Barcelonan EPT:n tonnin H.O.R.S.E:n aloituspöydässäni oli kolme muutakin suomalaista. Istuin vihaamallani ykköspaikalla, josta ei näe mitä viimeisellä paikalla tapahtuu. Kuten tunnettua raveissa kannattaa istua eturivissä, pokerissa tämä tarkoittaa keskipaikkoja.
Barcassa tämä on tavallistakin isompi ongelma, koska jakaja on ”upotettu” pöytään, joten et näe ykköspaikalta kurottelematta sinua edeltävän vihollisen silmänvalkuaisia stäkistä tai edes actionista puhumattakaan.
Kurkin jakajan selän takaa, että viimeisellä paikalla istui tutunnäköinen jenkki, jonka kanssa olen pelannut sekä Vegasissa että Euroopassa. Sillä oli joku Poker Stars Pro paitakin ja muistelin sen olevan joku vanha mestari. Muistaakseni pelasi tiukahkosti, mutta ei kovin hyvin.
En tietenkään ilennyt kysyä, kuka oli kyseessä. Ensimmäisellä tauolla kävin kurkkaamassa turnaustiketin, joka kaikkien täytyi pitää edessä. Hönömmät jakajat ja ovelammat pelaajat tosin taittelevat sen niin, ettei nimeä näy. Tällä kertaa nimi oli kuitenkin esillä selvästi, ja siinä luki Chris Moneymaker.
Eli kyseessä oli mies, joka vaikutti ainakin jossain määrin pokeribuumin kiihtymiseen voittamalla uskomattomalla nimellä ja satelliittilipulla maailmanmestaruuden vuonna 2003. Näyttää muuten luonnossa aika paljon pienemmältä kuin voittajakuvissaan.
Alkuun pärjäsin turnauksessa hyvin, vaikka pelasinkin yhden jaon seven highta, vaikka oli jo vaihdettu high-lowksi. Samassa pöydässä ollut Jyri Merivirta tunnusti tehneensä saman. Jakaja ei ollut tehnyt hirveää mellakkaa pelin vaihtumisesta ja pelihän näyttää samalta. Toisaalta voisi seurata peliä. Olen varma, että hevosturnauksissa saisi merkittävää etua, ellei koskaan pelaisi väärää peliä. Juuri vaihdot Razzista (R) Studiin (S) ja erityisesti tästä Seven Card Stud Eight-or-Betteriin (E) ovat kriittisiä, kun uudessa pelissä tulee sama määrä kortteja.
Tosin Razzissa aloittaa isoin kortti, ja klassisessa Sevenissä pienin, joten ensimmäisessä seitsemän kortin pelin vaihdossa tästä yleensä herää. Toisessa ei actionille päällisin puolin tapahdu mitään, joten pilkkimiehet ovat usein vetelemässä väärää peliä.
Sitten tuli jako limiittiholdemia. UTG:ssä ollut Moneymaker reissasi ja mie näin suosikkikäteni, eli ässät ja luonnollisesti rereissasin.
Muut kippasivat ja Chris tietenkin otti. Ysikorkuiseen floppiin Chris checkreissasi ja mie vain maksoin. Käteisessä yleensä 3- bettaisin, mutta turnauksessa peli on aika selvä maksu. Tämä käsi on menossa noin kerran kerrasta showdowniin, ja maksimaalista valueta ei tarvitse hakea, vaan voitettuja potteja.
Turnista tuli joku pieni kortti, ja Chris löi ja mie maksoin. Riveristä tuli kalle, ja Moneymaker betsasi vielä kerran ja mie tietysti koppasin ja näin K9o:n, joka riveröi rattaat.
Jos olisin voittanut potin, olisin ollut tupla-averagessa ja erittäin hyvässä asemassa laukkaamaan tosi pitkälle. Nyt jäin kitkuttelemaan vähän alle keskistäkiksi.
Hävettää tunnustaa, mutta jälkikäteen tarkastellen henkinen selkärankani ainakin taipui tässä jaossa, jossa ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Päinvastoin, miusta on vedetty ohi limiittiturnauksissa tuhansia kertoja ja tämä jako oli sarjaa ”business as usual”.
Itse en olisi avannut ”Caninella” tuosta positiosta, mutta olen pärjännyt limiitissä juurikin keskimääräistä tiukemmalla vetämisellä. Ja olen nähnyt avauksia ensimmäisestä positiosta paljon pienemmiltä ja/tai harvemmilta kahden kortin komboilta.
Onnistuin nimittäin toisen kerran peräkkäin pelaamaan Seven High-Lowta tavallisena Seveninä. Monet pelaavat (AT)T:n hilossa, mie en kuin aivan erikoistilanteessa. Nyt ei missään tapauksessa keskipositiosta löysässä pöydässä ollut sellainen kyseessä. Tällä hanskalla siirryin sitten limiittiturnausmaailman helvettiin, eli ministäkiksi. Kauan en tuskaillut, vaan pääsin melko pian eroon muutamasta blindistani Omaha-High Lowssa.
Turnaus ei valitettavasti kerännyt kuin 72 osallistujaa, joista kaksi oli re-entryä. Mitä ilmeisimmin etelässä tykätään mennä ryminällä sisään, eikä pienissä osissa. Tosin vähän pohjoisemmassa eli Ranskassa mixedit ottivat jalansijaa jo vuosikymmen sitten.
Suomen melko suuri joukkue piti turnauksessa hyvin puolensa, kun Jyri Merivirta tuli toiseksi ja Juho Rissanen neljänneksi. Moneymaker ei tässä turnauksessa tehnyt rahaa.
Mastering Mixed Games
Kurkkasin tänään huvikseni, mitä Vegasissa lukemani Dylan Linden kirja sanoikaan K9:llä avaamisesta limiittiholdemissa. Kuusikätisessä Linde vaatisi UTG-avaukseen KQo:n, mikä monesta varmasti kuulostaa liian tiukalta. K9o:lla voi kirjan taulukkojen mukaan avata cutoffista. Pelasimme tuon jaon lisäksi ainakin seitsemällä pelaajalla.
Linden kirja on muuten parempi kuin kehumani Ken Lon ”Mixed Games”. Tai vähintäänkin se on kompaktimpi paketti. Sivuja ei hukata itsestäänselvyyksien tai sääntöjen jauhamiseen. Tarkkoihin strategiaohjeisiin en ota tässä kantaa, vaan jätän nillittämisen spesialisteille. Aika samoilla linjoilla ovat molemmat pokerikirjailijat.
Run It Once -valmentaja käy läpi Limit Hold’Emin (6max), Limit Omaha 8-or-Betterin, PLO 8-or-Betterin (40BB cap), Stud Highn, Razzin, Stud 8-or-Betterin, 2 to 7 Triple Drawn, Badugin, Badeuceyn, Badaceyn ja 2 to 7 No-Limit Single Drawn (40BB cap).
Arvioisin, että kirjan strategiat sisäistämällä biittaa liki kaikki näiden pelien liveringit. En nyt toki puhu mitään Bobby’s Roomista, vaan tavallisten kuolevaisten ringeistä.
Mixedit kotipeleissä
Olen kuulemisen lisäksi nähnytkin, että kotipeleissä pelataan välillä mitä ihmeellisimpiä pokeriversioita. Pokerissakin voittaminen on kivempaa kuin häviäminen, joten kun osaa valmiiksi useita pelejä, on helpompi suostua muiden ehdottamiin eksoottisiin peleihin. Jokuhan voi vaikka yrittää opettaa säännöt peliin, jonka osaat ennestään kuin vettä vaan.
Sinänsä suosittelen pelaamaan kotona sellaisia pelejä, joita on tarjolla muuallakin, että tulee rutiinia isoon maailmaan. Jos sinne on siis joskus menossa.
Lisäksi useiden pelimuotojen opiskelu kehittää yleistä pokeriajattelua. Miten jonkun Badaceyn opiskelu auttaa pottiomahaan jätän kuitenkin muiden pohdiskeltavaksi. Mutta ei sen osaaminen ainakaan haitaksi ole.
P.S. Myös Sampon ja Arton ansiokkaasta mixed-kirjoitussarjasta pääsee hyvin alkuun.
