Livenä pelatessa en yleensä kommentoi jakoja enkä oddseja ihan opportunistisista syistä. En näe juuri syytä ojentaa vastustajiani, jos näen heidän tekevän selviä virheitä, jotka johtuvat puutteellisesta todennäköisyyksien hallinnasta. Jos paikkaat vastustajien vuotoja, niin teet reikää omaan veneeseesi.
En myöskään muuten arvostele vastustajien peliä pöydässä. Hyvä pöytätunnelma on tärkeää yleiselle viihtyvyydelle, enkä ehdoin tahdoin myöskään etsi vihollisia. Tämä on sinänsä vaikeaa, koska olen kasvanut karjalaiseen vittuilukulttuuriin. Lappeenrannassa kaverille nauretaan, jos voidaan, eikä mikään aihe ole pyhä. Olen kuullut joulupöydässä lähisukulaisten naljailevan keskenmenoista, joten olen kasvanut itsekin melkoisen liberaaliksi avautujaksi. Tässä tulee tosin ylitettyä linja aika ajoin. Aina välillä tulee arvioitua väärin mitä kukakin kestää ja mitä ei.
Vaimoni antaa minulle säännöllisesti hiljaaolomääräyksiä, etten vain mene möläyttämään mitään asiatonta. Ilmeestäni kuulemma näkee, milloin suusta on tulossa kukkasia, jotka ovat hauskoja lähinnä omasta mielestäni. Valitettavasti hän ei ollut paikalla, kun seuraava jako tapahtui:
Pelasin Freezeoutin alkupäivänä 5-5 dealer’s choicea. Olin katsellut pitkään sillä silmällä 40-40 pöytää arpoen lähtöä. Olin tonnin voitolla, ja tämäkin pöytä oli hyvä. Sitten turnasin setin viiden kortin omahassa, ja vastustaja tuli yli rattailla, kahdella värinvedolla ja välivedolla. Tämä nimenomainen vihu ei koskaan sököttäisi settiä takapositiosta, joten minä yli vielä kerran ja sain merkit sisälle, lievänä altavastaajana tosin. Toinen väreistä tuli ja minulle jäi eteen 120 euroa. Päätin vaihtaa pöytää, enkä jaksanut reloadata tähän pöytään, vaan pelata pikkunipulla blindeihin.
Valituksi tuli sökö. Sökö pelataan DC:ssä poikkeuksellisesti blindeilla. Sain viitosparin ja limppasin. Blindeilla, eli Chandra Khajurialla ja veteraanipelaajalla oli molemmilla ässät. Kaikki muut kippasivat, Chandra sökötti ja veteraani löi potin herttaässä pinnassa.
Hänen rangensa tähän on kaikki hoolihertat plus viitosta isommat kortit. Heillä oli Chandran kanssa isot niput ja halua pelata iso potti kokemattoman sököpelaajan kanssa oli reissaajalla varmasti. Minulla on tässä helppo päätös, ja löin potin lisää.
Chandra kippasi. Ainoa vastustajani sanoi: ”Akilla on viitospari”, ja löi vielä potin. Oikeassa oli, tähän nimenomaiseen tilanteeseen rangeni on 55 tasan. Sitten karjalainen avautumistarve ylitti ammattimaisen suhtautumistavan livepeliin ja sanoin: ”Jep, ja sie oot helvetin hölmö, kun moukaroit kaikki sisään.”
A8s voitti potin, menin poikki ja vaihdoin pöytää.
Seuraavana päivänä sama kaveri tuli selittämään minulle, että ensinnäkään ei ole mitään järkeä pilkata vastustajien peliä, ja toisekseen että olin väärässä. Saman tarinan hän oli jo aiemmin kertonut Johannalle, ja luultavasti monelle muullekin. ”Kun asetelma on 55-45, niin miksei siinä voi lyödä kaikkia merkkejä keskelle, kun kerran kaikki kortitkin olivat elossa”, hän jatkoi.
Sanoin, että ”Oikeassa olet, ei pitäisi huomautella huonosta pelistä. Ja, että kai sen Chandran ässän voi kuolleeksi laskea. Ja, että asetelma ei ole 55-45, vaan 65-35.”
Tässä nähdään, mihin avautuminen johtaa: Päädyin opettamaan pelaajaa, jonka kanssa pelaan sököturnauksen kaksi kertaa vuodessa. Kaveri on hyvä turnauspelaaja, ja aggressiivinen rebuyn tekijä, joten mahdollisuus päätyä samaan pöytään sököturnauksen ollessa pitkällä on tavanomaista suurempi. Lisäksi varmasti monet ovat kuulleet minun asiattomasta avautumisestani pelipöydässä. Avautujan mainettakaan en mitenkään erityisesti lähtenyt tavoittelemaan.
Tosin minulle tuli suurena yllätyksenä, että peliä ainakin 30 vuotta pelannut oli pihalla sökön perusoddseista. Jos olisin tämän tiennyt, tuskin olisin sanonut mitään. Pienetkin edut on hyvä pitää itsellään.
Hän laittoi 100 euroa pottiin, josta voittaessa saa 234 euroa reikin jälkeen tietäen täsmälleen mitä minulla oli. Oddsvirhe on vain vajaa 20 euroa, mutta kaikki lasketaan. Minulla ei tietenkään ollut actionia vastaan mitään, kunhan höpötin. Lisäksi höpötin ennen, kuin olin hävinnyt jaon. Mahdollisesti olin vähän lämmin voittosession kääntymisestä tappiolliseksi juuri äsken ja se sai minut laittamaan pahan kiertämään.
Mutta olisi todellakin pitänyt olla hiljaa. Onneksi en pääse pelaamaan sököturnausta lauantaina, niin tästä kolumnistakaan ei tule suurempia odotusarvomenetyksiä. Ja kesään mennessä oletan sököoddsien jo unohtuneen useimmilta.
Toivottavasti pystyn pitämään ajatukseni vastustajien huonoista pelisuorituksista omana tietonani jatkossa.
