Vuonna 1986 Suomi uskalsi vihdoin liittyä EFTA:n täysjäseneksi, Urho Kekkonen kuoli ja pääministeri Kalevi Sorsa ja ulkoministeri Paavo Väyrynen ajautuivat jälleen kerran tukkanuottasille. Samana vuonna Tarmo Vahvelainen perusti
American Stud Poker Associates Oy:n edistämään amerikkalaista kilpapokeria Suomessa. Ajan henki ei Suomessa todellakaan ollut mitenkään amerikkalais- tai pokerimyönteinen.
Tare perusti ASPA:n osakeyhtiömuotoon, jotta se ei olisi kaapattavissa eikä viranomaisilla olisi sen toimintaan mitään sanomista. Hän kutsui ystävänsä Ulf Rinteen ja Martti Laaksosen vuonna 1986 kokoukseen, jossa kertoi aikeestaan perustaa tällainen yhtiö. ” Koska Tarmo kerran niin sanoi, niin myös tapahtui”, kiteytti Uffe ASPA:n perustamisvaiheet. Tare veti väsymättä helmikuusta 1987 alkaen suuruusluokkaa kaksitoista peli-iltaa vuodessa. Vuosikymmenten varrella ASPA:n tilaisuuksien ja pokerin pariin viihtymään löysi tiensä kolminumeroinen määrä ihmisiä ja tämä kaikki oli Tarmo Vahvelaisen ansiota.
Kymmenkunta vuotta sitten Tarella diagnosoitiin haimasyöpä, jossa toipumisennuste oli alle viisi prosenttia. Tarmo Vahvelainen ei jäänyt nyyhkyttämään tai ratkennut ryyppäämään, vaan ryhtyi käytännön toimiin. Hän säätiöi omaisuutensa ja alkoi valmistella ASPA:ssa sukupolvenvaihdosta. Säätiön asiamies tosin kuoli vuosia ennen Tarea, joka olikin sarvikuono miehekseen.
Valitettavasti ASPA joutuu jatkossa tulemaan toimeen ilman perustajaosakastaan, koska Tarmo Vahvelainen menehtyi maaliskuussa matkalla Teneriffalle. Lääkärit olivat kehottaneet olemaan lähtemättä, mutta Tare oli mies, joka ei turhista lääkärien kotkotuksista piitannut. Olen varma, että hän nautti viimeisestä savukkeestaan Helsinki-Vantaan lentokentällä enemmän kuin kasvissyöjät kaninruoastaan, kuten Tare vihanneksia aina kutsui.
ASPA:n huhtikuun peli-illassa pidettiin hiljainen hetki Tarmo Vahvelaisen ja samoin viime kuussa menehtyneen Erkki Rautasen muistoksi. Lisäksi heitä muisteltiin kolmen puhujan voimin. Ulf Rinne kuvaili Tarmoa oikeudenmukaiseksi ja peräänantamattomaksi mieheksi, jolla oli uskomaton tietomäärä. Martti Vastamäki kertoi Taren olleen tarmokas ja kova mies, joka osasi olla myös hienovarainen. Veikko Hakkarainen täsmensi vielä, että Tarmon kovuuden ja totisen naaman takana oli aina hymy. Lisäksi Veikko muistutti Taren anteliaisuudesta ja lukuisista kummilapsista, joiden opiskelut hän oli kustantanut.
Tällaisena minäkin Taren muistan. Lisäksi muistan hyvin, kuinka yhdeltä ASPA:n nuoremmalta osakkaalta kysyttiin Baltic Cupissa Virossa hänen tiputtuaan nopeasti turnauksesta, että kun hän ei kerran pokerissa pärjää, olisiko hän hyvä yhtään missään. Hän kertoi olevansa sentään kädenväännön piirinmestari. Sitten vastaan laitettiin tuolloin paikalla olleista vanhin, eli Tarmo Vahvelainen. Kymmeniä vuosia nuorempi Piirinmestari sijoittui kädenväännössä kunniakkaasti hopealle.
Tarmo eli täyden ja hyvin testosteronipitoisen elämän, johon sisältyi kovaa bisnestä, osakesijoittamista, pokeria ja vedonlyöntiä
mm. matka-ajosta Helsingistä Madridiin. Hän oli sellainen suomalainen periaatteiden mies, jollainen moni meistä haluaisi olla, mutta selkäranka on useimmilla ihan liian taipuisa.
Lisäksi pokerinpelaajien kannattaa muistaa, että Tarmo Vahvelainen alkoi edistää pokeriharrastusta aikana, jolloin ei ollut internetpokerista tietoakaan eikä Suomessa edes kasinopokeria. Tätä hän teki väsymättä aina kuolemaansa asti.
Minä sain kunnian tutustua Tareen jo 90-luvulla ja ostaa häneltä ASPA:n osakkeeni. Toivottavasti ASPA jatkaa kilpapokerin edistämistä Suomessa täältä ikuisuuteen ja minun perikuntani sitten päättää, mitä osakkeellani haluaa tehdä.
P.S. Rohkenin käyttää ASPA:sta pisteetöntä lyhennettä, koska Tare ei ole enää huomauttamassa virallisesta lyhennemuodosta
A.S.P.A. Kun kissa on poissa, alkavat hiiret hyppiä pöydillä.
