Lähdin Tallinnan Summer Showdowniin isoin odotuksin. Olen viime vuosina pärjäillyt Tallinnassa ihan siedettävästi ja olin juuri tervehtynyt kesäflunssassa eli poikkeuksellisen hyvällä tuulella.
Ensimmäisenä vuorossa oli uusi turnaus Euroopan turnauskartalla eli Archie. Ennen turnausta järjestettiin yhden käden Archie- jakoja tukevalla overlayllä. Kun kuusi pelaajaa laittaa peliin kaksikymppiä ja yksi saa kahdensadan plus kahdenkympin reikin arvoisen lipun on siinä pelaajille tarjolla satasen verran odotusarvohyvää per laaki. Ilmeisesti ihmiset eivät tykkää enää rahasta, koska ensimmäinen lähti käyntiin vähän yskähdellen. Toisesta sainkin jo sitten lipun ja Archieturnaukseni hinnakseni tuli näin neljäkymppiä.
Itse turnauksessa totesin saman kuin muissakin limiittiturnauksissa: Useimmat muut pelasivat Archieta käteispelinä, mie turnauksena. Olen tosin limiittiturnausspesialisti, sillä olen mm. puolustanut menestyksekkäästi vuonna 1999 viidettä tilaani Amsterdamin Master Classics of Pokerissa.
Minun filosofiani mukaan limiittiturnauksessa pitää pyrkiä voittamaan kaikki potit, joihin osallistuu. Tämä laittaa lähtökäsivaatimukset tiukemmiksi kuin käteispelissä. Niin kauan kuin on turnauksessa hengissä, on toivoa, koska aina saa actioniä ja usein pääsee pikkunipullakin sisään suosikkina, toisin kuin isompien betsien turnauksissa.
Niinpä sitten päädyin puolustamaan isoa blindiani kallevärin vedolla UTG-avausta ja yhtä maksua vastaan. Vedin kolme kertaa, ei tullut. Tämä on esimerkkikäsi siitä, miten turnaus-Archieta ei tule pelata. Käsi on käteispelissä ihan ok-maksu, mutta ainakin re- entryajan jälkeen liian kallis arpa. Käsi voi jäädä tulematta ja sitten se ei välttämättä edes ole hyvä kuin puoleen pottiin tai vaihtoehtoisesti ei yhtään mihinkään.
Sitten jäin pieneen stäkkiin, jolla löysin ässärattaat. Tippumiskädessäni ei ole mitään mutkuttamista, sillä potin avasi Tuomas ” Tumppi” Röppänen solidilla 3456:lla. Ässärattaani eivät edenneet, mutta pääsin all-inissä ollessani Tumpin vieressä pihistämään Turkuun kakkosta eli suoran. Euroopan ensimmäiseksi Archie-mestariksi ei tullut Tumppikaan, vaan sen vei joukkuekaverinsa Samu Partanen. Tumppi oli kolmas ja 3-bet Fliesin kolmas jäsen Jussi Kärpänen oli toinen.
Tosin minun hyvän stäkin hukanneen jakoni suoritus ei ollut turnauksen huonoin. Hyvin lähellä ainakin oli Tommi ja Toiveikkaiden tiimikaverini Sami Pulliainen, joka maksoi blindista reissun, kun oli monta muutakin maksua – ja vaihtoi viisi. Tämä ei ole käteisessäkään lähelläkään oikeaa maksua turnauksesta nyt puhumattakaan.
En masentunut tästä, vaan pelasin vielä loppuillan viiden kortin satasen Omahaturbon, jossa sinnittelin varsin pitkään, tosin pääsemättä lähellekään rahoja. Tämä saattoi olla hyväkin tulos, sillä pääsin ajoissa nukkumaan seuraavan päivän pääturnausta varten.
Pääsin pääturnauksessa ensimmäisestä päivästä läpi reilusti yli keskistäkillä ja ilman re-entryä. Toisena päivänäkin pärjäsin ihan kivasti, kunnes löysin mustat rouvat UTG:sta. Reipas eestiläinen kolmebettasi, mie neljäbettasin, kaveri meni all-in isommalla stäkillä ja koska en ole matkustanut laivalla kahta tuntia kuvapareja kippaillakseni maksoin, toivoen näkeväni ässäkallen tai pienemmän parin kuin itselläni. Näin sitten ässät, ja pääturnaus oli osaltani loppuun käsitelty.
Myöhäisillassa oli vuorossa Turbotexas, jossa kokeilin metodia ”Survon kaikki kaikella, mikä vähänkin näyttää siltä”. Onnistuin ensin splittaamaan AT vs AQ, mutta sitten sorsat eivät riittäneet toista AQ:ta vastaan ja turbo-ohjelmani oli tullut päätökseen ilman turhia rahastuksia.
Turnausviikkoni Tallinnassa on pari kertaa pelastanut lauantain High Roller. Tällä kertaa startti vähän yski. Päädyin kippailemaan Roope Tarmin ja Kasper Mellasen kolmebettejä päin. Sitten reipastuin ja löin itse kostoksi kolmebetin Roopen avaukseen ja sieltä tulikin sitten nelonen, jota en rangen pohjallani enää ottanut ja kirosin itseäni, etten ottanut pelkkää maksua. Tunsin itseni sukupuuton uhkaamaksi dinosauruslapaseksi, josta nuoret nisäkäsurokset näykkivät pikku hiljaa pieniä palasia.
Pääsin lopulta sisään flipillä paikallista sankaria vastaan, ja otin pataan. Onneksi re-entryaikaa oli vielä jäljellä. Jouduin reippaan kahden tonnin käteissuoritusta vastaan samaan pöytään takaisin. Roope teki illan ensimmäisen limppinsä napilta, kun mie löysin pienestä sokeasta nelosparin. Päätin opettaa vähän pyysinginpelkoa ja survoin jotain 20BB sisään ja Roope kalleillaan otti. Helppo peli toisille, mutta ei miulle. Laitoin pään kumaraan ja totesin, että turnausnäyttöni tältä tallinnanviikolta oli annettu.
Illalla saimme pyörimään 50/100 Mixedin ja sain puolikkaan High Roller –binin takaisin. Voittosessiota en neljästä päivästä päässyt kirjaamaan yhtään, enkä ollut kyllä peliinikään mitenkään erityisen tyytyväinen. Mitä ilmeisimmin pelasin liian hyväntuulisena ja luottavaisena.
Yleisesti ottaen turnausviikko oli nähdäkseni onnistunut. Pääturnaus keräsi enemmän osanottoja ja sekä ylä- että alakerrassa oli nähdäkseni varsin hyvä meno päällä koko turnausajan. Uskon että sekä Archie että Mixed-pelit ovat tulleet Las Vegasin lisäksi suomalaiseen pokerisceneen jäädäkseen.
Pääturnauksessa finaaliin pääsi ainoana suomalaisena maailman paras turunhaminalainen pokerinpelaaja Tuomas Nurmi. Tuomas suostui kolmen hengen diiliin kahden paikallisen pelurin kanssa. Voiton vei isäntämaan Jargo Alaväli. Etelänmatkoillani eestin kieli ja nimet saavat minut muuten säännöllisesti hihittelemään.
Jatkossakin saavat muut lentää Kanarialle etsimään parempia kelejä. Minun etelänmatkojen vakiokohteenani pysyy Tallinna ainakin niin kauan kuin turnausviikot ovat yhtä mielenkiintoisia kuin viime viikon Summer Showdown. Lämpöäkin riitti ulkona ihan hyvin, tosin siitä ei hyvin ilmastoidussa Hiltonin ykköskerroksessa päässyt juuri nauttimaan.
P.S. Eestiläinen keittiö ja terveellinen ruoka eivät välttämättä ole synonyymejä. Tätä mieltä oli ainakin Hassan Sey, joka hilpaisi vartin turnaustauolla puolen kilometrin päässä olevalle Stockmannille ruokaostoksille karttanaan minun sekavat selitykseni reittiohjeista. Hasse palasi takaisin menettäen vain kolme jakoa. Mie en olisi edes yrittänyt, vaan tilannut jonkun sämpylän sovinnolla.
Tosin aivan lapanen juoksussa en ole vielä miekään. Huomasin lautalle astuttuani, että jätin läppärilaukkuni terminaalikahvilan pöytään. Läppäri on narkkarille kolmenkympin arvoinen, mutta sen katoaminen aiheuttaisi miulle ainakin viisinumeroisen vitutuksen. Laivaannousuaikaa oli jäljellä kahdeksan minuuttia. Ryntäsin autokannen läpi, riitelin turvahenkilökunnan kanssa, väistelin kaljakärrejä, löysin läppärini ja vielä jäi kolmekymmentä sekuntia ylimääräistä aikaa luiskahtaa portista takaisin sisälle.
Sitten olinkin hapoilla kuin neljänsadan metrin aitojen jälkeen reilut kolme vuosikymmentä sitten ja märkä kuin uitettu kissa, tosin hiestä. Happovannetta ei päässäni olekaan välttämättä tällä vuosituhannella ollut. Yritin liuottaa sitä vodkalla, mutta varsin hitaasti olo kohentui. Jatkossa yritän pitää parempaa huolta tavaroistani.
EDIT 2.8.2018 13:39: Poistettu kaikki rulettiviittaukset. Suomalaisten pokeriammattilaisten taipumus ohentaa verellä, hiellä ja kyyneleillä grindattua pokerikassaansa onnenpeleissä ihmetyttää miuta kovasti. Se ei niinkään ihmetytä, että aiheesta ei haluttaisi kirjoitettavan.
