Suora osakesijoittaminen sopii melko harvoille. Sijoituspäätökset kun joudutaan tekemään epävarmuuden tilassa, ja omien päätösten merkitys lopputulokseen on suurempi kuin indeksisijoittajat ikinä suostuvat uskomaan. Osa ihmisistä menettää yöunensakin, kun joutuvat tekemään riskipitoisia päätöksiä.
Mikäli riskin ottaminen johtaa epäsuotuisiin lopputuloksiin, voi jopa narun rasvaaminen alkaa kiinnostaa. Tämä ei ole läppä, vaan olen joutunut puhelinnumeroluettelosta poistamaan hirvikivääriä suuhunsa menestyksekkäästi sovitelleita.
Jos ei pysty elämään omien päätöstensä seurausten kanssa, kannattaisi päätökset ulkoistaa. Ongelmana toki on, kenelle ne sitten ulkoistaisi? Monet fiksusti valitsevat markkinatuoton, ja päätyvät tosiaan indeksirahastoihin.
Tämä olisi kuitenkin eteläkarjalaispojan perspektiivistä kovin tylsää. En valitettavasti pysty antamaan mitään varmaa vinkkiä, mitä mäkistä tai kyllöstä kannattaisi beesattavaksi ottaa. Ei ainakaan yhtään pyysingiä.
Ja jos niin väittäisin, ei kannattaisi uskoa. Siitä olen nimittäin täysin varma, että kun joku väittää näkevänsä tulevaisuuden yhtä selkeästi kuin tietävänsä eilisen pörssikurssit, ei kannata juuri uskoa muitakaan juttujaan.
Olen saanut jonkun verran pyyhkeitä pohdinnoistani, joissa en kuulemma tunnu koskaan olevan varma oikein mistään. Tosin jään pysyvästi jaarittelemaan ”jos niin, sitten ehkä näin” -tarinoitani, koska kristallipalloni on valitettavan sumuinen. Ja pidän valehtelemisesta kiinni jäämistä kovin nolona tapahtumana.
Toisin kuin esimerkiksi USA:n 45. presidentti ja fanilaumansa. Trumpetisteilla tuntuu olevan kunnia-asiana väittää koronaa vähän tavallista pahemmaksi flunssaksi vielä koronan tuomalla kuolinvuoteellakin. Tansanian presidentiltä John Magufulilta ei voi enää valitettavasti kysyä, miten hyvin rukoukset koronaan auttavat.
Selkeää on, että varmuuden tarjoaminen tulevaisuudesta on hyvää bisnestä. Persut kertovat EU:n elvytyspaketin johtavan väistämättä liittovaltioon. Pääministeri lukuisine avustajineen taas väittää paketin olevan ”kertaluonteinen ja poikkeuksellinen”. Kummatkin puhuvat muunneltua totuutta, koska ei sen enempää persuilla kuin demareillakaan ole yhtään kirkkaampaa kristallipalloa kuin miullakaan. Mutta ihmiset tykkäävät kovasti varmoista kannoista. Olisihan se epäuskottavaa olla epävarma näkemyksistään.
En siis pysty varmaksi sanomaan, keitä osakemarkkinoillakaan olisi hyvä peesata. Mutta on miulla sentään Niksi-Pirkka -tason vinkki siihen, minkälaiset ennustajaukot voi surutta jättää seuraamatta: Kun joku esimerkiksi kertoo Bitcoinin (48.698$ juuri nyt) menevän varmasti miljoonaan dollariin – tai vaihtoehtoisesti nollaan – ovat kummatkin joko myymässä jotakin tai sokaistuneita omasta ymmärryksestään. Potentiaalisen beesaajan kannalta on melko sama, kummasta on kysymys.
Eettisesti on toki arveluttavampaa kaupata jotain tietämystä, jonka itsekin tietää huuhaaksi. Arvostan esimerkiksi vasemmistoliiton Anna Kontulaa, joka nähdäkseni vilpittömästi kauppaa kommunismiaan kaikille. Ja pelkään opetusministeri Jussi Saramoa (vas.), josta vanha pokeriammattilainen on ainakin näkevinään, ettei se itsekään usko omiin juttuihinsa. Mutta kertoo niitä huolestuttavan uskottavasti. Jussi saattaisi hyvinkin olla pokeripöydässä varteenotettava vastus. Tosin tuskin uskaltaa niin pahasti markkinatalouden armoille heittäytyä.
Tuomas Malisesta en esimerkiksi pysty ottamaan selvää, onko se käärmeöljykauppias vai muuten vain sekava. Itse jos olisin ennustanut väärin jo useita vuosia, alkaisin ainakin toivottavasti kovasti kyseenalaistamaan oman arvostelukykyni.
Sunnuntaina syntynyt
Kun joku muuta kuin kuukausisäästämistä pienikuluisiin rahastoihin harjoittava pärjää edes vähän markkinaa paremmin, tuomitaan tämä yleensä rivakasti onnekkuudeksi. Sen lisäksi, että miulla on käynyt flaksi syntyä Suomeen, olen vieläpä sunnuntaina syntynyt:
Luin jostain Sijoitustietoa vähäisemmältä keskustelupalstalta, että en pärjää indeksille. Tästä lämpeninkin sitten postaamaan Nordnetin suurimman oman salkkuni kehityksen viimeiseltä viideltä vuodelta verrattuna OMXGI:hin, eli Helsingin osingotkin huomioonottavaan tuottoindeksiin.
Huomattavaa on, että olen ottanut indeksiväen silmin isoja riskejä, enkä omasta mielestänikään pysty tätä tulevaisuudessa toistamaan. Toistan jälleen kerran, että en edes yritä pärjätä indeksille, vaan etsin absoluuttisia tuottoja. Jos jostain syystä jollain aikaperiodilla biittaan indeksin, se on pelkkä siviilivahinko.
Tällä käyrällä toki voisin perustaa ainakin semisuositun rahaston. Tällaista kuitenkaan en tässä elämässä aio tehdä. Miulla oli omaisuudenhoitoasiakkaita 90-luvun alkupuolella, ja vastuu muiden rahoista osoittautui aivan liian raskaaksi kantaa.
Lisäksi jos otan lähivuosina pahasti pataan indeksille, tuskin postaan mitään käppyrää tapahtumista. Tämä ei kuitenkaan ole lupaus, koska neljännesvuosisata ammattimaista pokeria on opettanut itseruoskinnan välillä hyvinkin kannattavaksi puuhasteluksi.
