Larry Summers ennakoi jo vuosi sitten, että pumppaamalla biljoonia dollareita amerikkalaiseen talouteen, tulee inflaatio juoksemaan korkeimmillaan sukupolveen. San Franciscon FED on tämän viikkoisessa raportissaan viimein päätynyt samaan päätelmään.
Summers sai odotuksistaan USA:n valtionvarainministeriöltä vihaa niskaansa odottaessaan inflaation nousevan yli viiteen prosenttiin vuoden 2021 lopuksi. Syyksi odotuksilleen Summers mainitsi biljoonien dollareiden stimuluspaketit, edut ja PPP-lainat yhdistettynä ohjauskoron laskemiseen nolliin. Summersin odotukset kävivät toteen, mutta ei ennen kuin hän sai Demokraattikumppaniensa vihat niskaan ehdottamalla, ettei hallituksen olisi ollut syytä tulla tavallisen kansalaisen avuksi pandemian takia.
FED on vihdoin myös havainnut ennennäkemättömän elvytyspaketin vaikutuksen inflaatioon. FEDin pääjohtaja Jerome Powell pitkään hehkutti inflaation olevan väliaikaista, mutta se on ollut kaikkea muuta.
Alkuviikosta San Fransciscon FEDin tutkijat julkaisivat raportin USA:n raha- ja talouspolitiikan todennäköisesti olleen vastuussa hintapaineen nousemisesta.
Raportin tavoitteena oli vastata kysymykseen “Miksi USA:n inflaatio on ollut paljon intensiivisempi kuin muiden kehittyneiden valtioiden?”
Tiimi pääsi lopulta seuraavaan lopputulokseen:
Vaikka monet pandemian aiheuttamat vääristymät ovat tavallisia myös muissa maissa, osoitamme, että USA:n inflaatio on noussut nopeammin ja erkaantuu entisestään verrattuna inflaatioon OECD-valtioissa. Etsiessämme selitystä, päädyimme suoran taloudellisen tuen antamiseen pandemian taloudellisen tuhon ehkäisemiseksi.
FEDin tiimi vertasi USA:n inflaatiota OECD:n keskimääräisen inflaatioon ja päätyi tulokseen, jonka mukaan inflaatioiden erotus johtuu USA:n päätöksestä tarjota anteliasta taloudellista elvytystä kansalaisilleen ja yrityksilleen. Ennen pandemiaa USA:n ja OECD:n inflaatio eteni jokseenkin samaa tahtia.
Ensimmäiseksi tutkimustiimi piti huolta, etteivät inflaationumerot johtuneet mittausvirheestä, vaan suorista rahasiirroista, jotka olivat korkeampia USA:ssa kuin muualla.
Erotus on tilastojen mukaan varsin merkittävä. Vuosina 2020 ja 2021 amerikkalaiset kotitaloudet kokivat merkittävää nousua käytettävissä olevissa tuloissaan verrattuna OECD-maihin.
Kuvaajan kaksi piikkiä johtuvat CARES- ja toisesta COVID-elvytyspaketista.
FED ei kuitenkaan usko, että amerikkalaisten olisi pitänyt osoittaa malttia kulutuksessaan, kuten Larry Summers vihjasi. Tutkimustiimin mukaan ilman kulutusta jenkkitalous olisi voinut ajautua deflaatioon ja hidastuvaan talouskasvuun, joiden vaikutukset olisivat olleet vaikeampia hallita.
Tiimi laski myös arvioidun jenkki-inflaation ilman valtavien elvytyspakettien vaikutuksia. Vihreällä kuvattu virhemarginaali on suuri, mutta tulokset osoittavat USA:n suorien rahasiirtojen vaikuttaneen noin kolmella prosenttiyksiköllä inflaatioon vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä.
Onko FED tällä kertaa myöhässä?
Alliance Bernsteinin entisen pääekonomistin, Joe Carsonin mukaan FED on tällä kertaa pahasti myöhässä taltuttaakseen inflaation. Hän kirjoittaa vuoden 1960 jälkeen vain kolmen pehmeän laskeutumisen onnistuneen, talouden vajotessa yhdeksän kertaa taantumaan. Pehmeä laskeutuminen onnistuu vain FEDin toimiessa ajoissa ja usein, kun taas taantumat aiheutuvat FEDin toimiessa liian myöhään.
Carsonin mukaan yksi ongelmista on Jerome Powellin päätös laittaa Phillipsin käyrä eläkkeelle FEDin päätösten mittarina. Phillipsin käyrän mukaan työttömyys vaikuttaa inflaatioon käänteisesti. Powell uskoo, ettei työmarkkinoiden ja inflaation välillä olisi johdonmukaista mallia.
Vuoden 1994 tilanteen arviointi olisi voinut auttaa FEDiä päätöksenteossa, muttei sitä päätetty käyttää.
Vuonna 1994 FOMC-kokouksessa Alan Greenspan totesi: “Edessämme on testi siitä, onko inflaatio Phillipsin käyrä-ilmiö vai monetaarinen ilmiö. Jos se on Phillipsin käyrä-ilmiö, olemme merkittävän inflaation rajamailla, sillä työmarkkinat eivät ole notkahtaneet. Jos se on monetaarinen ilmiö, tällöin inflaatiopaineet olisivat vain välähdys, sillä normaalia alemman kasvun rahan ja luoton määrässä täytyy tarkoittaa jotain.”
Greenspan väitteli kollegojensa kanssa ja tuli päätelmään “meidän täytyy olettaa, että inflaatiopaineet ovat olemassa”. Sen seurauksena FED teki ennalta ehkäiseviä toimia ja nosti ohjauskorkoaan, sillä väärässä olemisesta tulisi liian kallista. Joko hyvällä päätöksellä tai tuurilla, Carson kirjoittaa, jenkkitalous koki pehmeän laskun vuonna 1995 ja pelätty inflaatio ei koskaan päässyt nousemaan korkealle.
Tällä hetkellä Carson kertoo sekä Phillipsin käyrän että monetaarisen inflaation olevan läsnä. Rahan määrä on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana ollut yli 40 prosenttia, nopeammin kuin koskaan aiemmin. Samalla palkkojen nousu on ollut merkittävää ja kestävää. Keskimääräinen palkka nousi viime vuonna 6,7 prosenttia. Palkkojen nousun paine jatkuu työttömyysluvun ollessa suhteellisen alhaiset 3,8 prosenttia.
Carson kirjoittaa nykyisen inflaatiosyklin olevan vuoden 1994 verrokkiaan paljon kehittyneempi ja myös skaalaltaan ja ulottuvuudeltaan selkeästi erilainen. Vuonna 1994 perushyödykkeiden (poisluettuna ruoka ja energia) tuottajahinnat nousivat 15 prosentilla, mutta viime vuonna ne nousivat 29 prosenttia. Greenspanin pahin pelko oli perushyödykkeiden hinnannousu johtaisi yleiseen hintojen nousuun, mutta näin ei vuonna 1994 käynyt. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toisin.
Tuottajahinnat puolivalmisteille (pl. ruoka ja energia) nousivat viime vuonna 23 prosentilla. Tämä on viisinkertainen määrä vuoden 1994 nousuun verrattuna. Kuluttajahinnat ovat nousseet 7,9 prosenttia viimeisen vuoden aikana, eikä Carsonin mukaan pahin ole vielä ohi. Vuonna 1994 kuluttajahintojen nousu ei kiihtynyt, inflaation ollessa sama kuin edellisen vuoden päättyessä 2,7 prosentilla.
Carson kertoo vuonna 2022 poliittisten päättäjien pelikirjan sisältävän pitkälti improvisointia ja rukouksia, toivoen hyvää tulemaa, mutta samalla haluttomuutta soveltaa tarpeeksi tiukkaa rahapolitiikkaa hyvän lopputuleman saavuttamiseksi. Vuoden 2023 lopun odotettu FEDin ohjauskorko on tällä hetkellä 2,8 prosenttia, joka on puolet nykyisestä inflaatiosta. Vuosien 1984 ja 1994 pehmeä laskeutuminen tapahtui ohjauskorkojen ollessa 3-6 prosenttiyksikköä inflaatiota korkeammalla.
Carson kysyy artikkelinsa päätteeksi: Jos inflaatiota reilusti korkeammat nimelliset ohjauskorot auttoivat talouden pehmeään laskuun aiemmin, mitkä ovat todennäköisyydet pehmeälle laskulle, kun tehdään täysin päinvastoin? Mies sanoo todennäköisyyden olevan lähellä nollaa. Päättäjät odottavat työttömyyden olevan vuoden 2023 päätteeksi nykyistä alhaisempi 3,5 prosentin työttömyysluvulla. Miten FED voi odottaa rikkovansa palkka-hinta-syklin (Phillipsin käyrä) aiheuttamatta notkahdusta työmarkkinoilla, hän kysyy lopuksi.
FEDin Jerome Powell on monesti sanonut, ettei rahapolitiikka ole ennalta määrätyllä tiellä. Carson mukaan se on kuitenkin epäonnistumisen tiellä niin kauan kuin inflaation annetaan laukata ohjauskoron pysyessä alhaisina. “Sijoittajia varoitetaan”, Carson päättää kirjoituksensa.
Keskustele keskuspankkien päätöksistä Sijoitustiedon foorumilla.
