Olen suorittanut paljon etnistä profilointia pokeripöydässä. Siellä tapaa paljon tuntemattomia, ja useimmilla heimoilla on omat ominaispiirteensä pokerinpelaamiseen. Olen melko varma, että tämä ei ole ollut laitonta, joskin välillä olen sortunut ennakkoluulojen aiheuttamiin virhearviointeihin. Tästä olen maksanut melko paljon sakkoja hätäisten profilointieni kohteille.
Jaan muutamia paljon käyttämiäni profilointeja:
Ranskan juutalaiset liikemiehet
Jos meni Pariisin Aviation Club de Francelle, näitä oli pöydässä vähintään puolet. Lähdin tuntemattoman kanssa oletuksesta, että vastassa tulee olemaan luovia lähtökäsiä, pikkustäkkien syöksyjä millä tahansa ja hit & runeja onnistuneiden syöksyjen jälkeen.
Siihen aikaan kun ortodoksisesti maksimoin tuntituoton odotusarvoani, pelasin tämän ryhmän kanssa hyvin mielelläni. Jotta heidän kanssaan peli sujui leppoisasti, oli tärkeää hillitä itsensä. Heidän pelisuorituksilleen ei saanut nauraa, koska kasvojen säilyttäminen oli heille hyvin tärkeää. Hauska erityispiirre oli, että kulttuuriin kuului, että täytyi pystyä pelaamaan yhtä isoa ja usein kuin heimoveljensäkin.
Heitä ei ollut järkevää syyttää väärinpeluusta muuten kuin brushin kautta ja yksittäisissä jaoissa. Kimppaanhan ne pelasivat liki kaikki, mutta hyvin huonosti. Chippien vaihdossa kannatti myös olla tarkkana. Ranskassa pelatessa on hyödyllistä tarkkailla muutakin reikkiä kuin talon ottamaa, koska molemmat ovat varsin kovia. Strategianani oli pitää puoleni, mutta olla herättämättä yleistä mellakkaa. Mielestäni tämä onnistui melko hyvin, koska vieläkin moikkailevat iloisesti.
David Benyaminen ja Claude Cohenin profiloin aikoinaan alustavasti tähän ryhmään ja he varmasti nauroivat matkalla pankkiin rahojeni kanssa.
Tukholman assyrialaiset
Assyrialaisia ei kannattaisi sekoittaa syyrialaisiin sen enempää kuin karjalaisia savolaisiin, ellei erityisesti halua kyseisen etnisen ryhmän kanssa huonoihin väleihin. He muodostivat ainakin muutama vuosi sitten Tukholman Cosmopol Casinon pelaajakaartin kovan ytimen. Profiloin alustavasti heidät kuten ranskalaiset, mutta pian jouduin muokkaamaan näkemystäni. Vaikka hekin suhtautuivat aloituskäsiin varsin liberaalisti, he pystyivät myös irrottamaan käsistä, varsinkin kun kortteja ei ollut enää tulossa ja he olivat paljon varteenotettavampia kandidaatteja lyömään isojakin bluffeja.
Tämä ryhmä tuomitsi minut varsin pian toivottomaksi kyyläksi. Mie en lisännyt pelaamieni aloituskäsieni määrää, mutta yritin varastella assyrialaisten aarteita aina kun se oli vähänkään loogista. Muistaakseni en varsinaisesti jäänyt koskaan kiinni varkaudesta, mutta kerran näytin Cosmopolilla isommassa hönössä kuin siellä on yleensä sallittua todella rivon pillin, enkä sen jälkeen uskaltanut enää juuri kokeilla. Assyrialaiset nimittäin käsittääkseni vaihtoivat heimon ulkopuolisista pelaajista informaatiota keskenään vähintään yhtä vapaamielisesti kuin suomalaiset Mikonkadulla.
Lontoon kyproslaiset
Victoria Casino lienee edelleen kyproslaisten kantapaikka Lontoossa. Ainakin törmäsin siellä 90-luvulta peräisin olevaan pelikaveriini Stavrokseen viimeisimmän Unibet Openin yhteydessä.
Lontoossa ei saa pelata huonoilla korteilla, se on vastoin paikallista koodia. Tätä myös kyproslaiset noudattivat, ja pelasivat korkeintaan puolet käsistään lämpiminäkin. Sen sijaan hyvästä osumasta ei saanut kunnon kyproslainen missään tapauksessa irrottaa, vaikka vastassa olisi kaikkien kivien emokallio. Joten lähtökohtaisesti kannatti pelata syvillä näitten veijareiden kanssa.
Vuonna 1999 Stavros ja kaverinsa Bambos kävivät Suomessa. Löin kärkisettini varsin syvillä Stavroksen 12-outtista suoranvetoa päin ja keskisettini Bamboksen kärki- ja pohjarattaita päin ja hävisin molemmat. Lisäksi Bambos tiputti miut pääturnauksesta AK vs AK.
Tykkään kuitenkin edelleen pelata näiden veijarien kanssa. Toisin kuin ranskalaisilla, heidän kulttuuriinsa ei kuulu onnettomien yhteensattumien, kuten realisoitumattomien väliinvetojen, yhteydessä kiukuttelu, vaan kyproslainen ratkaisu on kättä taskuun ja pientä mökötystä peliin sanaakaan sanomatta.
Amerikan waspit
Valkoiset protestanttiset amerikkalaiset kaikista tietämistäni etnisistä ryhmistä yliarvioivat pokerikykynsä eniten. He haluavat pelata hyvää pokeria, ja luulevat pelaavansakin sitä. Jenkeille hyvin pelaaminen on sitä, mitä isänsä ja isoisänsä ovat heille opettaneet.
Siihen kuuluu melko tiukasti ja hyvin luettavasti pelaaminen.
On hyvin valitettavaa, että Amerikkaan on niin kovin pitkä matka, pelit verollisia ja amerikkalaisista osaa Eurooppaan asti matkustaa lähinnä heidän pokerinpelaajiensa ylädesiilin ylädesiili.
Amerikan juutalaiset
Otin tämän ryhmän esimerkiksi vain, ettei kukaan lukija lähtisi profiloimaan pelkällä ryhmällä ”juutalaiset”. Tämä saattaa olla se etninen ryhmä, jota vähiten haluan pokeripöytääni, paitsi sivistyneen keskustelun takia.
Venäläiset
Hain sotakorvauksia takaisin Pietarista viime vuosikymmenellä 42 kertaa. Mutta helpolla ne eivät tulleet. Venäläiset haluavat lähtökohtaisesti pelata mitä tahansa älypeliä hyvin, ja mieltävät yleisesti pokerin sellaiseksi.
Suurin yleinen vuoto heillä on pelata pokeria kuten shakkia, eli olettavat vastustajien pelaavan loogisesti ja luulevat, että jokaiseen tilanteeseen on sama optimaalinen siirto, oli vastustaja kuka tahansa.
Jos lähtee pokerissa harrastamaan etnistä profilointia, on syytä ymmärtää, että kaikissa heimoissa on huonoja, keksinkertaisia ja hyviä pokerinpelaajia. Joten jos jää jumiin alkuperäiseen ilman käsihavaintoja tehtyyn profiiliin, huomaa jossain vaiheessa tyrineensä merkkejä tiukalle ja aggressiiviselle sammakonsyöjälle. Sellaisiakin nimittäin maailmasta löytyy.
