Minun on väitetty kirjoittavan sijoituskirjoituksia, jotta osakkeeni nousisivat. Nämä ovat tulleet kyllä enimmäkseen osastolta ”En ole koskaan ostanut osakkeita – enkä osta”. Toinen ryhmä, mistä huutelua on kuulunut, on ”Kirjoitan Kauppalehden keskustelupalstalle vain hehkuttaakseni omia sijoituksiani”.
En lähde selittämään altruistisia motiivejani kansan sivistämisestä. Jätän tarkoituksenmukaisempana viherpesun yrittämisen niille, jotka joutuvat yrittämään tulla valituiksi yleisissä vaaleissa. Varsinkin kun miulla on selkeästi itsekkäitäkin motiiveja, kuten omistamieni yhtiöiden toimivan johdon varpaillaan pitäminen.
BlackRockin sijoitusjohtajan Rick Riederin on myös turha väittää ainakaan miulle, että huoli eurooppalaisten yhtiöiden kilpailukyvystä sai hänet ehdottamaan Financial Timesissa Euroopan Keskuspankille osakkeiden ostoa. Maailman suurimmalla varjopankilla on niin monella biljoonalla osakkeita hoidossaan, että vain EKP:n tason markkinavoimaan vaikuttamisella on sille juuri merkitystä. Muutkin salkunhoitajat muuten toivovat ikuisia nousumarkkinoita. Joten EKP:n jututtaminen osakeostoihin on ihan tarkoituksenmukainen lobbausoperaatio.
Pidin Mustan Kiven vetoa laittaa korkomiehensä promoamaan keskuspankkirahalla osakkeiden ostamista varsin ovelana. Olisi ollut vielä epäuskottavampaa laittaa asialle joku BlackRock's Global Executive Committeen osakejampoista. Toki kysyttäessä Rieder kertoo luultavasti harrastaneensa yksityisajattelua paavoväyrysmäisen pyyteettömästi yhteiseksi hyväksi.
Toki minunkin varallisuuteeni paatuneena osakesijoittajana olisi positiivinen vaikutus, jos EKP oikeasti alkaisi kylvää rahaa osakemarkkinoille. Mutta en näe sitä millään muotoa tarpeelliseksi. Nollakorot pitävät huolen siitä, että osakesijoitukset ovat ylivoimainen sijoituskohde vielä pitkän aikaa. Pokeriväellekin olen aina saarnannut, että kun pöydässä on kaikki hyvin, ei pidä muuttaa mitään.
Valitettavasti elämme aikaa, jossa varallisuuserot kasvavat. Toiset ovat tilanteessa, jossa saavat pankista lainaa parilla prosentilla, ja pystyvät sijoittamaan sen kahdeksan prosentin odotusarvolla. Tämä johtaa väistämättä vaurastumiseen.
Jotkut taas ”sijoittavat” pienet ylijäämänsä Veikkauksen peleihin, eivätkä koske ”riskisijoituksiin” pitkällä tikullakaan - saati omilla rahoillaan. Veikkaus edunsaajineen on toki hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Negatiivisen odotusarvoihin peleihin rahansa laittavan ryhmän varallisuus pysyy korkeintaan paikallaan.
Kun osa ihmisistä vaurastuu ja osan tilanne säilyy ennallaan, alkavat paikallaan junnaavat vaatia muutosta tilanteeseen. Toistaiseksi vähempiosaisten toimenpiteet ovat Suomessa rajoittuneet lähinnä sellaisten äänestämiseen, jotka lupailevat kaikenlaista toteuttamiskelvotonta.
On nimittäin paljon pahempiakin skenaarioita. Esimerkiksi jos joku hallitus alkaa oikeasti toteuttamaan isossa mittakaavassa vastuuttomia lupauksiaan. Lisäksi kun kaikenlaiset lianderssonit ja janimäkelät lietsovat omia viiteryhmiään katkeruuteen, voi toistaiseksi Suomessa varsin hyvänä pysynyt yhteiskuntarauha järkkyä. Ja tällä olisi jo sitten vaikutuksia taloudellisesti riippumattomienkin hyvinvointiin.
Oman pääoman ehtoisen rahoituksen hinnan laskeminen on osakekurssien nousun mahdollinen positiivinen seuraus, jonka merkityksen avaamisessa liikkuville äänestäjille olisi oma hommansa. Nähdäkseni suurelle yleisölle ei mitenkään pysty uskottavasti selittämään, miksi EKP:n pitäisi survoa euroja pitkään nousseille osakemarkkinoille.
En väitä tietäväni, miten nykyisestä nollakorkojen aiheuttamasta luovan tuhon puutteesta ja varallisuuserojen kasvusta päästäisiin eroon. Mutta ainakaan EKP:n osakeostoilla ei saada eurooppalaisia hallituksia ryhtymään tarvittaviin rakennemuutoksiin. Päinvastoin, valtaan nousisi entistä enemmän juoppoja sahureita ja matematiikan painoarvon laskemista vaativia lyhyen matematiikan opetusministereitä.
Euroopan Keskuspankin ei missään tapauksessa pidä ostaa osakkeita. Vaikka sillä olisi Euroopan talouteen marginaalisia hyödyllisiä vaikutuksia, eivät siitä rakenteelliset ongelmat mihinkään häviäisi. Mutta valtaan nousisi entistäkin enemmän Viiden tähden liikkeitä ja muita koomikoita, kuten Italiassa ja Ukrainassa. On näissä tahattomissakin koomikoissa ihan tarpeeksi taloudella kestämistä.
P.S. Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että kirjoituksellani on vaikutusta EKP:n päätöksiin tasan yhtä paljon kuin suomalaisten lehtien pääkirjoituksilla ulkomaisten hallitusten askareisiin. Ihmettelin jo 70-luvulla, kun Etelä-Saimaa tomerasti vaati Jimmy Carterilta milloin mitäkin. Pohdiskelin itsekseni, että ajatteleekohan päätoimittaja itsekään jonkun asiassa vähänkin vaikutusvaltaisen, kuten esimerkiksi USA:n kansalaisen, edes lukevan kirjoituksiaan.
Niin suuruudenhulluja ei Etelä-Karjalassa toki oltu, että Leonid Brežneviltä olisi vaadittu yhtään mitään.
