Jäin loppuvuoden pokerimatkojeni jälkeen pohtimaan, koska olen viimeksi nähnyt oikean pokerihoidon. Viimeisin, jonka äkkiseltään muistin, oli Devil Fishin (R.I.P.) matkassa Vegasissa vuonna 2012. Dave ystävällisesti tarjosi kyydin Bellagiosta
Rioon kun oli hoitonsa kanssa jo taksin takapenkillä, kun mie pölähdin tolpalle. Pahalla Kalalla näinkin pokerihoitoja aika merkittävän määrän.
90-luvulla pokerihoitoja pyöri vähän yhden jos toisenkin ulkomaisen turnauskiertäjän matkassa. Eräs vielä kaiketi elossa oleva britti lennätti Venäjältä Pariisiin 20 vuotta nuorempia ja 80 kiloa kevyempiä hoitoja, joita vielä istutti koko pelipäivän vieressään Aviation Clubilla. Olisi päästänyt tytön edes kaupungille turistoimaan. Pokerin vierestä seuraaminen peliä ymmärtämättä on nimittäin vähemmän kiinnostavaa kuin kriketin katselu useimmille suomalaisille. Mie tosin viihdytin välillä näitä itänaapureita kertomalla venäjäksi, mitä mieltä olin kaverin pelisuorituksista, ne nimittäin olivat varsin luovia. Venakot yleensä teeskentelivät olevansa ymmärtämättä.
Saksalaisesta tarkan markan politiikasta sain hyvän otannan Aviationilla joskus vuoden 1998 haminoissa. Pelasimme saksalaisen kaverini Michael Keinerin kanssa 5000 frangin pöytää. Chris Haller tuli paikalle ja aloitti kiivaan keskustelun saksaksi Michaelin kanssa. Herrat käyttäytyivät yleensä erittäin sivistyneesti, mutta nyt selvästi joku mätti. En pystynyt seuraamaan, mistä oli kysymys, koska osaan saksaksi lähinnä numerot, kortit ja muutaman alkoholijuoman. Michael antoi joitain pelimerkkejä Chrisille, joka lähti menemään.
Kysyn Michaelilta, mikä heillä oli hätänä. Hän kertoi, että tätä en usko: Chris oli tuonut mukanaan hoidon Saksasta Pariisiin, mutta heille oli tullut riitaa. Typsy oli lähtenyt ovet paukkuen Chrisin luota. Koska Chrisin ostama paluulento oli vasta muutaman päivän päästä, niin hoito oli anonut majapaikkaa Michaelilta, joka oli tullut samalla lennolla, ja oli ainoa ihminen, jonka hän tunsi Pariisissa. Michael herrasmiehenä oli luvannut yösijan. Nyt Chris oli tullut vaatimaan Michaelilta puolta lentolipun hinnasta, jonka hän myös maksoi.
Tuskin pokerihoidot ihan kokonaan ovat sukupuuttoon kuolleet, mutta heitä ei kännykkäkameroiden ja järjestäjienkin toimesta valokuvattujen turnausten aikana kasinolle tuoda ainakaan viereen istumaan. Tuskin kovin moni haluaa puolison ja lasten kotona katselevan kuvia itsestään pokeriturnauksessa hoito vieressään.
Älypuhelin on myös heikentänyt pokerihoitojen kysyntää toisella tavalla. Tinder nimittäin on helpottanut maksuttoman seksiseuran saamista radikaalisti. Voisin kuvitella, että länsimaalainen Tinder-käyttäjä saa köyhemmissä maissa aika paljon matcheja. Joudun valistuneesti arvailemaan, koska en vapailla markkinoilla ollessani C-luokan julkkiksena ilennyt koskaan Tinderiä asentaa.
Tinderhän on laittanut monet perinteiset pariutumissoittoruokalat hätää kärsimään tai jopa laittamaan lapun luukulle. Nykyisin baariin mennään yhä enenevässä määrin kavereiden kanssa pitämään hauskaa ilman ajatustakaan uuden partnerin löytämiseen – tai vaihtoehtoisesti Tinder-treffeille.
Teknologia muuttaa maailmaa ja tappaa ammattejakin vinhaa vauhtia. Viimeiset rahastajat jättivät sporat 30 vuotta sitten ja ensi vuoden alusta ei voi enää kuljettajallekaan maksaa. Enpä tullut ajatelleeksi ensimmäisiä älypuhelimia ihmetellessäni, että tämä vekotin jättää useimmat pokerihoidoksi pääsemään kiinnostuneista kotiin mököttämään.
P.S. Pokerihoidolla tarkoitan tässä kolumnissa matkaseuralaista, joka lähtökohtaisesti ei ole ns. maksullista seuraa, vaikka matkanjärjestäjä yleensä matkakustannuksista vastaakin.
