Henkilökohtaisten asioiden puiminen julkisuudessa on yleensä typerää, koska parhaimmillaan ampuu vain itseään jalkaan niin, että sattuu vain vähän. Luin kuitenkin, että ”itäsuomalaisen paperimiehen viha puristuu nyrkkiin taskussa ja purkautuu vasta peräkammarissa”. Etelämpää tulevat ovat kuulemma kovempia lähtemään kaduille.
Itäsuomalaisen pokerikirjailijan paha olo purkautuu tässä tekstinä. Peräkammari ei houkuta, ja jossain tunteet purkaantuvat kuitenkin. Nähtäväksi jää, kuinka typerää tämä avautuminen oli.
Olen aiemminkin väittänyt, että pokerinpelaajien tavallisimmat ammattitaudit ovat avioero, alkoholismi ja ylipaino. Minulla on aiheesta muutakin kuin kutitustuntumaa. Olen eronnut kerran ja muuttanut vastikään asumuseroon nykyisen vaimoni aloitteesta. Oletan pelieni menneen tänä vuonna aiempaa huonommin koko ajan päällä olleen akuutin aviokriisin vuoksi.
Alkoholin suurkuluttaja olen ollut lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Vaimoni mielestä minulla on alkoholiongelman lisäksi ylipaino-ongelma. Hän lienee jäljillä, sillä hiljattain jäin ensimmäisen kerran laihdutustavoitteestani.
On vain harvoja asioita, joita ei voisi pahentaa reippaasti viinaa juomalla. Tähän asti olen huuhtonut melkoisella tarmolla erilaisten parisuhdekriisien huolet kurkusta alas. Se ei ole ratkaissut pulmia, mutta olo on ainakin helpottunut hetkellisesti. Seuraavana päivänä tilanne ja olo ovat yleensä entistä pahempia, mutta sen ongelman voi possunnotkeasti ratkaista samalla tavalla kuin edellisenä päivänä. Krapula on tunnetusti köyhien tauti.
Tällä kertaa en kuitenkaan ajatellut ratkaista ongelmiani parhaan kaverini Jim Beamin kanssa. Hylkään vanhan kaverin iän mukanaan tuomiin vaivoihin vedoten. Enää en tule työkuntoiseksi pesemällä hampaat, kuten vielä vuosikymmen sitten. Lisäksi täytyisi olla jonkinlaisena esimerkkinä lapsilleen. Avioliitoissa epäonnistuminen ja alkoholisoituminen eivät ole edes minun käsitykseni esimerkki-isästä.
Ymmärrän kuuluvani pahimpaan mahdolliseen riskiryhmään potentiaalisesti alkoholisoituvana tapauksena: itäsuomalainen 42- vuotias mies, aloittanut käytön teininä, eroprosessi vauhdissa. Voin kuvitella itseni kukkahattutädin powerpointtiin malliesimerkiksi toivottomasta tapauksesta, jota vain Myllyhoito voisi auttaa.
Kehnosta elokuvasta ”Ystävät, Toverit” on jäänyt mieleen yksi repliikki. Kaivoskeisarin työntekijän vaimo oli lähtenyt nostelemaan. Pomo antoi alaiselleen neuvon: ”Suruun auttaa vain työnteko”. Tätä vaihtoehtoa minäkin ajattelin kokeilla.
Alkuvuoden tavoitteistani olen iloisesti jäljessä. Selitystä haen osin samasta lähteestä kuin huonoille pelituloksillekin. Jotta ei kävisi samalla lailla kuin viime- ja alkuvuonna, aion raportoida viikoittain projektin sujumisesta. Ensimmäisen kerran historiassaan Showdown ilmestyy siis säännöllisesti ainakin vähän aikaa. Kerron, ovatko pelit sujuneet ja pysynkö kuntoilutavoitteissani, vai olenko mahdollisesti ratkennut ryyppäämään.
Aion aloittaa päivät kuntoilulla, ja sen jälkeen ryhtyä täyttämään kuoppaa urakalla. Omaha Manager on hankintalistalla. Käytin aiemmin Poker Tracker Omahaa, mutta edellisen läppärin petettyä olen saamattomuuttani pelannut luomuna. Keskustelupalstalta olen ymmärtänyt, että Manager olisi parempi.
Sijoituksiini aion paneutua entistä enemmän. Kun erosin vuonna 2000, laiminlöin pitkälti kaikkia muita töitäni varsin ansiokkaasti. Se ei osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi varsinkin, kun eron yhteydessä menetin kaksi kolmasosaa bankrollista. Rolliksi olen aina laskenut kaiken varallisuuden.
Grand Casinolla aion käydä entistä säännöllisemmin. Asun nyt kävelymatkan päässä, joten lähtemiseen on selkeästi alhaisempi kynnys. Jotain sosiaalista elämää on hyvä olla, ja korttipöytä on kokemuksieni mukaan sellaiseen loistava paikka.
Pelottava vaihtoehto on, että selitykseni heikoista tuloksistani ovat lähinnä selityksiä. Mason Malmuth kirjoitti joskus pelaajasta, joka pelatessaan otti säännöllisesti napanderia. Tämä veikko kertoi, että ”kyllä hän pärjäisi, jos vain ei joisi”. Malmuth epäili, että kaveri joi pelatessaan vain pitääkseen yllä illuusiota siitä, että hän voisi olla voittava pelaaja.
En aio vastata parisuhteeseeni liittyviin kysymyksiin, enkä todellakaan kaipaa asialla spekulointia palstalla. Toki sitä lienee tulossa, kun olen tullut itse asian kanssa esiin. Ken on leikkiin lähtenyt, hän leikin kestäköön – vaikka sitten pienen moderoinnin avustuksella…
Kun isot asiat ovat synkästi, niin kannattaa ottaa ilo irti pienistä asioista. Nykyisin voin lukea lehteä, jättää sen kesken, ja palata lukemaan sitä samasta paikasta sen sijaan, että etsisin sitä lehtiroskiksesta. Life sucks, but must go on.
