Ruotsissa on neljä kasinoa. Viime viikonloppuun asti olin käynyt näistä vain Tukholmassa. Malmön, Sundsvallin ja Göteborgin vierailut olivat lähtemättä vaille toteutettuja.
Pojan karateharrastus mahdollistaa kuitenkin paljon itse maksettua lähialuematkailua. Tällä kertaa kisat osuivat Göteborgiin. Vastuullinen huoltaja ei häiritse kilpailijan keskittymistä, vaan menee illaksi kasinolle.
Tukholman Casino Cosmopolista olen aina pitänyt. Keskimäärin pelit ovat olleet vähän isompia ja vähän parempia kuin Suomen vastaavat. Vaihtotasekin on kehittynyt toimestani Suomen kannalta suotuisasti.
Casino Helsingissä pokeribrushin mediaanivastaus yhdeksän jälkeen esitetylle kysymykselle ”Milloin seuraava pöytä aukeaa?” on ” Sitten kun turnaus on ohi”. Toiseksi suosituin on ”Ei aukea enää, ei ole jakajia”. Käynnissä olevat pöydät ovat yleensä täynnä.
Perjantai on globaalisti hyvin suosittu pokerinpeluupäivä. Olin tästä tietoisena ja Helsingin toisen monopolikasinon kokemukset mielessä hivenen huolissani pelimahdollisuuksistani, kun pääsin perjantaina Göteborgin Casino Cosmopoliin vasta yhdeksän jälkeen.
Ruotsissa pidetään 30 kruunun sisäänpääsymaksulla huolta siitä, että kasinolle ei tulla turhaan pyörimään. Tätä bisneslogiikkaa ei ole muuten Atlantin toisella puolella vielä ymmärretty.
Maksoin kuitenkin mukisematta, ja löysin pokerihuoneen. Brush ilmoitti, että isoon (50/50SEK) ja pieneen omahaan (20/20) on pienet jonot, jotka joko vetävät, tai sitten avataan uusi pöytä. Odotellessani voisin pelata esimerkiksi 20/20 tai 50/50 texasia, joissa molemmissa pääsee pöytään heti.
Menin sitten isompaan texaspöytään, jossa oli kolme pelaajaa. En missään nimessä ole shorttitexasekspertti, mutta katsottuani yhden jaon totesin istuvani mielelläni paikallisten seuraksi.
Pöytä täyttyi melko pian alas istumiseni jälkeen. Ilmeisesti neljäs pelaaja oli vaadittava kriittinen massa pöydän täyttymiseksi. Sama tauti vaivaa pokerinpelaajia selvästi Ruotsissa kuin Suomessakin. Valtaosa pelaajista odottaa, että muut täyttävät pöydän. Kolme jakoa lyhytkätistä koetaan mielettömäksi uhraukseksi. Mieluummin rapsutellaan palleja odotellessa. Ruotsissa ollaan ilmiöstä paremmin sivistyneitä kuin Suomessa, koska pöytä avataan näköjään miten lyhytkätisenä vain.
Oikealle puolelleni istui minua ehkä vähän nuorempi peluri, joka tunsi nimen Ali, ja vasemmalle puolelleni minua vähän vanhempi herrasmies, jota kaikki kutsuivat ”Doktoriksi”. Ali pelasi selkeästi enemmän käsiä kuin minä ja Doktor paljon vähemmän. En ollut mitenkään tekemässä valitusta oikeuskanslerille positiostani. Aktiivinen pelaaja oikealla ja passiivinen vasemmalla on klassisen positioteorian mukaan tavoiteltava tilanne.
Ali tuuppasi edessään olleet merkkinsä keskellä pari kertaa ilman palautusta, ja haki kassalta reservejä. Hän valitteli palatessaan, että hänellä on kolme korttia, joiden yhden limiitti on nyt lopussa, ja kahden muun PIN-koodia hän ei muista. Hänestä oli kummallista, että henkilöllisyystodistuksella ilman koodia ei ollut mitään virkaa.
Jos minä olen lyhyellä kassalla liikkeellä, pelaan varsin konservatiivisesti. Ali taas toimi päinvastoin, ja haki matalalle pinolleen kasvua heti seuraavasta jaosta. Pokerijumalat eivät olleet suosiollisia, vaikka Alilla jaossa oli yli 20 prosentin mahdollisuus voittoon.
Ruotsissa ei saa edes pyytää saatikka antaa lainaa pokeripöydässä. Välfärdstaten pitää näin huolta huonompionnisista. Ali totesikin, että hän tästä lähtee ja tulee ehkä myöhemmin takaisin.
Doktor sanoi Alille, että ”Varaa ihmeessä paikka” ja heitti omasta pelimerkkikasastaan viisikruunusen Alin tyhjälle paikalle varauksen merkiksi.
Minun kokemukseni puuttuvista PIN-koodeista pokeripöydissä ovat sen suuntaisia, että 90 prosenttia tapauksista koodi ei ole se joka puuttuu, vaan kortilta kate. Niinpä en ollut hirveän yllättynyt, kun Alia ei puoleentoista tuntiin näkynyt. Kun brush tuli kyselemään, että kauanko pelaaja on ollut poissa, kerroin totuudenmukaisesti, että yli tunnin. Doktor puhkesi vastalauseisiin, ja valehteli, että Ali on ollut vain hetken poissa. Koska jakaja oli juuri vaihtunut, tämä ei tiennyt, ja paikka pysyi varattuna.
Ymmärsin Doktorin haluavan kovasti Alin takaisin pöytään sinänsä ymmärrettävistä syistä. Minä esimerkiksi olin jo pelannut sen verran pitkään herrasmiehen kanssa, että olin aikeissa antaa merkittävämpää actionia hänelle lähinnä saleteilla. Ali selkeästi suhtautui vähemmän selektiivisesti vastustajiinsa.
Ajattelin itse asiassa valistaa Doktoria, että ei se Ali koskaan tule takaisin, mutta onneksi ymmärsin tällä kertaa olla nolaamatta itseni. Ali nimittäin hipsi kuin hipsikin takaisin pelipaikalle mukanaan tukeva nippu tuhannen kruunun seteleitä. Minä olin tuntenut miehen pari tuntia, Doktor ilmeisesti pidempään…
Yllättävää tapahtumassa oli, että habituksensa puolesta Doktor oli hyvin pukeutunut ja hyvin toimeentuleva vanhempi herrasmies. Sumeilematta hän oli kuitenkin valmis valehtelemaan saadakseen varattua paikan heikommaksi kokemalleen pelaajalle. Pokeri tosiaankin esittelee kapitalismin pahimpia puolia ja paljastaa ihmisen pohjimmaisen luonteen.
Helsingissä on pelattu kasinopokeria paljon Göteborgia pidempään. Läntisellä Götanmaalla ei selkeästi ole vielä opittu, että pokerinpelaajia pitää seisottaa jonoissa, jotta he mahdollisesti pelaisivat jotain kasinolle tuottavampaa peliä. Tai ehkä siellä on ymmärretty, että tällainen toiminta voi johtaa asiakkaiden lopulliseen siirtymiseen muiden viihdemuotojen pariin. Valitettavasti tällaisesta kehityksestä on merkkejä Mikonkadulla.
P.S. Pakkoruotsi on kansakunnan kannalta sulaa typeryyttä. Ruotsin kielen osaamisesta taas on paljon iloa. Viihdyin erinomaisesti Göteborgin pokeripöydissä, ja sexanien lisäksi viihtyvyyttä edesauttoi suuresti kanssapelaajien keskustelun ymmärtäminen.
