Jo kauan ennen Sauli I:n aikaa alkoivat pörssiyhtiöt Suomessakin järjestämään tiedotteidensa julkaisemisen yhteydessä analyytikkotilaisuuksia. Näihin tilaisuuksiin ei lähtökohtaisesti päässyt, ellei ollut pankin tai pankkiiriliikkeen edustaja. Yritin nimittäin joskus ilmoittautua tällaiseen edustamalla lähinnä itseäni eli osakkeenomistajaa. Mutta sisukkaasta jänkkäämisestäni huolimatta se ei käynyt, se ei käynyt, se ei kerta kaikkiaan käynyt. Yritin kyllä koko eteläkarjalaisen monisanaisuuden arsenaalillani vakuuttaa kyseisen Kerberoksen, mutta edes Juan Carlos ei auttanut. Pohdiskelin seuraavalla kerralla sanovani ”Evliltä Joni terve”.
Tosin jos miuta kieltää, lasketaan se yleensä yllytykseksi. En vielä soittaessani ollut ihan satavarma, jaksanko oikeasti mennä. Mutta kun kerran pääsyni yritettiin estää, laitoin tapahtumapäivänä puvun päälle ja änkesin paikalle yhtään anteeksi pyytelemättä. Eikä siellä mitään portsaria ollut, joten osallistuminen sujui täysin ongelmitta. Sen verran ujo olin, etten mitään kysyä sentään uskaltanut. Samaa metodia käyttivät muutamat muutkin yksityissijoittajat.
Olen tavallisesti epäluotettavilta lähteiltä kuullut, että kerran tällaisiin kekkereihin tuli toimitusjohtaja vahvahkossa laitamyötäisessä. Kommunikaatio ei ollut oikein sujunut ja tilaisuus oli nopeasti ohi.
Osanottajia ei ollut kovin paljon, ja he olivat kuulemma keskenään sopineet, että kukaan ei kirjoita tästä julkisuuteen yhtään mitään. Epäilemättä omia ja asiakkaidensa lappuja lähti laitaan nopeammassa tahdissa kuin Suomi pystyy pyöräilijöiltä rajojaan sulkemaan.
Nykyisin vastaavat tilaisuudet pidetään enimmäkseen verkossa tai ainakin avoimina kaikille halukkaille. Tämä on sijoittajille tasa-arvoisempaa, koska aina ne toimitusjohtajat sanovat jotain, mitä ei voi tiedotteista suoraan lukea. Vaikkeivat nyt olisi varsinaisesti pohjia ottaneetkaan.
Anaalipuhelut
Yhtiöt pitävät välillä tarpeellisena soitella pelkästään analyytikoille. Tämä on vielä vähemmän hyväksyttävää kuin Tiitisen listan salaaminen. Mikäli maapallo edelleen kiertää aurinkoa, ainakin osa anaaleista ensin informoi lähipiiriään, sitten työnantajaansa ja lopulta myös kirjoittaa raportin kuulemastaan.
Tämän raportin taas saavat sitten ne, ketkä sen saavat. Nykyisin harvemmat kuin ennen MiFID II:ta, jonka tarkoituksena oli sijoitussuojan parantaminen ja kaupankäynnin avoimuuden lisääminen. Nähdäkseni ja odotusteni mukaan sijoitussuoja on ennallaan, byrokratia lisääntynyt kuin kaniinit ja kaupankäynnin avoimuus välittäjätietojen poistumisen myötä vähentynyt. Sen verran täytyy antaa EU:lle anteeksi, että ei se MiFID II niitä julkisia välittäjätietoja poistanut, mutta ei kyllä säilyttänytkään.
Finanssivalvonnan Minna Toiviainen piti heinäkuussa kohtuullisena, että pörssiyhtiöiden järjestämät analyytikkopuhelut olisivat julkisia yhtiön nettisivulla kaikille sijoittajille. Yleensä sääntelyvastaisena taas pidän välttämättömänä, että regulaattori pakottaisi yhtiöt avaamaan anaalipuhelunsa myös meille kaikille karvalakeille. Tosin finanssisääntelyltä järkevien päätösten odottaminen on vähän kuin pohjoismaiset suursijoittajat pyytäisivät Elon Muskia allekirjoittamaan työehtosopimuksia.
Ymmärrän kyllä, etteivät toimitusjohtajat halua linjoille kaiken maailman puliukkoja ja eloapinoita häiriköimään. Mutta näitä varten on kehitetty jo ihan vakioidut menetelmät kysymysvuorojen kontrolloituun saamiseen.
Anarkokommunisteille vinkiksi: Joniksi Evliltä esittäytymällä päässee läpi, kunhan pitää pokkansa koko matkan. Eikä rupea vaatimaan yritystä lopettamaan toimintaansa jo ennen puheluun sisälle pääsyä.
Älkää pelätkö otsikoita
Talousmediamme otsikoi nykyisin aika rutiininomaisesti ”Nokian tulos alitti odotukset”. Koska vähintään viikoittain vingun jostain kotimaisesta lehtijutusta, annan kerrankin positiivista palautetta: Tämä on paljon parempi otsikko kuin ”Nokian tulos laski”. Älkää sitten sopulit muita joululahjoja pyytäkö.
Vähän pelotti ääneen sanoa tämä. Sillä uhkana on, että klikkiotsikoijat saattavat tajuta, että tällainen otsikkohan saattaa kertoa jutun sisällöstä jotain paikkansapitävää.
Urheilijoiden lisäksi pörssiyhtiöt tai niiden toimitusjohtajat eivät kuitenkaan tykkää olla otsikoissa odotusten alittamisesta. Niinpä heidän intresseissään olisi, että analyytikoiden odotukset olisivat hyvinkin maltillisia. Näin odotusten ylittäminen olisi helpompaa. Tämä on ymmärrettävää ja ihan rationaalistakin. Otsikoita lukee varsin moni, pitkiin juttuihin jaksaa syventyä päivä päivältä yhä harvempi.
Taisi olla vielä Kuuskullin aikaa, kun Nordeasta soiteltiin vähän ennen suljetun ikkunan (=kuukausi ennen osaria insiderit eivät saa sanoa mitään) alkua analyytikoille, että älkääpä ihan noin paljon odottako. Mie sain tietää asiasta -5% Norpat sylissä seuraavana päivänä. Olin tyytyväinen kuin Jani Sievinen Barcelonan olympialaisten neljänteen tilaansa.
Kesällä oli mukinaa, kun WithSecure otti osumaa analyytikkopuhelun jälkeen. Siinä mie en ollut ottavana osapuolena, joten ei sen niin suurta väliä.
Kehottaisin arvon toimitusjohtajia istumaan käsien päällä, kun tekee mieli soittaa analyytikolle, että arvauksesi ovat aika pahasti yläkantissa. Samaa muuten suosittelen, jos tavoitehinta on mielestäsi liian matala.
Itse asiassa, jos olisin pörssidiktaattori, kieltäisin yhteydenotot yhtiön suunnasta analyytikoille kokonaan. Joo, siinä jäisi muutama selvä virhe korjaamatta, mutta eipähän ainakaan insider-tietoa juuri saaneet tunkisi meille huonommin informoiduille osakkeita syliin. Eikös se ollut niin, että tasa-arvo vaatii uhrauksia.
Eikä niillä yhden osarin nostattamilla otsikoilla ole keski-ikäisten oikeasti juuri mitään väliä. Jos yhtiö sisukkaasti viestii realistisista odotuksista ja parantaa taloudellista suoritustaan, palkitsevat tästä lopulta sekä sijoittajat että toimittajat.
Mutta jos jää kiinni siitä, että on kertonut ylisuurista odotuksista anaaleille ensin ja tuulipuvuille ei koskaan, voi olla varma, että sekä sijoitusjumalien että vääräleukaisten kolumnistien kosto ulottuu aina kolmanteen ja neljänteen polveen asti.
Parempi olisi sirkustirehtöörin johtaa sirkusta ja antaa analyytikoiden arpoa analyysejään ihan saman tiedon varassa kuin muutkin kuolevaiset.
Tämä olisi muuten myös pörssilainsäädännön mukainen käytäntö.
Ja Ranskan vallankumouksen: Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.
