Lähdin Kings of Tallinniin hyvin huonotuulisena. Lautalla nimittäin arvioin, että vaikka voittaisin sekä pääturnauksen että High Rollerin jäisin viikosta tiistaiaamun sijoituksilleni synkkien pörssiuutisten jälkeen raskaasti kuoppaan. Lisäksi en ajatellut Kimmo Kurkona pelata Tallinnassa kahta finaalipöytää samaan aikaan. Kimmohan suti joku aika sitten samaan aikaan sekä kolmekätistä että headsuppia.
Huonoa tuultani hoitelin jallusilmäisellä Weston Vintagella. Tähän ei-autoilijoille tarkoitettuun juomaan tutustuin tämän vuoden Helsinki Freezeoutin yhteydessä, kun yhden pörssiyhtiön hallituksen jäsen sellaisia pelipöydässä tarjosi. Pokeripöydässä oppii kaikenlaista pokerin ulkopuolellakin hyödyllistä.
Päätin uhrautua joukkueen eteen ja pelata satasen Celebrityn. Tässä turnauksessa on mukana eestiläisiä julkkiksia, joista tosin keskimääräinen poro ei tunne yhtään. Tosin tuskin meidän maisatorppammekaan kovin kansainvälisestä julkisuudesta nauttivat.
Turnausrekisteröinnissä oli pientä hässäkkää, koska netti ei toiminut kunnolla. Hivenen kikattelin sille, että hankitaan ensin uusi turnausrekisteröintiohjelmisto, ja sitten ruvetaan murehtimaan, toimiiko netti. Ei se ole koskaan muuten kunnolla toiminut Eestin sen enempää kuin Suomenkaan pokeriturnauksissa. Tuli ihan kotiolot Mikonkadulla mieleen.
Voisin konsultoida sellaisen varajärjestelmän puolesta, jossa painetaan pahvilappuja, joita jaetaan jokaiseen myyntipisteeseen. Jos flabat alkaa jossain toimipisteessä mennä vähiin, soitetaan lankapuhelimella toisesta kioskista lisää lippuja. Kun kaikki liput on myyty, ilmoitetaan turnauksen olevan loppuunmyyty, tai painetaan lisää lippuja. Tällainen systeemi nimittäin toimi moitteettomasti jo 1990-luvulla.
Tapahtuma oli sikäli hilpeä, että turnausfieldi oli ystävällisesti sanottuna pehmeähkö. Meidän pöydässäkin yksi hyvässä laitamyötäisessä ollut tampio survoi AK:lla ässiä päin 100 BB:tä yhtään miettimättä. En kyllä luultavasti olisi mennyt sisään, ellen olisi kuullut, että turnauksessa on yksi re-entrykin.
Toisen laukaukseni pelasin vähän tarkemmin, mutta ei siinäkään ollut paljon lapsille kertomista. Koska olin vähän väsyksissä, totesin päivän pelit pelatuiksi.
Illemmalla tapasin Kasper Mellasen. En kerro missä, koska jos kertoo missä on turkulaisen nähnyt, tulee seuraavana päivänä tulikivenkatkuisia viestejä. Korostan, että kyseessä ei kuitenkaan ollut rulettipöytä.
Tässä yhteydessä on turha selittää, että jos olen maininnut joskus nähneeni jonkun rullaan merkkejään työntämässä, syynä on ollut halukkuuteni säästää kavereitteni rahoja. Mutta ei hätää, olen oppinut läksyni, ei tarvitse vetää pussia päähän, jos satun kävelemään ruletin ohi. Yritän jatkossa välttää havaintojeni raportointia muista suomalaisista muualta kuin pokeripöydistä.
Tänään kipaisin Hiltonin lähellä olevalla Stockmannilla ruokaostoksilla. Totesin, että Gourmet oli jälleen avattu, hintoja nostettu ja jono oli pitkä. Harmittelin, etten päässyt marraskuun Coolbet Openiin, koska jos silloin oli jo tämä tilanne, olisin ehkä ymmärtänyt ostaa viime päivinä raketoinutta Stockan osaketta.
Sitten katselin Mellasen videoita. Kasperhan on tehnyt gonzo-journalismia pokeriturnauksista sekä laillisille että laittomille (=ulkomaalaisille) pelintarjoajille. Olin niitä muutaman nähnyt kyllä aiemminkin.
Että Kasperin videoista saisi mitään irti, täytyy ymmärtää pokeria. Mutta meille pokeriholisteille kyseessä on laadultaan vähän vaihtelevaa mutta kuitenkin laatutavaraa.
Jos kaipaa asiallista menoa, jossa haastateltujen kirosanat piipataan, eikä alkoholia nautita kuin korkeintaan maltillisesti tunausvoiton jälkeen, kannattaa googlata Veikkaus Mellanen videot. Mitään koostetta en minuutin googlailulla löytänyt, mutta irtovideoita kyllä.
Näkisin muuten, että yhteiskunnassa, jossa kirosanat piipataan, voidaan myös valita patologisia valehtelijoita presidentiksi, koska kansa on selkeästi tekopyhää.
Sitten jos kaipaa kovia huumeita, voi kaivella Kassun muuta tuotantoa esimerkiksi Pokerisivuilta tai Mellasen omalta Youtube- kanavalta .
Selailin tiimikisan osallistujia ja annan perinteisen ensimmäisen kerran parhaan nimen palkinnon joukkueelle ”Knaapinen on Jumala!” Joukkueessa pelaavat Kristian Zitting, Paul Le Cheviller, Teemu Toikkanen ja Markus Ylänne. Nimen keksijä voi tällä viikolla tulla noutamaan yhden kohtuuhintaisen alkoholiannoksen.
Rotten Tomatoes -palkinto menee taas joukkueelle ”Karmeiden pelaajien lista”. On melko keskinkertainen läppä laittaa kivikovalle joukkueelle nimeksi joku ”huonot pelaajat” tai vastaavaa. Joukkueessa sutivat Linda Lahdenpää, Juha Helppi, Emmi Juutilainen ja Henri Juutilainen. Palkinto on sama kuin parhaalle nimelle.
Tarkkailtuani käteispöytiä pelkästään baaritiskiltä käsin, vaikutti siellä käyvän melkoinen sutina. Myös turnauksissa oli sakkia kuin SaiPan maalilla. Näen aiempaa todennäköisempänä, että pääturnauksen puolen millin takuu tulee täyteen. Löisin kyllä edelleen vetoa sen puolesta, että järjestäjät joutuvat laittamaan kättä taskuun.
Vaikuttaa siltä, että edessä on kaikkien aikojen suosituin Kings of Tallinn. Tämä ei ole kovin huonosti, kun pokeribuumi kuihtui ja joidenkin mielestä pokeri kuoli noin kymmenen vuotta sitten.
P.S. Pahin biitti tällä viikolla oli havaintoni kasinon baarihenkilökunnan vaihtumisesta ja Ecussonin (=kuiva ranskalainen omenasiideri) poistumisesta valikoimasta. Olympicin baariin 20 vuoden aikana tippaamani arviolta kymppitonni täytyy siis poistaa taseesta. Ecussonia kävin sitten hakemassa Stockn viinakaupasta. Minibaarin alkuperäissisällön nostin pöydälle. Pitää sitten käydä turnaustauoilla huoneessa, jos janottaa.
P.P.S. Työntäkää Somersbynne niin syvälle, ettei päivä paista. Kyseessä on kuivana mainostettu makea siideri, joka sopii sellaisille, jotka haluaisivat juoda vähäsokerista, mutta oikeasti tykkäävät makeasta.
