Exel Composites ilmoitti tällä viikolla fanfaarien kera, että sen merkintäoikeusanti (80-luvun meklarislangilla kuponkianti) oli reilusti ylimerkitty. Tosin jos myy 0,30 euron tavaraa 0,23 euroon, tämä johtaa tosi usein ylikysyntään. Noh, myönnetään tuuletteluun olleen jotain syytäkin. Olisihan Exelin pörssikurssi voinut painua alle merkintähinnan ja anti mennä pyllylleen kuin Michael Spinks Mike Tysonia vastaan 36 vuotta sitten.
Iron Mike on muuten nykyisin sen verran poikki, että aikoo nousta vielä kehään itseään reippaat 30 vuotta nuorempaa tubettajaa vastaan. Kyllä mie telkkarista Spinksin hedelmäpelisilmiä 1988 katsellessani ajattelin, että Tyson tekee vielä pitkän uran, mutta ihan näin pitkäksi en arvannut. Matsia tosin siirrettiin Tysonin vatsahaavamurheiden vuoksi. Ammattinyrkkeilyn tiedotuspolitiikan tuntien en kokonaan sulje pois mahdollisuutta ottelun siirtämisen virallisen selityksen oikeellisuudestakaan.
Selkosuomi ei vaikuta olevan pörssitiedotteissa optio
Olen lukenut osakeantitiedotteita vielä hiukan pidempään kuin seuraillut Mike Tysonin tyrmäyksiä, tyrmätyksi tulemisia ja korvanpuremisia. Pyrkimys ymmärrettävään ilmaisuun ei ole vielä noussut vallitsevaksi trendiksi.
Merkintäajan päättyessä oli siis varmaa, että anti menee läpi. Jännittävää Exel-spekulantin perspektiivistä oli vain, paljonko toissijaisesta merkinnästä tulee osakkeita. Ensisijaisessa annissahan yhdellä (1) merkintäoikeudella sai merkitä kahdeksan (8) uutta osaketta 0,23 euron hintaan.
Toissijaisessa annissa merkittiin osakkeita nollalla (0) merkintäoikeudella hintaan 0,23 euroa. Kun osakkeen pörssikurssi oli yli 0,30 euron, oli varsin positiivisen odotusarvon betsi osallistua myös toissijaisen annin merkintään. Jos osakekurssi pitäisi, tiliä tulisi seitsemän (7) senttiä per saatu osake.
Exelin alustavassa tiedotteessa ei luonnollisestikaan kerrottu suoraan, miten osakkeet toissijaiset osakkeet jaettaisiin:
(Exel Composites Oyj:n (”Yhtiö”) merkintäetuoikeusannin (”Osakeanti”) lopullisen tuloksen mukaan Yhtiön Osakeannissa merkittiin yhteensä 133 499 474 uutta osaketta (”Uudet Osakkeet”), joka vastaa noin 140,8 prosenttia tarjotuista 94 831 552 Uudesta Osakkeesta, ja Osakeanti oli siten selvästi ylimerkitty. Yhteensä 88 645 256 Uutta Osaketta merkittiin käyttäen merkintäoikeuksia. Jäljelle jääneet 6 186 296 Uutta Osaketta allokoitiin Osakeannin ehtojen mukaisesti toissijaisessa merkinnässä Uusia Osakkeita merkinneille.)
Näitä lukiessa tulee mieleen, että ehkä kuponkiantien päälle räkijät ovat sittenkin oikeassa. Eikä 13.6. tullut Exelin hallituksen lopullinenkaan ratkaisu tehnyt ateistia hurskaammaksi. Sijoitustiedon keskustelupalstalla laskettiin kuitenkin melko rivakasti, että kupongeilla merkinneet saivat toissijaisessa 20,88% osakkeita ensisijaisessa merkitsemistään, mikäli vain olivat merkinneet riittävästi.
Kokonaan ilman kuponkeja merkinneet saivat rahat takaisin tilille, kuten aivan oikein olikin. Lähes ainoa oikea tapa jakaa toissijaisen annin osakkeita on kuponkimerkintöjen suhteessa. Myös ylimääräisten osakkeiden suuntaaminen toimivalle johdolle voidaan pitää verotehokkaana johdon sitouttamisena.
Hilpeähkö pokeritapahtuma oli, että Helsingin liki kaikki tiedostavat sijoittajat merkitsivät toissijaisessa annissa ilman kuponkeja raivokkaasti. Ja saivat kättä naamaan Exelin hallituksen päätöksellä ja antiehtojen mukaisesti.
Mikään muu ei maistu spekulanteille niin hyvin kuin jonkun hönön, kuten Finnairin hallituksen, tarjoamat pikikset. Finnairissa toissijaisessa tuli kuponkeja lähes yhtä paljon kuin ensisijaisessa, mikä oli erinomaisen epäreilua vanhoja osakkaita kohtaan. Ja erinomaisen kannattavaa kaltaiselleni spekulantille, joka löi ensimmäistä kertaa elämässään lentoyhtiöllä limiitit linkkuun.
Mutta valtionyhtiöiltä voi odottaa mitä tahansa. Paitsi tietenkin osakkaiden tasapuolista kohtelua.
Vielä vähän mutkutan antitiedottamisesta: Voisiko joku päättävä taho tai edes joku keskimerkittävä pörssijumala taikoa antiesitteisiin yhtiön osakkeiden lukumäärän onnistuneen annin jälkeen? Tämä on asia mikä yhtiössä annissa muuttuu, kun tulee lisää osakkeita (ja rahaa tilille). Vai onko olemassa jonkun ajatusten Mifidjoen Ohjeistus 666b, jonka mukaan annin tuloksen ollessa ”epävarma”, pitää sijoittajien osata laskea itse uusi lukumäärä. Olen Vanhan Liiton osakesijoittajia, joten olen kiinnostuneempi yhtiön markkina-arvosta kuin esimerkiksi sen ESG-lapuntäyttöosaamisesta tai ensi vuosikymmenen visioista.
Kuponkianti vai suunnattu anti?
Jotkut yleensä osakemarkkinoista paljonkin ymmärtävät tahot ovat vaatineet merkintäoikeusanneista luopumista, koska yleisö kämmäilee niissä niin pahasti. Itse edustan Siperia opettaa -puoluetta tässäkin asiassa. Osakesijoittaminen on riskipeliä ja sen säännöt on syytä opetella. Sijoittajien suojelemiseksi antitiedotteet voisi kuitenkin kirjoittaa selkosuomeksi, eikä 400 euroa per tunti juristien hyvin osaamalla kapulakielellä.
Suunnatut annit loukkaavat osakkaiden yhdenvertaisuutta ja tämä on 1980-luvun yritysjärjestelyitä seuranneelle pyhä asia. Tietenkin CFO:t seurustelevat mieluummin BNP Barabbaksen tai Morgan Kanen geelitukkien kanssa, kuin vastailevat tämän maailman Veli-Pekoille yhtään mitään. Tai ainakaan, että näiden pitää laittaa lisää rahaa peliin, jos aikovat omistusosuutensa säilyttää.
Miulle on myös argumentoitu, että kun ne kuponkiannit laskevat osakekurssia niin pahasti, olisi parempi ottaa suunnattu. Tässä sekoitettiin nähdäkseni kausaliteetti ja korrelaatio. Koska tyypilliset pörssiyhtiöiden hallitukset eivät mielellään pienomistajien kanssa seurustele, toteutetaan oman pääoman ehtoisissa anneissa suuruusluokkaa aina suunnattu anti, jos se vain suinkin mahdollista.
Ellei blackrockeja pallasairit nappaa, yritetään vasta sitten, josko tuulipuvut sentään lämpenisivät. Pallas Airin toukokuun kuponkiannista merkittiin vain 42 prosenttia, mikä sinänsä on vähän hassu määrä. Jos osakemarkkinat olisivat tehokkaat, kuponkianti menisi aina joko täyteen tai tulisi nolla. Tässä tapauksessa kuuluisasta pääomasijoittajayhtiöstä Friends, Family and Fools Ltd. lienee vielä löytynyt laarin pohjalta rahaa.
Nykyisessä markkinatilanteessa merkintäoikeusanti on lähes aina vielä huonompi uutinen kuin suunnattu anti. Se kertoo yhtiön olevan rahoitusvaikeuksissa. Joten markkina-arvo laskee uutisesta ”Ne on epätoivoisia” eikä niinkään kuponkiannista itsestään.
Usein onkin parasta heti antiuutisesta paukuttaa osakkeet laitaan saman tien ja yrittää ostaa kuponkien ja toissijaisen merkinnän kautta halvemmalla takaisin. Huomatkaa ”usein” ei tässäkään tarkoita ”aina”. Riippuu tilanteesta, kuten pokerissakin. Esimerkiksi se mikä toimi Finnairin annissa, ei yksi yhteen toiminut Exelin annissa.
Huomattavaa on vielä, että pörssi on paikka, josta on tarkoituskin vaikeina aikoina kerätä omistajilta rahaa yhtiöön päin. Tämä on yhteiskunnallekin paljon parempi metodi, kuin huutaa valtiota apuun.
Pörssi spekulantteineen palveleekin tärkeää yhteiskunnallista tarkoitusta!
P.S. Olipas mukavaa, kun minun aikani heikoin valtiovarainministeri siirtyi syrjään päivänpolitiikasta. Ja olen siinä pestissä kaikenlaista sosiaalidemokraattista seiväshyppääjää seurannut. Rahapelihistoriaankin Annika Saarikko pääsi julistamalla hymy naamalla maksublokit tuleviksi, vaikka ei selkeästi edes ymmärtänyt, mistä puhui.
Kaikki rahapeliasiantuntijat tiesivät, etteivät blokit tuo rahaa Veikkaukselle eikä edes peliongelmien vähenemistä. Ja juuri näin on muuten käynytkin. Veikkausperheen vastuullisuustoimenpiteillä ja blokeilla on saatu pelaaminen vähenemään ja ongelmapelaaminen lisääntymään.
P.P.S.
Muuten olen sitä mieltä, että osakkeiden halpeneminen on osto- eikä myyntiperuste. Ja suomalaisten pörssiosakkeiden olevan aika laajalla rintamalla hyvin edullisia juuri nyt. Milloin ne mahdollisesti nousevat, keine Ahnung.
26.5.2024: Kaikki väki nukkuu
