Olen julistanut monta kertaa aikovani pelata jatkossa vähän enemmän ja vakavammalla asenteella turnauksia. Turnauspokeri kun on kivaa, vaikkakin tuntituotoltaan minulle käteistä heikompaa tai joissain fieldeissä jopa maksullinen harrastus. Julistaminen on siis sujunut hyvin, toteutus on ollut vähän heikompaa. Pokerimatkailussa on paljon vaativia osia, kuten matkan varaaminen, laukun pakkaaminen ja alkoholinkäyttösuunnitelmassa pysyminen. Jos kahden ensimmäisen riman yli hyppää, on edessä vielä kolmas varsin korkealla oleva sellainen.
Tällä viikolla ei tarvitsisi läppärille jupista saadakseen matkan varatuksi pokeriturnaukseen. Kilometrin päässä kotoani pelataan Fennia Grand Slamia. Suunnitelmissani oli pelata ainakin kolme turnausta, eli tonnin rebuy-Texas sekä Omaha ja viiden kilon Omaha. Myös neljän suora, eli kymmenen purppuran Texasinkin pelaaminen oli harkinnassa. Turnaukset alkavat kahdelta, joten olisi tarjolla livepokeria neljänä päivänä peräkkäin 14-03.30, mikä nyt oikeastaan voi olla parempaa?
Elämä oli viime viikolla hyvin mallillaan. Olin tukevassa fyysisessä nousukunnossa, pokerissa tyytyväinen omasta mielestäni vähän kohentuneeseen suoritustasooni ja sijoitusportfoliollani on hohottanut hyvin. Tämä oli ennen kuin viime keskiviikkona huomasin löytäneeni taas vuosittaisen keuhkoputkentulehdukseni. Olen patologinen huonosti sairastaja, eli jaksan yleensä maata sohvalla korkeintaan päivän pari ja niitäkään ei ilman rommitoteja. Niin sekava en sentään ole, että lähtisin urakoimaan kolmentoista tunnin työpäiviä kasinolle, vaikka kuumetta ei olekaan.
Menin kuitenkin maanantai-iltana kurkkaamaan käteispelejä. Kovasti ilahduin edellisellä viikolla, että kaikki käteispelit Grand Slamin aikaan suditaan Fennia-Salongissa. Casinon alasali nykyisine urheiluscreeneineen ei ole lainkaan samanlainen ahdas jäähelvetti kuin se oli muutama vuosi sitten, mutta kyllä sitä mieluummin pelaisi Camp Noulla kuin Kimpisessä, vaikka Kimpinenkin sinisine ratoineen on ihan kiva paikka.
Mie huomasin 2004, että viisi käteispöytää Fennian yläsalissa tekee paikan ahtaaksi. Nyt oli joku kasinolaisista oivaltanut, että kun Grand Slamin aikana tupa ei ole kuitenkaan täysi, otetaan yksi pöytä pois välistä. Mitä tällainen luova mieli tekee monopoliorganisaatiossa, hämmästyttää minua toki. Joka tapauksessa tällä kattauksella Fennia on tyyliin miellyttävin paikka pelata pokeria mitä tiedän.
Turnauksissa on ollut pelaajia odotusteni mukaisesti, eli parikymmentä kahdessa ensimmäisessä. Käteispelien määrä on ollut varmasti sekä minulle että kasinolle pettymys. Yksi pieni (100 euron minimi 2,5/2,5-blindeilla) omaha on pyörinyt hyvin yskähdellen ja lisäksi pari teksua. Tämä on vähemmän actionia, kuin kesällä on ollut keskimäärin.
Arvasin, että kun kirjoitin sunnuntaina päiväkirjaani ”kesäpelit ovat olleet poikkeuksellisen hauskat”, tämä tuo paikalle kyyläkomppanian. Nitit olivat vielä notkeampia kuin odotin. Omahapöytä maanantaina, joka aukesi kahdeksan huitteilla, oli ylivoimaisesti huonoin, jossa olen tänä vuonna pelannut. Kun tietä Eldoradoon ei ollutkaan näkyvissä, enkä sellaisesta kyllä ollut speksannutkaan, pakkasivat kyylät kimpsunsa, lähtivät kotiin mököttämään ja jättivät minut sutimaan parin muun ammattilaisen kanssa. Harkitsin baariseurueeseen liittymistä, jos pojat lopettaisivat, mutta meillähän oli käteispeliä miellyttävässä Fennia- Salongissa, jossa on myös alkoholitarjoilu. Tumppi ja Petteri ovat mukavia nuoria miehiä ja aika meni rattoisasti pilkkuun asti.
Sklanskyeuroja meistä tuskin kukaan pakkasi kovasti mukaan. Sunnuntaina syntynyt luonnollisesti jäi vähän voitolle. Petteri totesi ammatinvalintansa osin virheelliseksi, koska oli näköjään syntynyt keskiviikkona. Pokeri on hyvässä seurassa oikein hauska peli, vaikka odotusarvo ei aina kovin huikea olisikaan.
Tiistaina oli taas nihkeästi käteisomahalukkaita tonteilla, mutta talutin kädestä pitäen nuoria miehiä pöytään, ja pöytä saatiin auki. Casino Helsinki voisi tarjota minulle pari pöydänavaajapalkintoa esimerkiksi tänään. Olen tänä vuonna pelannut absolutistina paremmalla prosentilla kuin sitten 1990-luvun, mutta kun nyt olen pakotetulla treenitauolla, viihdytän ja lihotan itseäni tehokkaasti, ettei nyt ihan neuvolaan puntariin joudu.
Minulla on ollut aiemminkin teoria, miksi naisia on niin vähän pokerin huipulla, vaikka keskimääräinen tissillinen pokerinpelaaja livepöydissä on selvästi munallista kollegaansa vahvempi esitys. Teoriani sai tukea omahapöytäämme eilen hetkeksi istahtaneelta naispuoliammattilaiselta. Puhuimme paikalla olleen Steve O’Dwyerin kahden miljoonan turnausvoitosta, ja hän sanoi, että ”Jos mä voittaisin kaksi miljoonaa, en mä enää pelaisi. Vois rauhassa kölliä himassa”. Jos mies saa ison turnausvoiton, hän alkaa tavallisesti raivoisasti hakata kaikkia isoja turnauksia ja käteispelejä, mitä vaan löytää. Jos nainen rahastaa kunnolla, hän keskittyy sisustuksen ja vaatekaapin uusimiseen.
En mitenkään tuomitse kumpaakaan lähtökohtaa. Iso turnausvoitto on ollut monille miehille Pyrrhoksen voitto, joka on johtanut vauhdikkaaseen, mutta lyhyeen pokeriuraan. Naiset pitävät rahat, mutta eivät voi tehdä lopullista läpimurtoa huipulle, koska eivät koskaan edes kunnolla yritä. En itse asiassa ole varma, että tunnenko yhtään naista, joka pelaisi paljon pokeria rakkaudesta lajiin, eikä käsilaukun, kenkien tai lasten kalliimpien harrastusmahdollisuuksien kiilto silmissä. Miehiä tunnen itseni lisäksi useita tapauksia.
Suomalaiset supertähdet laskeutuivat käteissaluunaan eilen illalla puolenyön jälkeen. Kun Suomen TOP10- pelaajasta kolme tulee pyytämään miuta isompaan peliin iloisesta, mutta pienestä promillepöydästä, mie sanon tarjoukselle ahneuttani ei. En toki lopullista eitä, koska pelaan mielelläni pokeria suomalaisessa huippuseurassa pelin viihdearvon ja oppimisen vuoksi. Lainaan Ajatusten Aurajokea Juha Helppiä, joka pari vuotta sitten Vegasissa sanoi, että suomalaiset pokeriammattilaiset ovat pääsääntöisesti erittäin mukavaa porukkaa. Minun empiiriset tutkimukseni tukevat samaa näkemystä.
Meidän pikkupöytämme meni poikki, ja istuin kahdeksanneksi pöytään Lauttamus, Patel, Nevanlinna, Ryynänen, Vainionkulma, latvialainen ja Koskinen. Latvialaisesta en tiedä, muut ovat urallaan voittaneet muutakin kuin karkkirahoja. Pöytä tuli täyteen, kun viimeiselle paikalle istahti kuumaa turnausrahaa, eli päivän voittaja, kukapas muu kuin jo mainitsemani Steve O’Dwyer. Stevellä oli siis jo ennestään pari muutakin rahastusta, yhteensä jotain 10 miljoonalla dollarilla yksin liveturnauksista. Turnauksen nelonen oli muuten Timothy ”Tin0Thee” Adams. Pokerisivistyneille nämä ovat hyvin tunnettuja nimiä, vaikka eivät olekaan esiintyneet Tanssissa Tätien kanssa.
Pokeribuumi on tosiaan ohi, koska Fenniassa pyörii kolme ulkomaalaista supertähteä (Emil Patel on Suomessa asuva sellainen), ja lähes koko ykköskentällisemme, mutta suuri yleisö ei ole löytänyt paikalle. Ehkäpä minä onnistun tällä kolumnilla houkuttelemaan paikalle pari tai jopa kolme uteliasta…
Fennia Grand Slam on esimerkki suomalaisesta insinööriosaamisesta. Tuote on aivan erinomainen, ja sitä ei markkinoida juuri mitenkään. Markkinoinnissa on tietysti isona kantona kaskessa Jouni Laiho. Riittävätkö minulla päivät näkemään sen, kun pokeri saadaan pois ”punaisista” peleistä? Aion joka tapauksessa lobata asian puolesta kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa yhteyksissä. Mahdottomilla tarkoitan sitä, että aion rasittaa koohkaamisellani myös toivottomia tapauksia.
Nyt toivon kovasti, että Casino Helsingin kärsivällisyys riittää. Olosuhteet Fenniassa ovat niin hyvät, että tämä generoi väkisin suosiota ajan myötä. Nyt osui kesän ensimmäisiä aurinkoisia päiviä heti elokuun alkuun, ja tämä verotti varmasti käteis- ja turnausosanottoa. Lisäksi olen varma, että osa pelureista luuli, että 2,5/2,5-peliäkään ei ole, vaan 5/5 on pienin ja jäi mökille tämän vuoksi.
Kun Fenniassa järjestetään mikä tahansa turnaus, oli se sitten RockPokeri tai Fennia Grand Slam, käteiset olisi aina syytä pitää samassa saluunassa. Turnauksesta tippuvat ovat yleensä halukkaita pelaamaan käteistä, jos pääsevät pelaamaan tässä ja heti. Jos pitää raahautua alakertaan, matkalla on mahdollisuus kääntyä Mikonkadun terassien suuntaan. Kun normaalit ihmiset saavat kerran maistaa Fennian käteishuumaa, haluavat he sitä lisää yhä uudelleen.
Fennia Grand Slam toimii hyvin, ja aion ottaa osaa siihen jatkossakin niin kauan kuin henki pihisee ja rahat riittää.
