Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole spekuloida sillä, tuleeko bitcoinin hinta nousemaan kuuhun vai romahtaako se nollaan. Samaa aihetta on jo pyöritelty tarpeeksi lukuisilla eri foorumeilla minua parempien asiantuntijoiden toimesta. Aika tulee näyttämään, miten bitcoinin tarinassa lopulta käy. Kryptovaluuttojen esiinmarssissa on kuitenkin paljon muitakin mielenkiintoisia pohdinnan aiheita kuin pelkästään bitcoinin ja sen verrokkien hintojen heilahtelut.
Kävipä bitcoinille sitten mitä tahansa, on tämä uusi ilmiö jo saavuttanut jotain lähtemätöntä. Bitcoinin ja muiden yksityisten kryptovaluuttojen nousu on nimittäin saanut valtaapitävät todenteolla pohtimaan valuuttojen tulevaisuutta ja sitä, missä muodossa tulevat sukupolvet tulevat rahaa käyttämään. Seuraavassa muutama esimerkki siitä, miten tosissaan rahajärjestelmän ravintoketjun huipulla olevat tahot ottavat bitcoinin mukanaan tuoman murroksen.
- Syyskuussa 2017 Kansainvälisen valuuttarahaston johtaja Christine Lagarde piti Englannin keskuspankin järjestämässä tilaisuudessa puheen, joka käsitteli virtuaalivaluuttojen tuomia uhkia ja mahdollisuuksia. Puheessaan Lagarde muun muassa arveli, että tietyt maat voisivat tulevaisuudessa laskea liikkeelle oman virtuaalivaluutan USA:n dollariin sidotun valuutan sijaan (”dollarisaatio 2.0”). Lagarde myös arvioi, että virtuaalivaluutat voisivat toimia nykyistä tehokkaampina maksuvälineinä eteenkin pienissä transaktioissa. Kansainvälinen valuuttarahasto on monessa muussakin yhteydessä ottanut rakentavasti kantaa vaihtoehtoisten valuuttojen esiinmarssiin ja siihen liittyviin uhkiin ja mahdollisuuksiin (esimerkiksi tässä julkaisussa).
- Bank for International Settlements (BIS) on julkaissut muutamia tutkimuspapereita vaihtoehtoisiin virtuaalivaluuttoihin liittyen. Esimerkiksi maaliskuussa 2018 BIS julkaisi tutkimuspaperin nimeltään ”Central Bank Digital Currencies”, jossa se käy läpi erilaisia tapoja ottaa käyttöön keskuspankin liikkeelle laskemia digitaalisia valuuttoja. BIS on merkittävä taho, sillä se on eräänlainen maailman keskuspankkien kattojärjestö, joka tekee paljon tutkimusta keskuspankkien hyväksi.
- Yksi maailman vaikutusvaltaisimmista keskuspankeista, Kiinan keskuspankki, on tehnyt isoja tutkimuspanostuksia virtuaalivaluuttojen kehittämiseen. Paikallisten medialähteiden mukaan maan keskuspankki sai viime vuoden lopulla valmiiksi prototyypin uudesta keskusjohtoisesta virtuaalivaluutasta. Yksityiskohtaista tietoa Kiinan keskuspankin hankkeista on vain vähän saatavilla, mutta keskuspankin edustajien mukaan hankkeet ovat monessa mielessä yksityisten kryptovaluuttojen (esim. bitcoin) inspiroimia, mutta niitä ei ideologisesti pitäisi rinnastaa niihin. Heidän tarkoituksenaan on parantaa maksuliikenteen tehokkuutta, mutta säilyttää kontrolli silti tiukasti valtion hallussa.
Virtuaalivaluuttoihin liittyviä kehityshankkeita on eri medialähteiden mukaan laitettu liikkeelle ympäri maailmaa. Yhteistä näille valtiovetoisille virtuaalivaluuttahankkeille tuntuu olevan se, että ne pyrkivät hyödyntämään monia yksityisten kryptovaluuttojen ominaisuuksia, kuten lohkoketjuteknologiaa, mutta ne silti poikkeavat ideologisesti ja toiminnallisesti näistä yksityisistä verrokeista. Esimerkiksi rahansiirtojen anonymiteetin lisääminen ei tunnu olevan valtioiden intresseissä. Lisäksi valtiollisista virtuaalivaluutoista tuskin halutaan luoda sellaisia, joissa liikkeellä olevan rahan määrää ei voida kasvattaa rajattomasti keskuspankkien toimesta. Nämä edellä mainitut tekijät taitavat olla päällimmäisiä syitä, miksi kansainvälinen valuuttarahasto, BIS ja valtiolliset keskuspankit käyttävät tutkimuksissaan lähes poikkeuksetta termiä ’virtuaalivaluutta’ termin ’kryptovaluutta’ sijaan.
Talous- ja rahapolitiikan näkökulmasta bitcoinin kaltainen kryptovaluutta olisi kuin pakkopaita. Keskuspankkielvytystä on tällaisessa systeemissä vaikea harjoittaa ja julkisen sektorin alijäämää on vaikea ylläpitää, sillä ”setelipainoja” ei voi käyttää vapaasti (verrattavissa klassiseen kultastandardiin). Tästä syystä bitcoinin tai vastaavan kryptovaluutan käyttöönotto virallisena valuuttana olisi keskuspankkien näkökulmasta sama kuin pukisi pakkopaidan päälle vapaaehtoisesti, siksi se tuskin on päättäjien intresseissä.
On kuitenkin paljon syitä miksi valtioiden liikkeellelaskemat virtuaalivaluutat voivat hyvin olla tulevaisuutta monissa maissa. Siihen nimittäin löytyy paljon motiiveja. Nämä motiivit, ironista kyllä, saattavat olla täysin päinvastaiset kuin mitä esimerkiksi Satoshi Nakamotolla ja kumppaneilla oli mielessään bitcoinia kehittäessään.
Motiivi #1: tehokkaampi kansalaisten valvonta
Tähän mennessä tiedot rahansiirroista ovat olleet yksityistä tietoa, sillä tieto on pankkien hallussa tai käteisen kohdalla jäljitelmättömissä. Valtionhallinnot kuitenkin yhä enenevässä määrin haluavat tietää kansalaistensa rahan liikkeistä vedoten terrorismiin, korruption kitkemiseen, veronkiertoon ja milloin mihinkin. Tiedon saamiseksi pankeilta monet viranomaiset ovat toimeenpanneet valtavan määrän uusia lakeja ja säädöksiä, jotka pakottavat pankkeja keräämään tietoa asiakkaistaan ja luovuttamaan tietonsa tarvittaessa viranomaisille. Pankeilla onkin tänä päivänä suuri vastuu asiakkaidensa valvonnassa ja velvoitteiden laiminlyönnistä voi seurata tuntuvia sakkorangaistuksia. Tästä johtuen "compliance riski" on tänä päivänä yksi liikepankkien suurimmista operatiivisista riskeistä ja valtava kuluerä.
Lohkoketjuteknologian avulla toimivan virtuaalivaluutan käyttö voisi parantaa valtioiden mahdollisuuksia valvoa kansalaistensa rahansiirtoja ja jäädyttää varoja paljon nykyisiä mahdollisuuksia tehokkaammin. Tästä syystä tuntuu mielestäni luontevalta, että esimerkiksi Kiinan keskuspankki on lisännyt merkittävästi resursseja valtiollisen virtuaalivaluutan kehittämiseen. Kansalaistensa yksityisyyden lisääminen taitaa olla Kiinan valtion vihoviimeisempiä prioriteetteja (Wall Street Journalin juttu Kiinan Xinjiangin maakunnasta osoittaa kuinka äärimmilleen valvonta on poliittisesti aroissa paikoissa viety), minkä takia bitcoinin tai muun anonymiteettiä lisäävän kryptovaluutan yleistyminen on uhka, jota Kiinan kaltaiset tiukkaan kontrolliin uskovat valtiot pelkäävät.
Optimisti ajattelee, että rahansiirtojen läpinäkyvyyden paraneminen ja omaisuuden takavarikoinnin helpottuminen on hyvä asia, sillä se ehkäisee terrorismia, rahanpesua ja muuta rikollista toimintaa. Tämä pitää varmasti paikkansa. Pessimisti taas vetoaa siihen, että samat ominaisuudet auttavat vallassa olevia johtajia jäljittämään ja takavarikoimaan oppositiojohtajien ja muiden vastustajiensa varallisuutta. Kolikolla on siis kaksi puolta.
Hedge Fund sijoittaja Erik Townsend kuvasi kirjoituksessaan Blockhain Debunked kuvitteellisen skenaarion, jossa uusi valtiollinen virtuaalivaluutta ”The Orwell” merkitsee äärimmäisen tiukkaa valtion kontrollia. Townsendin kuvaamassa orwellilaisessa skenaariossa valtiollisella virtuaalivaluutalla on seuraavat ominaisuudet:
- Jokaiseen rahansiirtoon liitetään maksajan ja maksunsaajan kansainvälinen verokoodi ja lohkoketjuteknologian avulla tiedot jokaisesta maksusta tallentuvat julkiseen tietokantaan.
- Jokaisen yksityisen henkilön ja yrityksen on hankittava kansainvälinen verokoodi, sillä ilman sitä ei pysty suorittamaan rahansiirtoja uudessa virtuaalisessa maksujärjestelmässä. Muista maksuvälineistä, kuten setelirahasta tai yksityisistä kryptovaluutoista tehdään laittomia.
- Jokainen maksu voidaan mitätöidä valtion toimesta joko maksuhetkellä tai jälkikäteen. Myös verot voidaan kerätä heti maksun yhteydessä.
- Virtuaalilompakot korvaavat nykyisenkaltaiset pankkitilit ja jokainen virtuaalilompakko on valtiohallinnon tarkastettavissa koska tahansa ja omaisuus voidaan helposti takavarikoida tarvittaessa.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa edellä kuvatun järjestelmän hyviin tai huonoihin puoliin. Edellä kuvattu skenaario on kuitenkin täydellinen vastakohta sille, mikä on ollut vaikkapa bitcoinin kehittäjien liberaali aate. Olen taipuvainen ajattelemaan, että Erik Townsendin kuvaama virtuaalivaluutta on lähellä sitä tärkeintä syytä, miksi niin monet valtiot panostavat virtuaalivaluuttojen kehittämiseen.
Motiivi #2: Uusi valuutta kilpailemaan USA:n dollarin kanssa kansainvälisessä kaupassa
Dollarisaatio on jatkunut aina 1944 solmitusta Bretton Woodsin sopimuksesta lähtien. Sopimuksen alkuperäinen tarkoitus oli sitoa USA:n dollari kultaan ja muut merkittävät valuutat kiinteällä kurssilla dollariin. Vaikka dollari irrotettiin kultakannasta 1970-luvun alussa ja USA:n taloudellinen vaikutusvalta on suhteellisesti laskenut muun muassa Kiinan nousun ja Euroopan Unionin kehityksen myötä, on Bretton Woodsin infrastruktuuri säilynyt lähes ennallaan. Tänäkin päivänä USA:n dollari on maailman yleisin reservivaluutta sekä kansainvälistä kauppaa ja isoja teollisia hankkeita ympäri maailmaa rahoitetaan ns. ”offshore” dollarijärjestelmän kautta, joka tunnetaan myös nimellä Eurodollar-järjestelmä.
Kaikki edellä mainittu on vanhan Bretton Woods-sopimuksen peruja. Kun yhä suurempi osa maailman kansainvälisestä kaupasta ja pääomaliikkeistä tapahtuu USA:n ulkopuolella ja ilman USA:n instituutioiden mukanaoloa, niin syyt käyttää tämän ulkopuolisen valtion liikkeelle laskemaa valuuttaa kauppojen toteuttamiseksi vähenevät. Kun esimerkiksi Kiina rahoittaa ”Belt and Road” aloitteen alaisia infrastruktuurihankkeita Intian tai Pakistanin kaltaisissa maissa tai kun Venäjä myy raakaöljyään Kiinaan, on syytä kysyä, miksi ne haluaisivat pitäytyä loputtomiin vanhassa Bretton Woodsin aikakauden ”dollarisaatiossa”. Mikään ei toki muutu yhdessä yössä eikä yhdenkään maan intresseissä ole dumpata dollarireservejään markkinoille hallitsemattomasti, mutta keinoja dollaririippuvuuden lieventämiseksi mietitään varmasti monissa maissa.
Status quo-asemaa on silti vaikea muuttaa, sillä korvaajaa USA:n dollarille globaalina reservivaluuttana ei nykyisistä kansallista valuutoista löydy. Potentiaalisilla seuraajakandidaateilla, kuten eurolla ja Kiinan juanilla on omat ongelmansa. Näistä ongelmista merkittävimpiä ovat euron rakenteellset "valuviat" ja juanin heikko vaihdettavuus sekä kotimaisten pääomamarkkinoiden kehittymättömyys. Lisäksi maailmantalouden valta on nykyisin jakautunut paljon moninapaisemmin kuin toisen maailmansodan jälkeen tehdyn Bretton Woodsin sopimuksen aikaan. Tämän takia on vaikeammin perusteltavissa, että kaikki maat käyttäisivät yhden ainoan maan valuuttaa kansainvälisessä kaupassa.
Ratkaisu dollarisaation purkamiseksi voisi kenties jonain päivänä olla uusi ei-kansallinen virtuaalivaluutta. Tätä virtuaalivaluuttaa käytettäisiin vain kansainvälisessä kaupassa ja isoissa teollisissa -ja infrastruktuurihankkeissa, joissa rahoitus tulee kansainvälisiltä rahoittajilta. Uskottavuuden säilyttämiseksi monikansallisen virtuaalivaluutan arvo voisi olla sidottu esimerkiksi kultaan tai raaka-ainekoriin. Lisäksi tämä uusi virtuaalivaluutta helpottaisi esimerkiksi Venäjän ja Iranin kaltaisten maiden huolia taloudellisista sanktioista, sillä pankkisektorin ulkopuolinen virtuaalivaluutta ei olisi riippuvainen dollarin ympärillä pyörivästä pankkijärjestelmästä (esim. SWIFT-maksujärjestelmä ja USA:n kyky perua toimilupa ulkomaalaisilta pankeilta niille elintärkeillä USA:n markkinoilla).
Tietysti on mahdollista, että kaikki tässä kirjoituksessa esitetyt skenaariot ovat pelkkää spekulaatiota eikä yksikään valtiollinen virtuaalivaluutta tule koskaan näkemään päivänvaloa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että mikäli näitä muutoksia oltaisiin suunnittelemassa, tehtäisiin ne varmasti julkisuudelta piilossa aina viime hetkille saakka ja siksi emme olisi niistä tietoisia ennen kuin vasta viime hetkellä ennen käyttöönottoa. Näin on aina tehty, olipa kyseessä sitten iso devalvaatio, valuutan kelluttaminen tai jokin muu iso muutos rahajärjestelmässä. Esimerkiksi kun Intia päätti tehdä valtavan muutoksen maan setelijärjestelmään korvaamalla 86% liikkeellä olevista seteleistä uusilla seteleillä, päätös ilmoitettiin kansalle televisioissa 8. Marraskuuta 2016 (samaan aikaan kun maailman huomio oli USA:n presidentinvaaleissa) ja päätös astui voimaan keskiyöllä samana päivänä.
Timoa voi seurata Twitterissä nimimerkillä @timotikkala
