Koska vajaan kahden vuoden takainen eurokorkonäkemykseni osui reilusti maalin alle, esitän uuden, selvästi korkeamman. Näinhän osakeanalyytikotkin toimivat. Pörssikurssien liikkuessa suuntaan taikka toiseen, tavoitehintoja siirrellään perässä.
Monet tietäjät ovat viime päivinä pelotelleet meitä seitsemän prosentin euriboreilla. Kaikilla jututtamillani korkomarkkinoiden Baba Vangoilla on vaikuttanut olevan sellainen käsitys, että eurokorot määräytyvät joillain markkinoilla. Ja niillähän voi tapahtua mitä tahansa. Lisäksi yhdistävänä tekijänä on ollut euriborin koilliseen osoittavien charttien esittely.
Pääkuvaajassa 12 kuukauden euribor viimeisen vuoden ajalta. Alakäppyrässä koron kehitys koko euroajalta.
Käyrähän näyttää osoittavan koilliseen kuin Suomen entinen oikea käsivarsi. Ymmärrän hyvin, miten patologiset viivojen pidentäjät onnistuvat vakuuttamaan itsensä seitsemän prosentin eurokorkojen relevanttiudesta. Eli ei kun jatkaa käyrää aloittaen mielellään vasta elokuun puolella, niin saa parhaan kulmakertoimen.
Empiiristen tutkimusteni mukaan on kuitenkin niin, että ekstrapolointifriikin keskimääräinen elinikä aktiivisena sijoittajana on jossain talvisodan konekivääriampujan ja 10x vivulla askartelevan päivätreidaajan välillä. Teknokupla 1998-2001 harvensi suomalaisia aktiivisia osakesijoittajia ankarammin kuin jatkosota nuoria miesikäluokkiamme 1941-44. Toisin sanoen Jaakon taikasiemeniä − joista kasvoi pavunvarsi taivaaseen asti – ei ole toistaiseksi löydetty. Vaikka kryptoväki väittääkin sellaisia hodlaavansa.
EKP ja euribor
Jänkäsin hyvin epäuskoiselle väelle 1992 loppuvuodesta, että markkakorot ovat nyt Suomen Pankin käsissä ja laskevat kyllä. Valehtelee pankin johtokunta kansalle ja poliitikoille mitä tahansa. Koska markka oli päästetty kellumaan, keskuspankki voi halutessaan päättää korot tai valuuttakurssin, mutta ei molempia.
Kolmessa vuosikymmenessä suomalaiset ovat sivistyneet. Olen nimittäin saanut paljon paremmalla prosentilla perille teesiä, jonka mukaan eurokorot ovat tosiasiallisesti Euroopan Keskuspankin käsissä.
EKP uskalsi nostaa ohjauskorkojaan nollasta ja sen seurauksena euriboritkin nousivat. Ei varsinaisesti mitään uutta länsirintamalla. Ainakaan niille, jotka rahamarkkinoiden alkeet ymmärtävät.
Euriborithan ovat niitä korkoja, joilla pankit lainaavat rahaa toisilleen. Pankit voivat saada rahaa muitten pankkien, omistajiensa ja asiakkaidensa lisäksi EKP:ltä. Tällä hetkellä EKP:n maksuvalmiusluoton korko on +1,50%. Tähän hintaan kaikki europankit saavat rahaa EKP:ltä niin kauan kuin vakuudet riittävät. Joten pankkien ei kannata lainata markkinoilta tämän kalliimmalla ja tämä pitää eurokorot kurissa ja nuhteessa.
Olen melko varma, että joku oivaltaja tässä kohtaa älähti, että perjantaina kellotettiin 12 kuukauden euriboriksi 2,50%. ”Taas se puhuu pashaa, vaikka ei ole edes pääsiäinen”. Tähän kuitenkin kontraan, että on eri asia ottaa lainaksi vuodeksi ja yön yli. Vähän kulmia pyöristellen voi väittää 12 kk euriborin ennustavan missä EKP:n ohjauskorko on vuoden päästä.
Christine Lagarde on johtokuntineen viestitellyt, että lisää kyytiä kulkureille on korkoihin tulossa, ja tuollainen prosenttiyksikkö lisää nykyiseen voi hyvinkin olla vielä tulossa.
Koronvaihtosopimusten markkinahinnoista voi myös laskea korkoennusteita. Tällä hetkellä ne ennakoivat 12 kk koron olevan vuoden päästä 3,2 prosentissa.
Jos tuleva kehitys on toisenlainen, tästä ei kannata vielä ruveta heiluttelemaan pseudotiedelippuja. Hinnat korkomarkkinoillakin elävät ajan ja tulevien tapahtumien myötä.
Mikä oli sumuista Akin kristallipallossa?
Kun ennustelin tammikuussa 2021 nollakorkojen jatkuvan vielä pitkään, tarkoitin tällä, että yli kahden prosentin ei EKP uskalla korkojaan hilata. Kolmentoista prosentin Helibor-lainoilla sijoittajauransa aloittaneelle kaksi pinnaakin tuntuu nimittäin nollakorolta.
Nyt on menty kuitenkin jo reilusti kakkosen yli, joten voidaan todeta tämän ennustajaukon olleen väärässä. Mitä en ymmärtänyt?
Kun eurovaltiot ovat ylivelkaantuneet, EKP on ollut pakotettu innovatiivisiin ja ei-niin-kovin-markkinaehtoisiin ratkaisuihin. Epäilen vahvasti, että elokuun alussa viritelty Transmission Protection Instrument (TPI) oli se taikasauva, joka sai Frankfurtin väen uskaltamaan painamaan korkokaasua vähän raskaammin.
TPI:n perimmäinen tarkoitus on pitää Italian ja muiden euron ongelmalapsien bondikorot kurissa. Jos näiden pitkäaikaisten velaksieläjien korot nousevat liikaa, ostaa EKP niiden velkakirjoja ja tarvittaessa myy vaikka Saksan bondeja. Näin eivät pääse korkoerot liian suuriksi.
Suomen EU-vastaisten eturintama ei ole muuten tästä juuri pitänyt mellakkaa, vaikka syytä olisi. Ehkäpä EKP on tarkoituksella suunnitellut niin monimutkaisen vekottimen, etteivät laurahuhtasaaret sitä mitenkään tajua? Joka tapauksessa tällainen kriittisen EU-myönteinenkin pitää TPI:tä Pandoran lippaana, jota ei pitäisi koskaan avata. Ja tulonsiirtovälineenä pohjoisesta etelään, jos Pandora kurkkaa sittenkin lippaansa sisään.
Nyt siis EKP luottaa tai vähintään toivoo Italian pysyvän pystyssä nykyisillä koroilla. Ellei sillä olisi TPI-tykkiä takataskussa, ei olisi välttämättä pallit Christinellä näin koviin koronnostoihin riittäneet.
Mihin asti eurokorot voivat nousta?
Eivät ne Italian ja siskojensa ongelmat ole mihinkään varsinaisesti euroalueelta kadonneet.
Keskiluokan ostovoima taas ottaa inflaatiosta niin paljon osumaa, että olemme menossa kohti taantumaa käytännön varmasti. Euroopan hallitukset polttivat elvytysvaransa osin koronassa ja Ukrainan sodassa, mutta pääosin lähinnä äänestäjille kaikenlaisia lahjuksia jakamalla.
Inflaation vuoksi EKP ei voi ainakaan ensi hätään antaa tulitukea taloudelle korkoja laskemalla. Mutta EKP:n on hintavakauden takia lisäksi pakko kantaa huolta euroalueen tilasta.
Mutuilen eurokorkojen katon löytyvän kolmen pinnan hujakoilta. Eli vähän voi mennä ylikin, mutta tuskin kovin paljon. Sieltä sitten taantuman myötä tulevan Via Dolorosa alaspäin. Toivottavasti tyhjänlupaajat eivät voita Euroopassa ihan kaikkia taantuman jälkeisiä vaaleja.
Huomattavaa on, että kirjoitan vain eurokoroista. Yhdysvaltain Keskuspankin FEDin ei tarvitse murehtia Italioitten kaatumisista ja siellä korkoja on varaa nostaa paljon korkeammalle kuin Vanhalla mantereella.
Lisäksi veikkailen inflaation olevan jo pitkälti taittuneen. Teräksen hinta maailmalla on esimerkiksi vuodenvaihteesta tullut alas 40 prosenttia ja puutavara 60 prosenttia. Luulisi pikku hiljaa näkyvän inflaatioluvuissakin. Tämä antaa jatkossa EKP:lle pelivaraa korkojen laskuun.
Itse aion joka tapauksessa jatkaa 80-luvulla asti voimassa olleella strategiallani, eli sitoa edelleen omat lainani mahdollisimman lyhyisiin korkoihin. Ja olla spekuloimatta millään korkokattojen ostoilla.
Odotan osakemarkkinoiden löytävän pohjansa ennen kuin eurokorot kääntyvät laskuun. Milloin tämä mahtaa tapahtua, on miulle sumuista, kuten valitettavasti aina.
Muita suosittelen tekemään osakkeilleen ja luotoilleen, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Mutta joka tapauksessa välttelemään paniikkinappuloiden painelua ainakaan kännissä ja läpällä.
