Kärkiparipodcastin toinen kausi starttasi vähän happoradioissa. Vieraana oli nimittäin Aki Tykki. Eteläsavolainen Antti ja itäsavolainen Aki juttelivat niin leppoisia, että ensimmäisellä kuuntelukerralla nukahdin kesken.
Tämä ei tosin johtunut haastattelun huonosta laadusta, vaan miulle normaalista reaktiosta. Jos olen univajeessa, ja jostain syystä rentoudun, nukahdan usein. En ole vieläkään täysin toipunut vaalihulluuteni tuomista unihäiriöistä.
Aki Tykin pokeriura lienee vähemmän tunnettu kuin uransa muusikkona. Akihan tykitti voitollisesti neljäsatasta (2/4 blindeilla) Texasia tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella.
Miten 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen määritellään lyhyemmin ja ilman epäselvyyksiä, on suomen kielessä ratkaisematta. Englanniksihan on näppärä ilmaisu noughties. Joka sekin on aikoinaan tarkoittanut aikaa 1900-1909. Vuosituhannen ensikymmentä käyttää tuskin kukaan. Ja vaikka käyttäisikin on se pitkähkö ja kovin kömö. Numeromuoto 00-luku on erinomaisen epäselvä.
Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimistolta lienee turha odottaa kovin kompaktia ratkaisua. Johan toimiston nimikin sen kertoo.
Happoradion laulaja/lauluntekijä harrastaa edelleen pokerimatkailua, vaikka pokeriaktiivisuutensa onkin buumivuosista radikaalisti laskenut. Kuten Espoosta Helsinkiin, jossa voittikin viime vuonna nimikkoturnauksensa Tykkipokerin.
Löysin kahden itäsuomalaissyntyisen pokeriurasta paljon yhtäläisyyksiä:
Jouduimme tiputtamaan tasoja vuosikymmenen vaihteessa
Pokeribuumin jälkiliukkailla 2009-2011 normaalilahjoilla varustetut, laiskahkosti pokeria opiskelleet mutta itsesuojeluvaistoiset työnnettiin taso kerrallaan alaspäin. Akit kuuluivat tähän ryhmään. Miullakin kehitys meni 25/50 -> 2/5 yksi katkera taso kerrallaan.
Tasojen tiputtaminen johtui siitä, että
Häviöllistä peliä emme halua pelata
Voitolliseen pokeriuraan on olemassa Niksi-Pirkka ratkaisu: Pelaa vain itseään huonompien pelureiden kanssa. Muutama parempi pelaaja ringissä ei sinänsä haittaa, kunhan seurassa on riittävästi huonompiakin. Joskus yksikin oligarkki riittää.
Viime aikoina Tykin Aki on pelaillut netissä vitosen spinnareita sekä mikrokäteispelejä ja niissäkin murehtinut, mahtaako olla voitollinen. Tällä lähestymistavalla pokeriura yleensä päättyykin voitollisena. ”Kyllä mie nuo kaikki tapan” -asenne johtaa siihen, että vastaan tulee se yhdestoista.
Hauskaa pitäisi olla
Jos käyttää elämässään merkittävästi aikaa johonkin, olisi järjellistä, että se olisi kivaa. Ateistipiireissä vallitsee varsin yksimielinen käsitys, että kaikilla on vain yksi elämä.
Repeilin aika paljon, kun Aki kuvaili, miten ei halua mennä Casino Helsingin 2,5/2,5-rinkiin kuuntelemaan rangeanalyysejä juuri pelatusta kädestä. Selkeästi hän on ringissä piipahtanut, koska omat kokemukseni ovat vähän vastaavia. Jos siellä juteltaisiin mukavia esimerkiksi pörssistä ja pimpsasta (kuten Omahassa tehdään) voisin hyvin viihdyttää itseäni välillä illan pienessä Texasissakin. Mutta ei, siellä jauhetaan rangeista ja paisteista.
Ensimmäiseen Tykkipokeriin tuli pelaamaan livepöydässä nykyisin harvinainen näky Jani ”Jommu” Sointulakin. Jommu kyseli ”Onko monta kertaa vuodessa kasinolla on tällaisia turnauksia, missä kaikki pelaajat ovat hyväntuulisia”.
Itä-Suomessa ollaan yleisesti sitä mieltä, että hauskaa pitäisi olla, vaikka ei huvittaisikaan. Pohjanmaalla on tästä poikkeavia näkemyksiä. Onko Varsinais-Suomessa kellään koskaan kivaa, on miulle vielä epäselvää.
Käteisestä turnauksiin
Puoliammattilaisaikoinaan Aki Tykki pelasi enimmäkseen pelkkää käteistä. Aivan kuten miekin.
Nykyisin hän huitoo enimmäkseen turnauksia. Aika paljon samaa kehitystä on ollut miullakin. Liveturnaukset ovat siinä mielessä hauskoja tapahtumia, että kyylätkään eivät voi loputtomiin kipata.
Turnausstrategiastammekin löytyi yhtäläisyyksiä. Stäkin suojelu onkin turnauksiin ihan pätevä lähtökohta. Mutta sitä ei voi suojella niin kauan, että kuivuu blindeihin. Molemmat olemme avanneet peliä monissa turnauksissa, kun se on jo ollut myöhäistä. Mutta yritämme parhaamme ollaksemme vähän reippaampia.
Haaveet ovat toteuttamiskelpoisia
Antti Tiainen kysyi podcastin loppumetreillä, mitä haaveita Aki Tykillä on. Musiikkia olisi kuulemma hyvä päästä tekemään niin pitkään kuin itse haluaa. Reissaamaankin pitäisi vielä päästä. Erityisesti Aasiaan on vielä pokerimatka tekemättä. Lontoot, Wienit ja Las Vegasit on jo nähty. Joskin Vegasiin olisi kiva mennä myös poikaporukalle eikä pelkästään perheen kanssa. Kuulostavat espoolaiselle perheenisälle toteuttamiskelpoisilta kaikki. Joskaan ei nyt ihan tänä vuonna vielä.
Mie taas haaveilen normaalin unirytmin palaamisesta, sitä myöten painonpudotuksen makuun takaisin pääsemisestä ja sen jälkeen jalkakyykyn ottamisesta saliohjelmaan. Nämäkin lienevät mahdollisuuksien rajoissa.
Viime sunnuntain Hesarissa oli Lassi ja Leevi -strippi, jossa Lassi kehotti lemmikkitiikeriltään toivomaan, mitä tämä ikinä vain tahtoo.
Leevi vastasi: ”Voileivän”
Lassi parahti: ”VOILEIVÄN. Ääh! Onko typerämpää toivomusta ikinä kuultu. Mielikuvituksessasi on vikaa. MINÄ toivoisin miljoona miljardia, oman avaruussukkulan ja yksityisen mantereen!
Viimeisessä ruudussa Leevillä on posket täynnä kädessään olevaa voileipää. Lassi murjottaa vieressä. Leevi sanoo: ”Minun toivomukseni toteutui”.
Siinä on puolensa, että pitää haaveensakin ainakin lähellä maan pintaa. Toisin kuin Rosa Meriläinen, joka haaveilee lottovoitosta, vaikkei edes lottoa.
Joka tapauksessa suosittelen leppoisan ja hyväntuulisen podcastin kuuntelemista. Vaikkei sen enempää haastattelija kuin haastateltavakaan muista milloin oli pokerin Black Friday, jonka kaikki sivistyneet ihmiset tietävät olleen 15.4.2011.
En miekään päivämäärää muistanut, huijasin ja googlasin. Mutta vuoden olisin kyllä muistanut suorilta.
Aion kuunnella Antti Tiaisen Kärkiparia vielä viisi jaksoa lisää. Ja haaveisiini kuuluu myös kolmas kausi Kärkiparia.
P.S. Teoreettisesti on mahdollista, että ketsuppipullon vaginallaan nostamaan pystyvä Meriläinen ei oikeasti haaveillut lottovoitosta, vaan yritti kannustaa muita pelaamaan ”harmitonta haaveilupeliä”. Jotta hän itse ja edustamansa järjestöt saisivat lisää muiden häviämää rahaa.
