Aika usein olen kuullut kerrottavan, miten pankit 90-luvun alun lamassa tuhosivat velallistensa yritykset ja omaisuuden. Näitä tarinoita kuunnellessa verenpaineeni yleensä nousee kuten itänaapurimme pienellä suurella miehellä syntymäpäiväänsä seuranneena aamuna. Ei miutakaan nimittäin kukaan pakottanut ottamaan törkeän isoja sijoituslainoja 1980-luvulla. Se, että niitä oli tarjolla persaukisille opiskelijoille, oli tietysti hönöä. Mutta ei niitä samalla lailla väkisin kurkusta alas tungettu, kuten keski-ikäisten bileissä viinaa usein tarjoillaan.
Lisäksi kokonaan viattomat velalliset, jotka varattomina edelleen hoitelevat lama-ajan luottojaan, ovat yhtä helppoja löytää kuin vastuullinen talouspolitiikka viime vuosina Säätytalolta. Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä tuli nimittäin voimaan vuonna 1993. Velkajärjestely kestää kolmesta viiteen vuotta, tai jos pystyy hoitamaan asuntoluoton lyhennyksiäkin, kymmenen vuotta. Vuodesta 1993 on aika paljon yli kymmenen vuotta aikaa. Tosin velkajärjestelyyn ei päässyt eikä pääse, jos velallisella oli esimerkiksi runsaasti rikosperusteisia velkoja tai jos ”velkaantumisen nähdään johtuvan välinpitämättömästä elämäntyylistä”. Itse asiassa velkajärjestelyyn pääseminen on välillä turhankin tiukkaa. Lisäksi velat vanhenevat 15 vuodessa.
Pääsin nuorena poikana pankkiurani lopuksi unelmatöihin, eli realisoimaan velallisten vakuuksia. Mikäpä nyt olisi mukavampaa, kuin myydä lapsiperheen alta asunto pakkohuutokaupassa?
Joka tapauksessa törmäsin hyvin surullisten ihmiskohtaloitten lisäksi myös rikollisiin. Nämä olivat pesseet ja pukeneet luottotietonsa jostain käsittämättömästä syystä säilyttäneitä pultsareita ja taluttaneet nämä pankkiin nostamaan lainoja, joilla sitten ostivat puliveivareiden arvottomia kiinteistökohteita.
Muistan hyvin tontin, jolla piti olla rakennus, mutta siellä kulkikin sähkölinja. Ja kerrostalon, josta oli olemassa osakekirjat ja isännöitsijäntodistus, mutta kuoppaa talolle ei ollut vielä ehditty alkaa kaivaa. Sekä turkulaiset vinolattiaiset kusiluiskat, joista sai markkinahintaan myydessä kuitenkin kymmenesosan alkuperäisestä kauppahinnasta.
Liekkihotellin lapset toimivat siis talousrikollisten bulvaaneina.
Bulvaanien tarve nykypäivänä
Pankkien lopetettua riskinoton antolainauksessaan, ei pankkeihin talutettaville siistiksi puetuille spurguille enää ole juuri kysyntää. Lähinnä siis siksi, etteivät pankit niille mitään luottoa kuitenkaan anna.
Mutta toki hyville bulvaaneille on aina muita virkoja. Nykyaikana heille on käyttöä muun muassa arvottomien golfosakkeiden ja kiinteistöjen ostajina. Näistä juoksevat vastikkeet saa näppärästi katkeamaan, kun tyrkkää Mustan Pekan uusiin käsiin. Vastaanottaja saa tästä yleensä jonkun kertakorvauksen ja on tietenkin teknisesti varaton.
Liiketilojen erikoisoperaatiot
Ellei kiinteistöön saa vuokralaista, joka kattaa siitä menevät kulut, on omistajalla käsissään ongelma. Töölössäkin kävellessään voi huomata, että kivijalkakaupat eivät elä varsinaista kukoistuskauttaan. Kun lähdetään Töölöstä vähänkin matkaa sinne päin, missä sudet ulvovat, tilanne on vielä pahempi.
Kun sinulla on ”sijoituskohde”, joka tuottaa pelkästään negatiivista kassavirtaa ilman oikein mitään vuokraus- tai myyntinäkymiä, on sen dumppaaminen eteenpäin hyvin houkuttelevaa. Joskin luottotiedot kunnossa olevan ostajan löytäminen varsin haastavaa.
Markkinoille on kuitenkin saapunut avuliaita hanslankareita, joilla on intressi ostaa arvottomiakin tiloja jopa positiivisellakin hinnalla. Tämä tosin vaatii tilalta kuitenkin edes jotain vuokratuottoja.
Ensin tietysti lopetetaan vastikkeitten maksaminen. Sitten väistellään taloyhtiön haltuunottotoimenpiteitä eli haastemiestä mahdollisimman pitkään. Yleensä valmiiksi ulosotossa olevat ovat kehittyneet tässä varsin taitaviksi. Haltuunotossa menee tyyliin puoli vuotta, ja helposti siis pidempäänkin. Lopuksi ryypätään tältä ajalta kertyneet vuokratuotot.
Ellei arvottomasta kohteesta ole mitään vuokratuloja, joutuu myyjä yleensä maksamaan ostajalle jotain, jotta tämä suostuu ottamaan pilaantuneen tavaran vastaan. Tätä summaa ei muuten kirjata kauppakirjaan. Eikä ilmoiteta verottajalle eikä ulosottomiehelle.
Maailmassa ei ole ilmaisia lounaita, sillä joku ne aina maksaa. Näissä tapauksessa maksajina ovat kiinteistöyhtiön muut osakkaat kohonneiden vastikkeiden muodossa. Pahimmassa tapauksessa koko kiinteistöyhtiö voi mennä nurin, ja osakkaat menettävät sijoituksensa arvon. Joten bulvaaneille tai muille ulosotossa oleville osakkeensa myyvät eivät varsinaisesti saa uusia ystäviä.
Täytynee alleviivata tässä vaiheessa, että pidän arvottomien osakkeiden myymistä sarjatalousrikollisille eettisesti hyvin arveluttavana.
Varkauden kuntosali
Ystävälläni sarjayrittäjä Pasi Sormusella on onni omistaa kuntosalihuoneisto varkautelaisessa kiinteistöyhtiössä. Toiminta Varkaudessa käyneen perspektiivistä yllättäen pyörii kuulemma ihan näppärästi ja vuokralainen on maksanut vuokransa säntillisesti. Toinen merkittävä omistaja yhtiössä oli Joensuun Kauppa ja Kone Oy. Heidän puolellaan taloa ei ole mennyt ihan yhtä kivasti, vuokrat eivät ole oikein kunnolla riittäneet vastikkeisiin.
Maaliskuussa 2022 JKK oli yhteydessä Pasiin, josko toinen puoli kiinteistöä kiinnostaisi. Ei se oikein kiinnostanut. Mutta Sormunen ymmärsi, että vaihtoehto, että tilat menisivät ulkopuoliselle ostajalle muodollisella hinnalla, oli koko yhtiölle riskialtis. Joten hän tarjoutui ostamaan osakkeet eurolla.
JKK ei koskaan palannut myyntiasiaan. Sen sijaan JKK löysi joensuulaisen yksityishenkilön, jolle myi osakkeet sillä samalla eurolla kesäkuussa 2022. Uusi omistaja ei ole tähän mennessä maksanut ensimmäistäkään vastiketta.
Myydyt osakkeet muodostivat erittäin huomattavan osan yhtiön osakekannasta, joten vastiketulon loppuminen on yhtiön muille osakkaille sangen nihkeätä. Yhtiö perii juuri nyt muilta osakkailta ylimääräisiä vastikkeita ja väistämättä edessä on vastiketason pysyvä nousu. Tämä tarkoittaa suoraan osakkeiden arvon alenemista.
Pasi vähän suivaantui ja lähestyi JKK:ta meilitse. Jojensuun Kauppa ja Kone ilmoitti, että ”Huoneisto on myyty hyvässä uskossa ostajalle, jonka olisi pitänyt pystyä maksamaan vastikkeet saamistaan vuokratuloista.” Ja uhkaili oikeustoimilla, ellei julkisuudella uhkailu ja asiaton viestittely lopu.
Maailma on toisenlainen odotusarvomiehen silmin
Arvailen työkseni, vaihtelevalla menestyksellä. Mutta vedän tottuneesti nopeita johtopäätöksiä, koska pörssi ja pelikaverit eivät ikuisesti odota. Toimin näin siviilissäkin ja tämä ärsyttää suunnattomasti lähiympäristöäni. Toki myös silloin, kun arvasin väärin. Erityisen paljon kuitenkin, jos satuin osumaan oikeaan.
Miulle oli esimerkiksi pienen pohdinnan jälkeen 99-prosenttisen selvää, että venäläiset räjäyttivät kaasuputkensa ja ukrainalaiset Kertšin sillan. Pohdiskelin sitä, kenellä on varaa jäädä operaatiosta kiinni, koska riski siihen on aina olemassa. Jep, Venäjällä ei mikään muutu, vaikka kommandoryhmänsä olisi jäänyt putken päällä kiinni. Ja sama pätee Ukrainaan ja Kertšinsalmen onnistuneeseen erikoisoperaatioonsa. Tämän pähkäilyn jälkeen miuta kiinnosti hyvin vähän, mitä kummankaan puolen sotapropaganda asioista väitti.
Olen käynyt JKK:n ja Sormusen mailikirjeenvaihdon läpi. Miulle on käytännön selvää, että JKK ei myynyt ”hyvässä uskossa”. Joku organisaatiossa kaiken järjen mukaan tiesi ostajan varattomaksi ja tuskin olevan aikeissa maksaa vastikkeita. Kun se on lehmän näköinen ja ammuu, se on nimittäin tosi usein lehmä. Osakkeet olisi voinut myydä ilman mitään mellakkaa Sormuselle, joten saman hinnan (=nollan) saamisesta ja maineriskin ottamisesta täytyi jonkun saada joku korvaus.
Sitä en lähde arvailemaan, tehtiinkö tässä esimerkiksi pelkkä palvelus kaverille vai siirreltiinkö tiskin alla jotain rahojakin. Enkä syytä ketään yksittäistä henkilöä organisaatiossa, kuten toimitusjohtajaansa Kyösti Kakkosta. Jos ei tiedä, miten yhtiön sisäinen päätöksenteko toimii, on ihan turha arvailla mitään.
Ennustan kuitenkin: JKK ei koskaan tietenkään tunnusta mitään. Mutta tuskin aloittaa mitään oikeustoimiakaan, koska ei varmasti kaipaa lisäjulkisuutta aiheesta.
Liian houkuttelevaa
Ihmisten korkeaan moraaliin luottaminen on yliarvostettua. Nykyisellä lainsäädännöllä kulurasitteisten osakkeiden myynti ulosottokierteisille on liian houkuttelevaa, kun jopa hyvämaineinen Joensuun Kauppa ja Kone siihen sortui. Joten lainsäädäntöön pitäisi lisätä Pepe Willbergin levyjen kuuntelua tai ainakin raippoja bulvaanimyynteihin syyllistyville.
P.S. Täysin hyväksyttävänä bulvaanijärjestelynä näen nurin menneen yhtiön osakkeiden myymisen kaverille eurolla. Näin saa verovähennykset heti, eikä vuosien päästä, kun pesä on selvitetty ja tyhjäksi todettu.
