Olin viikon pelaamassa pokeria Barcelonassa 10-17.9.2006. Pelasin myös EPT Barcelonan, 5000 euron turnauksen, joka oli syy Barcelonan matkaani.
Alkumatka meni mukavasti. Olin päättänyt, etten pelaa pieniä turnauksia, mutta pääturnaukseen oli lippu hankittuna. Oli hyvä, että oli hankittu. Paikan päällä ilmeni, että 5000 euron ja 480 hengen turnaus oli loppuunmyyty ja 50 henkeä jonossa kolme päivää ennen turnauksen alkua. Joten etukäteissuunnitelmani pelata paljon käteispeliä oli ainoa vaihtoehto. Voitin ensimmäisenä käteispeli-iltanani sen verran, että negatiivinen tulos matkalta turnaus huomioonottaen näytti epätodennäköiseltä. Lisäksi pelit vaikuttivat melkoisen reippailta.
Käteispelin pääsy kv. turnausaikana Barcelonassa tosin vaatii kolme H:ta: havaintokykyä, hermoja ja häikäilemättömyyttä. Espanjalaisten käteispelijärjestäjien organisaatiokyky on vielä kehitteillä ja ensimmäisiä käteispelipöytiä voi odotella avautuvaksi viisi kuusi tuntia loppuunmyydyn turnauksen alkamisen jälkeen. Tämän jälkeen arvotaan avattava pöytä ja aletaan lukea nimiä tässä vaiheessa noin viidenkymmenen hengen listalta. Taulun edessä jaetaan lappuja pelipöytiin nimensä kuulleille. Sitten mennään lappu kädessä pöytään, jossa peli alkanee noin puoli tuntia myöhemmin.
Ollakseen listan kärjessä on nimi täytynyt laittaa siihen noin viisi tuntia aiemmin. Etukäteen pöydän avausajankohtaa on erittäin vaikea ennakoida. Ainakaan pelinjärjestäjien arviot eivät ole luotettavia. Lisäksi seuraavaksi avattava pöytä voi olla mikä tahansa, joten nimi kannattaa laittaa kaikkiin peleihin, joita suinkin voi kuvitella pelaavansa.
Viiden tunnin odottelu kasinolla selvin päin näinä 24/7 pelin aikoina on melkoisen raskasta. Suurena vaarana vaanivat kasinon baaritiski ja sen katalonialaiset drinkit. Suomalaisille suurena vaarana on paikallinen tyyli kaataa lasiin viinaa siihen asti kunnes asiakas sanoo, että riittää. Kun on saanut maistaa 80-luvun alkoholipolitiikkaa pakkovesineen ja liikkumiskieltoineen niin helposti tulee mieleen, että onhan lasissa reunat ja siihen voi hyvin lopettaa… Seuraukset pelitaitoihin eivät välttämättä ole kovin positiivisia ja ainakin kuviteltujen ja todellisten taitojen ero tuppaa kasvamaan.
Tätä vaaraa voi välttää käymällä laittamassa nimen listaan hyvissä ajoin ja menemällä turistoimaan välillä. Riskinä on, että pöytä aukeaa odotettua aikaisemmin. Toinen vaihtoehto on mennä hengailemaan taulun eteen ja odotella nimien huutelua. Kun "Peteriä" ei tunnu kuuluvan voi hyvin ilmoittaa olevansa Peter ja ottaa lapun käteen. Kolmas toimiva vaihtoehto on katsoa onko listan kärkipäässä tuttuja pokerinpelaajia. Jos tällainen löytyy, voi käydä kysymässä kaverilta voiko tämä hakea lapun vaikkei tämä itse haluaisi pelata. Ja sitten pelata tämän kaverin sijasta.
Lisäksi raha- ja turnauspeleissä jakajien taso vaihtelee siedettävästä säälittävään. Mutta kuten ystäväni Tom O'Riaian usein sanoo "Sloppy dealers make sloppy players" – kun jakajat ovat huonoja pelaavat pelaajatkin huonosti. Tom on pelannut ammatikseen Pariisissa kymmenkunta vuotta, joten hän tietää mistä puhuu. Tämä pitää täsmälleen paikkansa myös Barcelonassa. Kun pöytään pääsee ovat pelit hyviä. Pelaajat eivät välttämättä ole mieleen aggressiivista peliä haikailevalle, mutta passiivisia maksuautomaatteja löytyy peleistä paljon. Lisäksi nuoret huippupelaajat eivät ikinä jaksa odottaa näitä pelejä, vaan hyökkäävät internettiin, joten pöydät eivät ole täynnä paikalla olevia ulkomaalaisia ammattilaisia.
Turnaus alkoi luonnollisesti reilusti myöhässä ja kun menimme Jari Salosen hakemaan jonossa peräkkäin lippuja saimme vierekkäiset paikat. Eli turnauspaikkoja ei tosiaankaan jaettu satunnaisesti. Pöydästä löytyi myöskin Phil Ivey. Salosen tiputin sitten myöhemmin, mutta Ivey oli hankalampi kaveri. Hän pelaa paljon käsiä, luultavasti liian paljon, mutta hänen flopin jälkeinen pelinsä oli parasta mitä olen nähnyt. Mies pelasi valtavasti käsiä, mutta virheitä flopin jälkeen ei vain yksinkertaisesti tullut. Muut pelaajat tosin pelasivat ennen floppia Iveyta vastaan liian pehmeästi, antaen tämän keskivaiheissa viedä potteja aivan liian paljon pelkällä avausreissulla. Valitettavasti jouduin toteamaan, että noin hyvä en ole koskaan ollut ja tuskin sellaiseksi tulenkaan. Life is a bitch.
Pääsin toiseen päivään vähän alle keskistackilla, mutta ensimmäisessä pelaamassani kädessä löin reissuun UG:sta TT:llä, Marcus Golser Itävallasta löi reissuun buttonista AQo:lla ja minä Marcuksen tuntien maksoin. Kaikkia en olisi maksanut kymppiparilla, mutta Marcuksen kyllä. Hävisin kuitenkin jaon. Tämän jälkeen jäi rippeet jäljelle seuraavaan käteen ja hävisin pieni blindi iso blindi mittelön lievänä suosikkina, tosin olisin maksanut kaikilla käsillä.
Tämän jälkeen totesin, että käteispelien alkuun on sitten se viisi tuntia ja päätin ottaa yhden drinkin odotellessa. Pian seuraan liittyi myös turnauksesta tippuneet Helppi, Wahlroos ja Sahamies, tässä järjestyksessä ja otimme pari muutakin drinkkiä. Lopulta käteispeliin ei sitten ehtinytkään, mutta kasinon baarissa tuli valomerkki. Sitten havaitsin saaneeni liian vähän alkoholia istuttuani vain 10 tuntia baarissa ja kutsuin pojat hotellille jatkoille. Kilpailussa kuka valvoo pisimpään tulin neljänneksi.
Heräsin aamulla tukka hiukan sekaisin. Tai siltä ainakin tuntui, vaikkei sitä juuri olekaan. Päätin, että tänään alkaa raitis elämä, aamiaisen jälkeen voisi mennä vaikka lenkille ja sitten myöhemmin viimeisen illan kuumiin käteispeleihin. Silloin oveen koputti viereisen huoneen Jari Salonen, joka huusi "huonoja uutisia, Elcoteqilta on tullut tulosvaroitus". Jari nimittäin tiesi että olen Kauppakorkeakoulun portfolioteorian oppien mukaisesti tällä hetkellä hajauttanut pörssiosakesalkkuni Elcoteqiin. Vilkaisin varoituksen ja markkinareaktion (-15%) nopeasti ja sitten mieleen tuli HKKK:n oppien sijasta Jere Karalahden opit. Jos asiat menevät huonosti, voi aina nollata tilanteen. Hiukkasen huonovointisena lenkille meno alkoi tuntua kovin vaikealta asialta. Minibaarista löytynyt olut sinetöi suunnitelma B:n.
Jos olen huonosti sisäistänyt finanssiteorian, niin enpä ole kunnolla perehtynyt Jerenkään oppeihin. Jeren perusperiaatehan on, että nollattaessa työpaikalle EI mennä. Minä sen sijaan menin myöhemmin kasinolle, näin saksalaisen ystäväni Alexin rahapöydässä ja jonon kärjessä 20/40 no limit Texasiin ja pyysin häntä ottamaan lapun ja antamaan sen sitten minulle. Ainoa järkevä pokeripäätös, jonka sinä iltana tein oli, että lopetin hävittyäni kaikki eteen ottamani merkit ja vaihdoin rahaksi jäljelle jääneet pelastaen voitollisen viikon.
Tarinan opetuksena on, että erilaisten teorioiden opiskelu ja omaksuminen ei riitä. Niitä täytyy toteuttaa myös käytännössä.
