Suomalaista lainsäädäntöä tuntevat tietävät hyvin, että lakien valmisteluvaiheessa valiokunnat ovat kuuntelevinaan ko. aiheen asiantuntijoita. Parhaassa tapauksessa nämä ”asiantuntijat” ovatkin hyvin perehtyneitä asiaan. Lähes poikkeuksetta he ovat vähintään asianosaisia, eli käsiteltävällä asialla on merkittävä vaikutus heidän tulonmuodostukseensa.
Ei ole kovin yllättävää, että aikoinaan Euroclear Finland Oy asiantuntijalausunnossaan kannatti monopolinsa säilyttämistä tai Suomen Tilintarkastajat ry maallikkotilintarkastajien poistamista. Kukaan kansanedustaja ei voi olla etukäteen täysin perehtynyt kaikkiin käsiteltävillä oleviin asioihin, joten osa muodostaa näkemyksensä sitten tällaisten omaa etuaan ajavien asiantuntijoiden puolueettomiin näkemyksiin.
Tosin jos eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä, on ”asiantuntijoidenkin” kuuntelu lähinnä läppäosastolla. Esitys on saatu poliittisesti käsiteltyä jo ennen virallista esitystä ja eduskunnan tekemät muutokset hallitusten esityksiin enemmistöhallituksen aikakaudella ovat hyvin harvinaisia.
Asiantuntijoiden mahdollisuudet vaikuttaa lainsäädäntöön ovat luonnollisesti suurimmillaan, jos he pääsevät kuulluksi päättäville tahoille ennen hallituksen esitystä. Suomen Pokerinpelaajat ry:kin on pyrkinyt tällaiseen asiantuntija-asemaan. Oikeille päättäjille olemmekin oma-aloitteisesti päässeet kertomaan näkemyksiämme arpajaislain muutoksista, mutta virallisesti kuultavaksi meitä ei ole pyydetty sen enempää arpajaislain poliittisten ohjausryhmien kuin eduskunnan valiokuntien toimesta. Tällaisesta mahdollisuudesta olemme kyllä maininneet lukuisille relevanteille poliitikoille ja virkamiehille jo pitkään.
Tällä hetkellä on vireillä rahapelimonopolien yhdistäminen. Olin vakuuttunut siitä, että lainvalmistelu menee vanhaan malliin. Eli Veikkauksen, rahiksen ja raviurheilun edunsaajat käyvät vuorollaan kertomassa, että heidän etuisuutensa on turvattava. Kukin lainsäätäjä kuuntelee luonnollisesti erityisen herkällä korvalla omia intressipiirejään. Sitten hetken väännetään poliittista kättä ja päätetään jatkaa vanhaan malliin, kun muustakaan ei ole mahdollista päästä yksimielisyyteen.
Niinpä olin melkoisen yllättynyt, kun kuulin kaksi viikkoa sitten, että eduskunnan hallintovaliokunta haluaa kuulla myös pokerinpelaajien kannan arpajaislain muutokseen. Kuuleminen tuli siis yllätyksenä ja siihen oli aikaa vain neljä päivää.
Yhdistyksen virallisluontoiset esiintymiset ovat yleensä hoitaneet joko puheenjohtaja Rydman tai varapuheenjohtaja Pyysing tai molemmat yhdessä. Willellä hallintovaliokunnan jäsenenä oli vähän nihkeä spotti tulla kuulluksi asiantuntijana omassa valiokunnassaan. Mie olin lähdössä seuraavana päivänä Amsterdamiin matkat ja hotelli maksettuna. Sihteerimme Raevaarakin olisi työmatkalla Tallinnassa. Jos pyydetään kylään, olisi kuitenkin kohteliasta mennä. Niinpä harkitsin yhden yön pikavisiittiä Amsterdamista Helsinkiin. Onneksi hallituksemme jäsen Patrik Strang suostui esittelijäksi, ja minä pystyin rauhassa keskittymään kuopan kaivamiseen Master Classics of Pokerissa.
Rustasimme seuraavan kirjallisen esityksen:
”Suomen Pokerinpelaajat ry
Lausunto Eduskunnan hallintovaliokunnalle 16.11.2016
HE 132/2016 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi arpajaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Suomen Pokerinpelaajat ry (jäljempänä Pokeriyhdistys) kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ensimmäistä kertaa arpajaislain muutoksen yhteydessä. Pokeriyhdistyksen näkemyksen mukaan lain valmisteluvaiheessakin olisi luonnollisesti ollut tärkeää kuulla näkemyksiä myös muilta tahoilta kuin rahapelien edunsaajilta. Pokeriyhdistys pitää myönteisenä, että hallintovaliokunta on omassa käsittelyssään katsonut tarpeelliseksi laajentaa kuultavien joukkoa, ja kiittää saamastaan luottamuksesta.
Rahapeliyhteisöjen fuusiota Pokeriyhdistys pitää myönteisenä asiana. Yhdistyksen näkemyksen mukaan ei ole perusteltua syytä olla mahdollistamatta pokeria ja urheiluvedonlyöntiä samassa pelipaikassa. Pokeri ja urheiluvedonlyönti ovat tosiasiallisesti saman haitta-asteen rahapelejä, eikä pokerin markkinointia tulisi rajoittaa sen enempää kuin urheiluvedonlyönninkään. Kokonaisuutena arvioiden hallituksen esitys vie Pokeriyhdistyksen näkemyksen mukaan Suomen rahapelijärjestelmää terveempään suuntaan.
Pokeriyhdistys haluaa kuitenkin kiinnittää valiokunnan huomiota ongelmapelaajien tilanteeseen. Nykyisen arpajaislain 15§ mahdollistaa vain vuoden mittaisen rajoituksen kasinolle pääsyyn. Tähän säännökseen hallitus ei arpajaislainsäädännön uudistamisen yhteydessä esitä muutoksia.
Pokeriyhdistys katsoo, että jos peliongelmainen pelaaja haluaa itselleen vuotta pidemmän porttikiellon kasinolle, ei ole mitään humaania syytä estää häntä sitä saamasta. Yhdistyksen näkemyksen mukaan tulisi myös tarvittaessa olla mahdollista asettaa pysyvä, poistumaton porttikielto pelin sääntöjen selvistä ja vakavista rikkomuksista kiinni jääneelle pelaajalle. Pokerinpelaajat eivät huijatuksi tultuaan tyypillisesti halua pelata vilpistä kiinni jääneen pelaajan kanssa enää koskaan.
Nykylaki mahdollisti esimerkiksi sen, että todistettavasti huijauksesta kiinni jäänyt pelaaja oli pakko päästää takaisin pelaamaan kasinolle pokerin SM-kisojen yhteydessä. Tämä johti tilanteisiin, jossa kyseisen pelaajan tullessa pöytään muista pelaajista osa nousi pois. On väärin, että rehellisesti ja vastuullisesti pelaavat pakotetaan luopumaan paikasta tai pelaamaan vilpistä tunnetun henkilön kanssa.
Lisäksi nykyinen minimirajoitus kolme kuukautta sekä nostaa pelintarjoajan puolelta kynnystä käyttää estoa järjestyshäiriötapauksissa että tuntuu kohtuuttomalta pienistä rikkeistä. Näin ollen olisi perusteltua, että kolmen kuukauden alaraja tiputettaisiin alemmaksi esimerkiksi kuukauteen. Toistuvissa tapauksissa olisi tällöin mahdollista käyttää pidempiä rajoituksia. Tämä lisäisi kasinotoiminnan harjoittajan liikkumavaraa ja sitä kautta myös kasinon viihtyisyyttä
Pokeriyhdistys esittääkin, että arpajaislain 15§:n viimeinen lause muutettaisiin arpajaislainsäädännön uudistamisen yhteydessä muotoon ”Kielto tai rajoitus on voimassa vähintään kuukauden.”
Nykyinen arpajaislain 15§:
”Pelikasinotoiminnan harjoittaja ei saa päästää pelikasinoon henkilöä ja pelikasinotoiminnan harjoittajan tulee poistaa henkilö, joka on alle 18-vuotias taikka ilmeisesti alkoholin tai muun päihdyttävän tai huumaavan aineen vaikutuksen alainen.
Pelikasinotoiminnan harjoittajalla on oikeus kieltää henkilöltä pääsy pelikasinoon tai rajoittaa hänen pelaamistaan, jos
- häntä todennäköisin syin epäillään pelivilpistä;
- hänen käyttäytymisensä aiheuttaa tai sen voidaan todennäköisin syin epäillä aiheuttavan häiriötä pelikasinon järjestykselle;
- pelaaminen on aiheuttanut tai tulee ilmeisesti aiheuttamaan hänelle taloudellisesta tai terveydellisestä syystä johtuvaa sosiaalista haittaa; tai
- hän on pyytänyt, että pelikasinotoiminnan harjoittaja estää hänen pääsynsä pelikasinoon tai rajoittaa hänen pelaamistaan.
Kielto tai rajoitus on voimassa vähintään kolme kuukautta ja enintään yhden vuoden.”
Tämän lisäksi Pokeriyhdistys kiinnittää valiokunnan huomiota siihen, että pokerin markkinoinnin rajoitukset sekä estävät suomalaisten ammattipelaajien mahdollisuuksia solmia sponsorisopimuksia että johtavat mainostulojen menetykseen suomalaiselta medialta. Pokeriyhdistys toivoo, että seuraavalla kerralla arpajaislainsäädäntöä uudistettaessa arvioitaisiin kriittisesti myös markkinointirajoitusten kielteisiä vaikutuksia suomalaiselle rahapelimarkkinalle.”
Lyhennettynä esitimme lähinnä lainsäädäntömuutosta, joka antaa kasinolle mahdollisuutta antaa sekä nykyistä lyhempiä että pidempiä porttikieltoja. Jälkikäteen kysyttynä sekä kasinon johtaja että pokerimanageri suhtautuivat porttikielto-oikeuden laajentamiseen positiivisesti. On jopa mahdollista, että tämä hankeemme vielä eteneekin. Vähintäänkin Patrikin ansiokas esitys oli kuulemma herättänyt valiokunnassa kiinnostusta.
Miksei tällaista ole kukaan aiemmin esittänyt, vaikka kyseessä on melkoisen no-brainer, jolla tuskin on poliittista vastustustakaan? Vastaus lienee, että ne “asiantuntijat”, joilta mitään tähän asti on kysytty, ovat keskittyneet rahan vaatimiseen itselleen asioiden järkeistämisen sijaan.
Lisäksi toivoimme pokerin rinnastamista haitta-asteluokittelun laskemista, vaikkei se varsinaisesti agendalla ollutkaan. Luonnollisesti haluaisimme jatkossa tulla kuulluksi jo lakien valmisteluvaiheessa.
Vaikka pokerinpelaajille asia on ihan merkityksellinen, yhteiskunnallisella tasolla kyseessä on pikkujutuista. Kuuta taivaalta eli varsinaisia muutoksia rahapelijärjestelmään ei meillä olisi ollut mitään valoa lähteä esittämään, jos joku sellaista jäi kaipaamaan. Tarinan opetus on siinä, että Suomessa on sisukkaalla vääntämisellä mahdollisuus tulla vähintään kuulluksi ja hyvällä tuurilla vaikuttaakin joihinkin asioihin.
Tosin kyseessä on isommassa kuvassa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Kun asiantuntijoina lainsäätäjille esiintyvät ovat useimmiten todellisuudessa puolustamassa vain omia ideologioitaan ja etujaan, ei lainsäädännöllinen kehitys voi olla kovin optimaalista.
P.S. ”Suomalainen maksaa aina velkansa”-kolumnin ajoista on kohta yhdeksän vuotta. Silloin oli pokerinpelaajilla syytä olla enemmän huolissaan käsittelyssä olleista arpajaislain muutoksista. Pokerilobbarin elämä on aika paljon leppoisampaa, kun eduskunnassa on myös kansanedustajia, jotka ymmärtävät pokerin päälle. Vuonna 2008 ei ollut välttämättä yhtään.
