sijoitusurastaan sekä -strategiastaan. Haastattelun lopusta löytyy myös Kimin kolme osakepoimintaa Helsingin pörssistä sekä ytimekäs neuvo kaikille sijoittamista harkitseville nuorille.
Sinulla on puolen vuosisadan kokemus osakesijoittamisesta. Miten kaikki alkoi?
Kuten muistelmateoksessani "Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä" (Talentum 2013) kerroin, toimin kolmena kesänä 1960-luvulla Länsisatamassa tavaranmerkitsijänä eli "prikkarina". Korkeiden laiturimaksujen vuoksi laivalastien purkamisessa tehtiin runsaasti ylitöitä. Rahaa tuli ja jotain jäi säästöön opiskelusta huolimatta.
Pitkään verottomat indeksitalletukset olivat ylivoimainen sijoitusvaihtoehto. Vuonna 1967 indeksitalletukseni tuotti 12 prosenttia verottomana, josta yhdeksän prosenttia indeksihyvitystä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. "Liinamaa ykkösenä" tunnettu tuloratkaisu lopetti indeksiehdon käytön ja minun piti keksiä uutta kotia säästöilleni. Kesällä 1968 olin töissä Helsingin Osakepankissa, yksi Nordean edeltäjistä. Pankki aikoi järjestää maksullisen osakeannin ja päätti valistaa henkilökuntansa osakeasioista.
Huomatessani, että pankkiosakkeiden osinkotuotto oli 10 prosentin luokkaa, päätin perehtyä aiheeseen ja hankin kirjastosta luettavaa. Siitä syntyi 11 osakkeen osakesalkku. Ensimmäinen osakehankintani oli Pohjoismaiden Yhdyspankki (Suomen Yhdyspankki vuodesta 1975). Ostin kaksi 10 osakkeen osakekirjaa 13 markalla osaketta kohti. Kulut olivat 1,5 prosenttia ja ostolaskelman loppusumma 263,90 markkaa.
Mieleenpainuvimmat hetket sijoitusurallasi?
Olen kokenut monta ns. kuplaa kuten pankkiosakebuumi 1970-luvun alkuvuosina, kasinotalous 1980-luvun jälkipuoliskolla sekä tietenkin teknokupla. Olen myös kokenut useita pörssiromahduksia. Pitkäaikaisin oli vuosina 1973-1977 ja tunnelmaltaan painostavin vuosina 1990-1992, jolloin pörssin keskimääräinen P/B oli alimmillaan vain 0,5. Silloinen esimieheni Björn Wahlroos julisti, että Helsingin pörssi on kuollut. Koko maailman mittakaavassa pelottavin oli kuitenkin finanssikriisi.
Aina olen tehnyt saman havainnon. Kun osakkeet ovat mielestäni muuttuneet järjettömän halvoiksi tai kalliiksi, on vielä pitkä taival pohjaan tai huippuun. Arvosijoittamisessani kontraamisella on keskeinen osa. Menen mielelläni päinvastaiseen suuntaan kuin sopulilauma, vaikka pelottaisikin. Aina olen aloittanut ostot tai mynnit liian aikaisin. Average down -strategia on kuitenkin johtanut hyvään lopputulokseen. Elämäni parhaat sijoitukset on tehty pörssiromahduksissa. Ehkä sen havainnon ansiosta pystyn pitämään hermot kurissa, kun muut panikoivat.
Olen aina ollut kiinnostunut osinkojen kehityksestä, mistä joskus kuulin ivallisia kommentteja kasinokaudella ja teknokuplan aikana. Silloinhan kaikkien piti tehdä nurkanvaltauksia tai maailmanvalloitusta. Teknokuplan aikana en syttynyt lainkaan IT-osakkeista. En ymmärtänyt osakkeiden hinnoittelua, tuskin edes niiden liiketoimintaa. Pysyin "epämuodikkaissa" voitollisissa suuryhtiöissä. Syntyi kitkaa silloisten kollegojeni kanssa, jotka halusivat siirtää hoidossamme olevat asiakasvarat tekno-osakkeisiin. Aluksi tuntui kurjalta, kun tekno-osakkeet nousemistaan nousivat. Pari vuotta myöhemmin hymy oli herkässä. Perinteikkäitä osakkeita ostettiin jälleen innolla ja tekno-osakkeet olivat menettäneet jopa 80-90 prosenttia arvostaan.
Sydän löi tavallista tiheämmin syksyllä 2008. Olimme perheeni kanssa lähdössä Japaniin ja samalla alkoi tulla hälyttäviä uutisia kolmesta välittäjästämme Glitniristä, Kaupthingista ja Carnegiesta. Pelkäsimme, että nämä yhtiöt kaatuvat, kuten tapahtuikin, ja että sijoitusluotot irtisanotaan, mikä olisi voinut johtaa osakkeiden dumppaamiseen silloisiin "Aku Ankka"-noteerauksiin. Välittäjämme menivät pikavauhtia vaihtoon. Helsingin pörssin 50 prosentin lasku vuonna 2008 aiheutti myös sydämentykytystä. Yhtiömme Cardian liiketoimintaan nähden suuri osakesalkku aiheutti mittavia alaskirjauksia, jotka uhkasivat nollata yhtiön oman pääoman. Teimme kaiken varalta suunnitelma B:n, johon onneksi ei tarvinnut turvautua.
Sijoitusstrategiasi? Miten se on kehittynyt matkan varrella?
Pidän tilastoinnista, joten minulla oli jo 1960-luvulla konekirjoitettuja ja käsin tehtyjä taulukkoja mm. osingoista, osakeanneista ja osakepääomista. 1960-1970 -luvuilla ja ehkä vielä 1980-luvullakin kiinnitin ehkä liian yksipuolisesti huomiota pelkästään osakkeen hintaan. Tähän tosin vaikutti se, että sijoitustoimintani alkuvuosina kenelläkään ei ollut tietoa yhtiöiden todellisesta kannattavuudesta. Hyvinä vuosina vaihto-omaisuuden aliarvostusta eli varastovarausta kasvatettiin ja huonoina vuosina sitä purettiin. Tieto varastovarauksesta oli liikesalaisuus. Voittoa näytettiin sen verran kun mitä oli päätetty jakaa osinkona.
Arvosijoittamisen käsite valkeni minulle vasta paljon myöhemmin, jolloin totesin olleeni tietämättäni arvosijoittaja alusta lähtien. En ole koskaan uskonut markkinoiden olevan aina oikeassa. Edesmenneellä Jouko Bradella oli tapana sanoa, että pörssi on 20-prosenttisesti faktaa ja 80-prosenttisesti psykologiaa. Psykologia saa sijoittajia tekemään asioita, joissa usein ei tunnu olevan järjen hiventäkään. Valitettavasti sijoitusammattilaiset (joihin itsekin lukeudun) ovat usein ensimmäisinä liittymässä sokeasti etenevään sopulilaumaan.
Varsinkin heikkoina pörssivuosina laatuosakkeet ovat olleet muita turvallisempia sijoituskohteita, minkä ansiosta yhtiön laatu on minulle tärkeä sijoituskriteeri. Olen toki tietoinen paradoksista, että kaikkien ihailema upea yhtiö on usein surkea sijoituskohde osakkeen kalleuden vuoksi tai että kohtuullista tulosta tekevä epämuodikas ja ehkä hyljeksittykin yhtiö voi usein olla loistava ostokohde. Klassinen esimerkki ensin mainitusta on 65 euroa maksava Nokia loistonsa päiviltä. Suurin osa perheen sijoituksista ovat pitkäaikaisia, jolloin vuotuinen kassavirta eli osingot ja niiden kasvuvauhti ovat keskeisen tärkeitä.
Päätän ennakkoon, mitä haluan ostaa tai myydä ja mikä hinta on mielestäni kohtuullinen. Ostan vain läpikotaisin tuntemieni yhtiöiden osakkeita, mikä suosii kotimaisia maailmanlaajuisesti toimivia yhtiöitä. Rahastoista en välitä. Haluan tehdä sijoituspäätökset itse enkä kaipaa ulkopuolisia tuotonjakajia.
Kirjanne ”Onnistu osakemarkkinoilla (2011)” käsitteli pääosin arvosijoittamista ja sen ylivertaisuutta sijoitusstrategiana. Saako sijoittaja ylituottoa arvosijoittamalla vielä vuonna 2016?
Ilman muuta. Olen aina luottanut siihen, että kotiläksynsä hyvin tekevää palkitaan. Suurin osa sijoittajista toimii tunnepohjalta eikä perehdy kunnolla sijoituskohteisiinsa. Heidän toimintansa näkyy usein markkinoilla kurssien perusteettomina ylilyönteinä. Arvosijoittajalle voi tällöin avautua erinomaisia osto- tai myyntimahdollisuuksia. Lyhyellä aikavälillä arvosijoittaja näyttää joskus hölmöltä, koska markkinapsykologian vuoksi ylilyönnit menevät usein "pitkäksi". Lähes aina osoittautuu, että pölyn laskeuduttua arvosijoittaja olikin oikeassa.
Miten mittaat onnistumistasi osakesijoittajana? Juoksetko kilpaa vertailuindeksiä vastaan?
Poikani kanssa hoidamme perheen 13 salkkua yhtenä kokonaisuutena. En ole koskaan vaivautunut laskemaan osakesijoitustemme tuottoa. Kuitenkin salkkujen yhteenlaskettu arvo on noussut huomattavasti ripeämmin kuin osakeindeksit vastaavilta ajanjaksoilta, joten ilmeisesti olemme pärjänneet indeksille. Käytännössä lähes kaikki varamme on jatkuvasti sijoitettuna osakemarkkinoilla, koska pitkän aikavälin kurssikehitys on aina ollut nouseva eikä pörssin pohjien ja huippujen ennustaminen ole mahdollista. Käytämme luottolimiittejä tavallista mielenkiintoisempia ostotilaisuuksia varten.
Seuraan jatkuvasti talousuutisia ja osakekursseja, joten minua voinee pitää intohimoisena sijoittajana. Tästä huolimatta en kaipaa lisää rahaa. Olen pitkään ollut taloudellisesti riippumaton ja ikääkin on karttunut. Silti tuntuu mukavalta, kun oma sijoitus onnistuu. Sehän osoittaa, että oman analyysin pohjalta tehdyt johtopäätökset olivat oikean suuntaisia.
Miltä sijoitusympäristö näyttää mielestäsi tällä hetkellä?
Suomen talouden vuosia jatkunut surkea tila tai Euroopan vaisu kehitys eivät ole heijastuneet osakemarkkinoihin. Parhaat pörssiyhtiömme toimivat onneksi maailmanlaajuisesti, joskin liikevaihdot ovat pitkään olleet laskussa. Tulosta on tehty lähinnä kustannussäästöillä.
Pörssin elo-syyskuun kausiluontoisesta heikkoudesta ei ollut mitään havaintoa kuluvana vuonna. Osakekurssit ovat olleet nousuvoittoisia öljyn hintaromahduksen aiheuttaman tammi-helmikuun pörssilaskun jälkeen. Myös Brexit synnytti paniikkia markkinoille, mutta silmitön myyntiryntäys kesti vain yhden päivän.
Pörssitilanne on luonnoton, koska korkomarkkinoille tarkoitettuja varoja hakeutuu poikkeuksellisesti myös osakkeisiin. Moni osake tuottaa pelkkänä osinkotuottona yli viisi prosenttia eikä osinkojen odoteta alenevan lähitulevaisuudessa.
Osakemarkkinoiden suurimmat riskit eivät näytä liittyvän lievästi elpyvään maailmantalouteen. Sen sijaan esimerkiksi Brexit-prosessin jatko ja EU:n sisäinen kehitys, Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka, Euroopan pankkiongelmat sekä ehkä ennen kaikkea USA:n presidentinvaali saattavat hermostuttaa markkinoita. Kuvaavaa Donald Trumpin puutteelliselle asiaosaamiselle on, että hän näyttäisi olevan valmis antamaan Putinille vapaat kädet Baltiassa.
Meilläkin julkaistussa Viisas Raha – lehden haastattelussa kommentoit osinkoverotuksen heikkoa tilaa Suomessa. Onko osakesijoittamisen verokohtelu Suomessa yleisesti piensijoittajille reilua? Entä onko valoa parempaan näkyvissä?
Veroasioista olen kirjoittanut paljon. Tyydyn toteamaan, että nimenomaan piensijoittajat näyttävät olevan poliitikoille vapaata riistaa. Kymmenen prosentin suuromistajat eivät maksa osinkoveroa, vakuutuskuoren puitteissa toimivat sijoittajat pystyvät siirtämään verojen maksun hamaan tulevaisuuteen. Monet säätiöt tekevät hyvää ja tarpeellista työtä kustannustehokkaasti. Niiden verovapaus on siten hyvin perusteltavissa, mutta ehkä yleishyödyllisten yhteisöjen määritelmä on liian väljä. En ymmärrä miksi suoraa osakesäästämistä syrjitään rahastosäästämiseen verrattuna. Rahastoyhtiöitä perustavat pankit ja pankkiirilikkeet tulevat varmasti toimeen ilman tällaista piilotukea.
Voisi puhua pitkään Suomen kummajaisesta, listaamattomien yritysten suosimisesta osinkoverotuksessa pörssiyhtiöihin verrattuna. Pörssiin listaudutaan yleensä, jotta voitaisiin rahoittaa tulevaa kasvua. Ilmeisesti talouskasvu ei kelpaa poliitikoille. Nähtävästi he eivät myöskään tue osakekaupan julkista valvontaa tai pörssiyhtiön velvollisuutta tiedottaa toiminnastaan. Verottajan suosimat listaamattomat yhtiöt voivat toimia kokonaan julkisuudelta piilossa. Olemme vuosien saatossa voineet panna merkille, kuinka vajavainen poliitikkojen asiantuntemus on osakekysymyksissä. Valitettavasti on siten helppoa vaipua pessimismiin osakeverotuksen järkevöittämisen näkymistä.
Kolme osakepoimintaasi Helsingin pörssistä loppuvuodelle 2016?
Kysymys on todella kinkkinen, koska sijoitushorisonttini on paljon pidempi kuin muutama kuukausi. Minulla ei ole harmaata aavistusta siitä, millä tasolla kurssit ovat loppuvuonna. Usein pörssi on kausiluontoisista syistä vahva joulu-tammikuussa vero- ja tilivuosien vaihtuessa, mutta en uskalla luottaa vanhoihin opinkappaleisiin. Tiedän, että pörssillä on ilmiömäinen kyky yllättää sijoittajia.
Jos minun pitäisi ryhtyä veikkaamaan jotain, ja korostan, että kysymys on vain veikkauksesta ilman todellista tietoa, niin saattaisin poimia sellaisia nimiä, joita kukaan ei odota. En tiedä, onko näiden yhtiöiden kurssikäyristä eloa jo tämän vuoden puolella, mutta varmasti jossain vaiheessa. Menen siis vastavirtaan.
Fortumin osakekurssi on kärsinyt kohtuuttomasti ennätyksellisen alhaisesta sähkön hinnasta sekä sähkönsiirtotoiminnasta saatujen miljardien tuottamattomuudesta nollakorkoaikana. Tunnuslukujen perusteella sijoittajat suhtautuvat hyvin epäilevästi johdon kykyyn käyttää näitä varoja järkevällä tavalla. Itse en olisi yhtä pessimistinen. Osinko saattaa jopa laskea ensi keväänä, mutta taannee edelleen korkean osinkotuoton.
Ramirentin osakekurssi on poikkeuksellisesti kehittynyt paljon heikommin kuin Cramon. Osaselityksenä lienevät suurimman omistajan Nordstjernanin osakemyynnit. Pitkällä aikavälillä vastinpari Cramo-Ramirent kehittyy suurin piirtein samalla tavalla; erot syntyvät asemoinnista eri markkinoilla. Molemmat hyötyvät rakennustoiminnan elpymisestä Suomessa sekä konevuokrauspenetraation nousevasta trendistä. Ramirentin osinkotuotto on varsin korkea.
Telia lienee kolmikon yllättävin valinta. Osake on vahvasti aliarvostettu esimerkiksi kilpailijaan Elisaan verrattuna, mikä pääasiassa johtuu Euraasian korruptio-ongelmista ja tulossa olevasta suuresta sakosta. Vanhalla osingolla osinkotuotto olisi peräti kahdeksan prosenttia, mutta lupaus "vähintään kaksi kruunua" nykyisen kolmen kruunun asemesta enteilee osingon laskua. Jos finanssikriisiä ei oteta huomioon, kurssi on alimmillaan 11 vuoteen.
Kokemuksesi tuomat vinkit nuorille sijoittajanaluille?
Aloita määrätietoinen osakesäästäminen heti! Joku on sanonut, että korkoa korolle -ilmiö on yksi maailman ihmeistä. Kun puhutaan vuosikymmenistä, pienikin pesämuna paisuu uskomattomalla tavalla. Olen itse varattoman yksinhuoltajaperheen kasvatti, eikä mielikuvitukseni vuonna 1968 olisi millään riittänyt tajuamaan, miten vauhdikkaasti vaatimaton alkupääomani tulisi karttumaan pörssissä seuraavien vuosikymmenten aikana.
