Kidnappausvakuutuksia jo käytössä” oli otsikkona eilisen Kauppalehden jutussa. Ilta-Sanomissa oli seitsemän sivua siitä kuinka Minna Nurmisen kidnappaus järjestettiin. Aamutelevisiossa turva-alan edustaja kertoi, millaisia palveluita heiltä voidaan tilata.
Olin yhdeksän päivää seuraamatta juuri uutisia. Normaalisti seuraan niitä ahkerasti, mutta puolet vuorokaudesta Grand Casinolla leikkaa väkisin aikaa pois muusta toiminnasta. Kun palasin normaali-ihmisten maailmaan, oli otsikoissa Suomen ensimmäinen suuren luokan kidnappausdraama. Lehtiä lukiessa ja televisiota katsoessa minua alkoi aiheen käsittely oksettaa.
Oksettiko minua se, että joku oli niin alhainen, että kidnappasi ihmisen Suomessa? Toki sekin oli vastenmielistä, mutta tällainen oli odotettavissa myös Suomessa ennemmin tai myöhemmin. Mitä ensin kokeillaan Ruotsissa, sitä sitten parin vuoden päästä Suomessa. Vielä enemmän sain verenpainetta aiheen käsittelystä mediassa. Kauppalehti piilomainostaa tuotetta, jota useimmat eivät vakuutusyhtiöillä tienneet olevankaan. Ilta-Sanomat kertoo seikkaperäisesti, kuinka ihminen kidnapataan, ja kuinka poliisi tilanteessa toimii. Televisio ei jätä turvapalveluiden mainontaa piilomainonnaksi, vaan omaa tuotettaan saa suoraan mainostaa.
Ei minua haitannut se, että yritykset pääsevät ilmaiseksi mainostamaan. Sanoi Isä Mitro mitä tahansa, markkinatalous ei ole suinkaan kuollut. Ihmisten toimia ohjaa raha yhä edelleen. Totta kai turva-alan yritykset ottavat tilanteesta kaiken ilon irti, se kuuluu markkinatalouteen. Mutta että kidnappaajille annetaan ohjekirja käteen, ja mainostetaan alan isoja palkkioita, on edesvastuutonta.
Tämä ehkä oli ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen vastaava kidnappaus Suomessa. Sen verran iloisesti kymmentä miljoonaa euroa on heiluteltu mediassa. Kuinka paljon tilaa satasen setelit vievät on katsottu tarpeelliseksi esitellä joka ikisessä lehdessä, johon olen törmännyt. Ihmiset menevät huppu päässä pankkiin, josta voi hyvällä tuurilla saada muutaman tonnin verran myös merkitsemättömiä seteleitä. Mitä nämä veikot ovat valmiita tekemään kymmenestä miljoonasta?
Kukaan ei kidnappaisi rahan takia ketään, jos mitään tuottoa ei olisi olemassa. Tämä on selvää sekä markkinataloususkovaisille että pokerilogiikan omaaville. Tämä on yllättävän vaikea käsite monille muille. Siihen, että USA ei neuvottele terroristien kanssa on selvä perustelu. Jos rapakon takana ymmärretään jotain paremmin kuin vanhalla mantereella, niin se on nimenomaan markkinoiden toiminta. Jos kerran maksat kiristäjille, joudut aina maksamaan kiristäjille.
Selkeä, joskin inhimillisesti tarkastellen julma tapa vähentää kidnappausuhkaa on lahjusten maksamisen kriminalisoiminen. On luonnollista, että kidnappauksen kohteeksi joutunut perhe on valmis maksamaan. Mutta yhteiskunnan kannalta olisi parempi, että kukaan ei koskaan maksaisi. Suomessa poliisi ohjeistaa ilmeisesti, että maksetaan ensin, sitten toivotaan kidnapattua vapaaksi ja sitten otetaan rosvo kiinni. Nyt tämä onnistui, mutta miten ensi kerralla? Poliisin käytössä olevat metodit ovat nyt yleisessä tiedossa.
Yhteiskunnassa välillä joutuvat yksilöt kärsimään yleisen edun vuoksi. Perheet ovat aina valmiita maksamaan saadakseen perheenjäsenen takaisin, mutta kaikkien muiden etu olisi, että lunnaita ei maksettaisi. Kidnappaaminen ei olisi enää kannattavaa toimintaa.
Kidnappausvakuutukset pitäisi lailla kieltää, ja tällä kertaa nopeammin kuin pikavipit. Kidnappausvakuutuksen ottanut yhtiöhän on maksuautomaatti. Sen kuin kidnappaat jonkun, niin sinulla on jo listahinta olemassa ja rahat nopeasti käsillä. Somalian rannikon merirosvousta eivät mahdollista pelkästään alueen kurjat olot, vaan se, että rosvoille maksetaan ruhtinaallisesti.
Sen lisäksi pitäisi etsiä taho, joka päätti julkistaa palkkiosumman. Mielestäni sama kymmenen vuotta ehdotonta, mikä on maksimituomio kidnappauksesta, on vähintään kohtuullinen tälle sankarille. Itse asiassa oikeastaan moninkertainen tuomio olisi oikein. Summan julkistamisella saatiin aikaan useampia kuin yksi kidnappaus, tosin vasta tulevaisuudessa.
