Starbucksin take-away kahvi sekä avokadoleivistä säästäminen on sillä tasolla säästämisvinkeistä puhuttaessa, että ne kuuluvat jo memejen ja huumoripuolen tarjotaan. Tästä huolimatta, kun puhutaan kulutuksen vähentämisestä ja henkilökohtaisesta taloudesta, nämä vinkit todellisuudessa osuvat siihen ihan oikeaan ytimeen ja ovat todellisuudessa meme-statuksestaan huolimatta hyödyllisiä vinkkejä. Miksi näin?
Älä osta sitä takeaway-kahvia, niin säästät paljon rahaa! Vaikka vinkit takeaway-kahveista ja avokadoleivistä eivät ole erityisen samaistuttavia suurimman osan meistä arkeen, niissä yhdistyy kaikki kulutusyhteiskunnan turhamaisuudet brändilisästä helppouslisään, joka yhdistyy korkeaan hintaan – ja jatkuvaan pieneen kulutuspuroon, joista lopulta syntyy iso virta – usein täysin huomaamattamme.
Kun säästövinkkejä alkaa keräilemään, jotkut saattavat kulujen viilaamisessa näiden ja muiden säästämisoppien avulla joskus jopa vähän liikaakin innostua säästämisestä. Liika säästäväisyys voi muuttua pihistelyksi ja tehdä itse asiassa elämällesi enemmän haittaa kuin kuluttaminen näihin asioihin. Säästämisvinkkien tarkoitus onkin usein väärin ymmärretty.
Tarkoitus ei ole, että elämäsi pyörii rahan ympärillä, vaan että raha alkaa pyörimään elämäsi ympärillä. Kun näin tapahtuu, rahaa ei tarvitse ajatella arjessa lähes laisinkaan ja samalla säästövinkit eivät ole säästövinkkejä ja aktiivista tekemistä, vaan arkirutiinia.
Hyvää elämää ei saa elämällä kädestä suuhun, mutta samanaikaisesti harva meistä pystyy elämään hyvää ja onnellista elämää kieltäytymällä kaikesta kulutuksesta ja muuttaa metsään erakoksi, vaikka toki joku näinkin voi parhaimmillaan haluta tehdä. Mutta se ei ole tarkoituskaan säästövinkeissä.
Tärkeintä niissä on, että ne laittavat monen meidän kulutuksen sokeat pisteet parrasvaloihin ja nostavat esiin asioita, joita pidämme itsestään selvänä. Usein näistä asioista löytyy myös ne helpoimmat – ja ennen kaikkea oleellisimmat säästökohteet.
Mikä on oikeasti merkityksellistä kulutusta?
Olemme luonnostaan huonoja ymmärtämään suhteellisuutta asioissa, jotka eivät mitenkään selkeästi liity toisiinsa. Tämän takia meissä erittäin paljon vahvoja tunteita ja turhautumista saattaa aiheuttaa alle satasen parkkisakko, mutta emme edes räpäytä silmiämme, kun ostamme uuden auton ja ajamme sen ulos kaupasta auton arvosta samalla sekunnilla kadotessa 4 000 euroa. Tässä ei ole mitään järkeä, mutta emme olekaan rahan kanssa rationaalisia.
Jos oikeasti listaamme koko vuoden kulutuksemme Exceliin, huomaamme erittäin nopeasti kuinka helppoa säästäminen itse asiassa on. Pystyt säästämään kymmenen euroa ruokakaupasta täältä, kaksikymmentä euroa harrastuksista täältä ja viisitoista euroa striimauspalveluista tuolta. Täydellistä. Mutta entä, kun taloutesi on nollattu ja tyhjäkäyntiä ei enää löydy?
Silloin järkevintä on alkaa keskittyä satojen ja tuhansien eurojen kysymyksiin, ei kymmenien eurojen kulutuskysymyksiin. Näihin kysymyksiin keskittyessämme pystymme automatisoimaan triviaalit kulutuspäätökset järkevälle tasolle. Tiedämme automaattisesti esimerkiksi, millaista perunaa ostamme kaupasta viikoittain sekä miksi niin teemme, jotta voimme keskittyä rauhassa niihin merkittäviin isoihin kulutuspäätöksiin, jotka eivät viikoittaisia tai edes kuukausittaisia ole.
Merkittävät säästökohteet ja taloudelliset päätökset ovatkin usein myös niitä, joissa on eniten emotionaalista latausta varattuna samalla kun ostosta teemme. Perunasta tai leivästä säästäminen ja niiden vaihtaminen halvempaan saattaa olla monelle henkisesti paljon helpompaa kuin asunnosta, autosta, häistä, lomamatkasta, lemmikeistä tai lasten kuluista säästäminen. Vaikka loppupeleissä, kaikkiin näihin saa kulutettua huomaamattaan hetkessä enemmän kuin kaikista elämäsi ruokaostoksista pystyt säästämään jokaista kuponkia, punalappua ja senttiä viilaten.
Kun innostumme säästämisestä, saatamme innostua siitä vähän liikaakin, näin unohtaen ison kuvan. Alamme vertailemaan aina kaupassa kilohintoja, leikkaamme kuponkeja tai digikoodeja itsellemme talteen, jotta säästämme seuraavalla kauppakerralla puoli euroa ja keksimme mitä luovempia tapoja kiristää kulutustamme aina pienemmälle ja pienellämme. Monelle tämä tuo itsesään tyydytystä. Silloin tämä on kaiken sen arvoista, koska loppupeleissä kyse ei ole enää rahasta, vaan säästämisen harrastamisesta.
Monelle penninvenyttäminen saattaa kuitenkin kuulostaa tuskallisen tylsältä ja karmealta. Hyvä uutinen onkin, että sinun ei tarvitse rakastua pennin viilaamiseen saadaksesi vähennettyä kulutustasi merkittävästi.
Kuten todettu, ihminen ei ole millään tavalla rationaalinen taloudellinen toimija. Tai rationaalinen toimija oikeastaan laisinkaan. Lempikuvaukseni ihmisestä kuluttajana onkin sanapari: järjettömyydessään ennustettava. Jos alien laskeutuisi maapallolle, todennäköisesti 99 % kulutuspäätöksistä, joita teemme tuntuisi hänestä hullulta. Ihminen voi tehdä yli puolet hereillä oloajastaan työtä, josta ei pidä, jotta saa ostettua yhden esineen, jota käyttää kerran kuukaudessa – ja unohtaa sen jälkeen. Ja haluaa pari kuukautta myöhemmin päästä kyseisestä esineestä eroon.
Toisaalta olemme valmiita maksamaan kyseenalaistamatta 30 000 euroa autosta, jonka ratissa vietämme keskimäärin ehkä kaksi tuntia päivässä. Mutta sängystä, jossa vietämme joka päivä 6–10 tuntia, ja joka vaikuttaa suoraan kaikkeen terveydessämme, emme ole valmiita maksamaan kolmea tuhatta euroa. Se mihin käytämme rahaa ja mistä säästämme on oikeasti aika mielenkiintoista, jos totuttuja rahankulutuskohteitamme alkaa kylmän rationaalisesti miettimään.
Pienet luvut ovat helpompia ymmärtää kuin isot kokonaisuudet
Suurimmalle osalle meistä on vaikeampaa ymmärtää isoja euromääriä kuin pieniä euromääriä, joten moni meistä saattaa kulutuksen kanssa jumittua triviaalien kulutuspäätösten viilaamiseen. Usein isoissa ostoksissa ongelmana on myös se, että meidän on vaikea ymmärtää isojen ostosten kokonaiskustannusta taloudellemme, koska kaikki niistä eivät näy hintalapussa tai pankkitilillämme ostohetkellä.
Otetaan esimerkiksi yleisimmät merkittävät oman talouden ostokset ja samalla monen ihmisen pyhimmät lehmät eli auto ja koti. Sanotaan, että asuntoa varten lainaa saa 2 %:n korkotasolla ja autoa varten 7 %:n korkotasolla. Asuntoa varten otetaan 250 000 euron laina ja autoa varten 50 000 euron laina. Asuntolainaan hankitaan 25 vuoden takaisinmaksuaika ja autolainaan 10 vuoden takaisinmaksuaika. Koron ja ajan takia todelliset kustannukset asunnosta ja autosta sinulle ovat täysin erilaiset kuin, mitä alkuperäisessä hintalapussa luki. Lasketaankin kuinka paljon asunnon ja auton kokonaishinnaksi tulee edellä mainituilla tiedoilla.
Koska asuntolainaan kuuluu usein myös muita kustannuksia koron lisäksi, kuten kuukausimaksu lainan takaisinmaksusta tulee väliin myös tiettyjä yllättäviä kuluja. Suhteellisen konservatiivisilla kuukausikuluilla laskettuna 250 000 euron asunnosta tuletkin korkojen jälkeen 25 vuoden aikana lopulta maksamaan 320 000 euroa! 70 000 euroa enemmän kuin se todellinen hinta, jolla asunnon ostit. Ja tämä kaikki maksetaan sinun tuloistasi. Todellisuudessa maksat siis hinnan lisäksi 2 800 euroa joka vuosi lisää siitä, että otit lainan.
50 000 euron autosta taas 10 vuoden laina-ajalla ja 7 %:n korolla maksettavaksi kokonaismääräksi tuleekin noin 70 000 euroa eli vain kymmenessä vuodessa autosta maksamasi hinta nousi 20 000 euroa. Huomattavaahan tässä on se, että auto myös on menettänyt koko tämän kymmenen vuoden ajan arvoa, joten merkitys varallisuudellesi on äärimmäisen negatiivinen kymmenen vuoden aikana. Asunnon hinta sentään voi nousta, vaikka sekään ei nykypäivänä enää ole samanlainen automaatio kuin historiassa.
Mitä pitempään elät, sen enemmän tulet tekemään taloudessasi oikeasti merkittäviä päätöksiä. Ja kun perusteet ovat kunnossa, on hyvä ymmärtää näiden merkittävien taloudellisten merkitykset talouteesi pitkällä aikavälillä. Vaikka eläisit makaronilla ja halvimmalla sikanautajauhelihalla koko elämäsi, sillä ei ole isossa kuvassa merkitystä taloutesi tasapainoon, jos et tee elämäsi isoimpia taloudellisia päätöksiä samanlaisella pieteetillä.
Useimmiten isoimmat ostopäätökset liittyvätkin ostamiseen lainalla ja pitkäaikaiseen omistamiseen. Monesti auton ja kodin isoimmat kustannukset eivät välttämättä olekaan edes niiden ostosumma, vaan kaikki se lisäkulutus, mikä seuraa tämän ostopäätöksen jälkeen – eli aivan koko tuotteen elinkaari.
Miten sitten löytää järkevä tasapaino kulutuksen osalta? Voit nyt ennakkotilata ensi viikolla 12.11.2024 julkaistavan henkilökohtaista taloutta läpikotaisin käsittelevän Vaurastu viisaasti – rahataidot haltuun-kirjan alekoodilla VAURASTUVIISAASTI20 kustantajani Tammen sivuilta itsellesi syysiltoihin tai vaikka lähipiirille joulupukinkonttiin.
Ja toki, jos et ole vielä lukenut kirjoittamaani Suomen Ekonomien parhaaksi bisneskirjaksi ehdolla olevaa ja jo yli 12 000 kappaletta myynyttä sijoituskirjaa Viisas Sijoittaja – tunne itsesi ja osakemarkkinat, voit laittaa sen samalla ostoskoriin! Molemmat kirjat löytyvät myös kaikista suomalaisista äänikirjapalveluista.
